Peräkammarin poika

Pojastani ei sitten tullut peräkammarin poikaa, vaikka niin joskus vitsailin. Hän muuttaa pois kotoa ja minä ja mieheni jäämme kahdestaan. Kaksi tytärtämme ovat asuneet jo vuosia omillaan.

Minä mietin elämää usein kahvikupposen äärellä tai siivoamalla. Kuvassa on lakumokka-pala, joita tein Pirkan ohjeen mukaan, mutta olen syönyt parempiakin leivonnaisia.

Nyt teen kodista kahden aikuisen kodin. Aloitin siivouksen olohuoneesta lipaston laatikoista. Olin tallentanut poikani muistilappuja ja niitä lukiessa oli hauska muistella menneitä vuosia.

Muistilapun vieressä oli kasa pyykkiä. Poikani on aina ollut tarkka siisteydestä ja vaatteista. Suihkussa hän on viihtynyt erityisen hyvin. Vesimittari pyöri siihen malliin, että luulin sen menevän rikki.

Hän on aina ilmoittanut missä on ja milloin tulee. Koulumenestys olisi ollut huomattavasti parempi, jos naapuripulpetissa ei olisi aina ollut jotain kiinnostavampaa.

Väsynyt "yhteiskunta" eli äiti oli joskus hieman kyllästynyt ainaiseen kulutukseen. Enpä olisi silloin uskonut, että tuotakin aikaa tulee ikävä.

Tässä isän toive nurmikonleikkuusta. Kaikkihan me tiedämme, että Suomen kesäsää on varsin vaihteleva. En kyllä muista, että olisi ollut pimeää. Uskottava se on, kun lapussa niin lukee. Poikani huumorintaju on yksi hänen vahvuuksista.

Vaikka kodissani on menossa melkoinen KonMaritus, nämä muistilaput jäävät muistoksi piirongin laatikkoon. Kuvassa en taida olla ihan parhaimmillani, mutta huomatkaa poikani piirtämä sydän puserossa. Olen varmaan ihan onnistunut äitinä.

Tässä uudessa elämänvaiheessa sanoin miehelleni, että nyt laitamme ranttaliksi. Minulla ei ole kyllä ihan selvää käsitystä, kuinka laitetaan ranttaliksi. Ajattelin jotain sellaista, että ei jämähdetä paikoilleen, tehdään jotain uutta ja jännää, ollaan avarakatseisia ja positiivisia.

Tervetuloa uudet lukijat Suvi ja Virpi!