Häät tunturin laella

Ystäväni vihittiin Pyhä-Nattasen laella ja hääväki lähti vaeltamaan kahden kilometrin matkaa kohti tunturin lakea todistamaan rakkaiden ystävien tärkeää hetkeä.

Polku oli täynnä juurakkoa ja kivikkoa. Vihkijä totesi puheessaan, että toivottavasti avioliiton kivikkoinen osuus on nyt ohi.

Luonto pukeutui juhlaan ja tarjosi vaeltajille kaunista katsottavaa. Ruska-aika oli alkamassa.

Tunturin laella oli mahtavat maisemat. Tuuli oli voimakas ja se tunkeutui luihin ja ytimiin. Hääväestä pidettiin kuitenkin todella hyvää huolta. Lämmin hehkuviini ja lohikeitto lämmittivät sisintä.

Katsoi mihin tahansa, maisemat olivat aina yhtä ihmeelliset. Tuntui siltä, että luonto muistutti muutaman elämän perusasian tärkeydestä. Ystävät ja rakkaus olivat vahvasti läsnä.

Morsiamen kaunis puku oli häikäisevä tunturimaisemissa. Oli ihana olla todistamassa hetkeä, kun kaksi umpirakastunutta saavat toisensa.

Häätanssi tunturin laella oli jotain sellaista, jota ei voi ikinä unohtaa. Tunnelma oli täynnä rakkautta, iloa ja luonnon kauneutta.

Juhlat jatkuivat illalla isossa kelomökissä ruoan, musiikin ja ystävyyden merkeissä. Rentoa meininkiä mukavassa seurassa, ei voi enempää toivoa.

Malja rakkaudelle!