Härkäniemen tuvilla

Kun ystävyys on kestänyt 30 vuotta, sitä on syytä juhlia. Viiden ystävän yhteinen taival alkoi opiskelun merkeissä Joensuussa. Tulimme Joensuuhun Espoosta, Lahdesta, Varkaudesta ja Joensuusta. Myöhemmin  päädyimme Espooseen, Joutsaan, Kirkkonummelle, Leppävirralle ja Tuusulaan.
Nyt kokoonnuimme Mikkeliin Härkäniemen Tuville, josta olimme vuokranneet kuvassa näkyvän mökin.

Olemme tehneet töitä, opiskelleet lisää ja perustaneet perheitä. Elämä ei ole meitä aina säästellyt. Olemme saaneet käydä elämänkoulua useampia luokkia kuin olisimme halunneet, jokainen tavallaan ja ajallaan. Olemme saaneet lahjaksi yhteensä13 ihanaa lasta, joista jokaisesta saamme olla ylpeitä.
Kun saavuimme mökille, keittiössä alkoi kanttarellikeiton lämmitys ja rantasaunalla paljun lämmitys. Jokainen tarttuu toimeen, yhdessä tekeminen sujuu ja se on luontevaa.

Tähän paljuun istui iltahämärissä viisi upeaa ystävää rentoutumaan työviikon kiireistä. Ympäröivä luonto tarjosi ainekset rauhoittumiseen.

Jokainen meistä oli saanut tehtäväksi tuoda jotain syömistä. Minun osuus oli tuoda ystävyytemme juhlavuoden kunniaksi täytekakku. Olin saanut yhdeltä näistä ystävistäni opiskeluaikana kakkuohjeen, jonka olin huolellisesti kirjoittanut Emännän salaisuudet-kansiooni. Kaivoin esiin vanhan ohjeen ja toimin sen mukaan. Muistan vieläkin, kun ystäväni sanoi, että muista tehdä kaurapohja kaksinkertaisena, muuten siitä tulee liian ohut.

Syksy yritti vielä tarjota hieman haaleaksi käyneitä värejä. Päivä oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen, vielä viimeinen haiku oli kesästä jäljellä.

Mökkiä ympäröi lähes kauttaaltaan vesi. Lämpimänä höyryävä palju houkutteli enemmän kuin järvivesi.

Oli kiva huomata, että linnunpönttöjä oli monessa puussa. Linnuille majoittuminen oli varmaan ilmaista.
Meilläkin ovat kodit ja paikkakunnat vaihtuneet, mutta ystävyys on säilynyt. Kävimme kerran porukalla Ruotsissakin, kun yksi meistä oli muuttanut sinne joksikin aikaa.

Ystävyytemme juuret ovat syvällä. Olemme erilaisia, mutta jotain hyvin samaakin meissä on. Luulen, että meitä yhdistää erityisesti hulvaton huumori. Voimme puhua ihan päättömiä ja nauraa makeasti.

Tässäkin grillipaikassa olisi ollut mukava istua iltaa, mutta kaikkea ei ehdi lyhyessä ajassa. Palju houkutteli tällä kertaa enemmän.

Grillipaikka oli sisältä tällainen. Tässä olisi ollut mukava paistaa vaikka makkarat ja keittää kakkukahvit.

Mitähän sieltä ystävyytemme ovenraosta vielä pilkistää? Sitä emme nyt miettineet. Nautimme rantasaunan löylyistä ja pimenevän illan rauhallisuudesta. Olimme vain me, ystävät.

Yksi ystävä on tehnyt yhteisistä valokuvistamme hauskan tarinan. Taustalla soi Kaija Koon Korkkarit kattoon. Tämän tarinan kuuntelimme jälleen kerran. Se on tarina viiden nuoren opiskelijatytön opiskelijaelämästä ja myöhemmin yhteisistä tapaamisista perheiden kanssa ja ilman. Tarinasta kuvastuu juuri se huumori, joka liimaa meitä yhteen.

Ystävyys on kuin kuu. Joskus se on vähän pimennossa, joskus loistaa hyvinkin kirkkaana. Kuunsilta on ystävyyden side, jolla voi saada tukea ja ymmärrystä muilta. Vaikka emme ole usein yhdessä, ystävyytemme on yhtä vahvaa ja varmaa, kuin taivaalle ilmestyvä kuu.