Sadonkorjuussa

Voi tätä onnea! Tomaatteja siellä ja tomaatteja täällä. Tomaatteja on ihan joka puolella. Maukkaitakin vielä.

Kerroin jossain postauksessa, että ensimmäiset kurkut olivat väkeviä. Myöhemmin maku parani. Mistähän tämä johtui? Enpä tiedä.

Minulla on ollut kaksi kääpiöomenapuuta jo monta vuotta. Ensimmäistä kertaa niissä on omenia enemmän kuin viisi kappaletta. Se on ollut ennätys tähän asti. En pääse vielä hilloa keittämään, mutta eväspussiin on sujahtanut omenia jo monena päivänä.

Kuvasin omenia aamulla. Niissä näkyy kauniisti aamukaste. Omenien makuun ovat mieltyneet myös ampiaiset, joita on ollut todella runsaasti tänä vuonna. Luulin, että linnut syövät omenia, mutta ampiaiset ovat olleet melkoinen riesa. Hillon keittämistoiveeni jää siis haaveeksi.

Keräsin naapurista kolme litraa karviaisia ja keitin ne hilloksi. Jos aamulla on unihiekkaa silmissä, karviaishilloa puuroon, niin ei nukuta enää.  En ymmärrä, kuinka paljon hilloon pitäisi laittaa sokeria, että sitä pystyy syömään. Voin sanoa, että tämä hillo on riittoisaa. Voi olla talvi pitkällä ennen kuin purkit tyhjenevät. Tätä ohjetta ei revitä käsistä. Se revitään käsillä ja laitetaan roskiin.

Pensasaidan leikkaus on kuin hiusten parturointi. Villiintynyt kasvusto lyhennetään ja tasataan. Sitten sitä taas kelpaa esitellä. Leikkasimme unkarinsyreeniaidan pari vuotta sitten lähes maantasalle. Se lähti hyvin uuteen nousuun ja nyt oli siistimisen vuoro.

Lopuksi levitin pensaan juurille kuorikatetta. Se pitää tosi hyvin rikkaruohot loitolla ja tekee koko pensasaitaan siistin ilmeen. Leivonmäen pappilan pyykkipadan ulkuoressa amppelipetuniat villiintyivät kasvamaan ylöspäin. Olin toivonut, että ne rönsyilisivät yli laitojen alaspäin. Ne yrittävät varmaan kurkotella näkymiä aidan yli kadulle.