Häät

Vietimme lauantaina tyttäreni häitä. Mahtavat juhlat. Kaikkein ihaninta oli seurata umpirakastunutta hääparia. Miten herkkää ja kaunista! Paikalla oli runsaasti hääparin ystäviä, joista aivan pursusi nuoruuden energiaa ja iloa. Näistä kaikista asioista sain itsekin valtavasti voimaa. Tuntuu siltä, että olen vieläkin hääjuhlassa. Mieleeni jäi niin paljon mukavia muistoja, josta riittää ajateltavaa vielä pitkäksi aikaa.
Pinterestistä löysin idean kuvassa olevaan häälahjaamme. Halusimme kuvastaa tällä rautaisella pariskunnalla rakkauden kestävää voimaa. Rauta ja rakkaus on kuumaa ja se kestää, mikään mahti maailmassa ei voi sitä estää. Näin mieheni runoili puheessaan.

Lahjan tekeminen alkoi tietysti tarvikkeiden hankkimisella. Toiset hohtimet ostimme kirpputorilta ja toiset saimme eräältä ystävältä. Palan palkkia saimme mökkimme läheltä olevasta konepajasta, jossa mieheni sai myös käydä kuumentamassa rautaa ja hitsaamassa hohtimet palkkiin.
Lahjan tekemisessä oli siis tavallaan mukana monta ihmistä, osa tietämättään. Samalla minä ja mieheni työstimme ajatusta, että nyt tyttärestämme huolehtii hänen oma miehensä. Tietysti olemme aina hänen tukenaan, mutta läheisin kaikista on aviopuoliso.

Hääkimppu oli tuusulalaisesta kukkakaupasta, Henri Johan Artista. Taitava nuorimies teki ihmeitä ja sai kuin saikin kimppuun morsiamen toivomia pioneja. Luin netistä kuvauksia kyseisestä kukasta. Minusta alkoi tuntua siltä, että tässähän on ohjeita miehelle, kuinka toimia vaimon kanssa.
Pioni on puutarhan kuningatar. Ne ovat vaativia, mutta erittäin näyttäviä kukkia. Pionin seuraaminen opettaa kärsivällisyyttä ja sitoutumista. Pioni menestyy päivänpaisteessa, mutta tyytyy myös puolivarjoon. Pionin tukeminen on tärkeää ja se vaatii ympärilleen tilaa. Se tarvitsee suhteellisen vähän hoitoa, kun sen tavat tuntee.

Vihkiminen tapahtui tallin ylisillä ja hääjuhla alakerran kivinavetassa. Paikka oli remontoitu kauniiksi ja tunnelmalliseksi juhlapaikaksi. Tässä he ovat käsi kädessä katseet kohti valoon ja tulevaisuuteen. Hääparista huokuva rakkaus teki mieleni levolliseksi. Olisin voinut miettiä heidän pärjäämistä ja yhteiselon kestävyyttä, mutta päätin nauttia hääjuhlan joka sekunnista. Tanssimme aamukolmeen yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Mieleeni tuli kolme ikivanhaa asiaa: usko, toivo ja rakkaus. Näillä nuo rakkaani pärjäävät. Ja tietysti huumoria mukaan, kuten laulussakin sanotaan: "Valtavan riemun nään silmissäs sun, leikiten nauramaan saathän sä mun."