Kun puutarhahommista ei ole vielä mitään postattavaa, esittelen teille työhuonettani. Olemme asuneet tässä kodissa 26 vuotta ja nykyinen työhuone on entinen lastenhuone. Tästä huoneesta on läpikulku toiseen makuuhuoneeseen, jota asustaa vielä yksi kotona oleva nuorukainen. Häntä kutsun usein peräkammarin pojaksi. Toivottavasti se ei ole enteellistä. Työhuone on minun ja mieheni huone, jossa onneksi harvemmin teemme töitä. Sisustuksen lähtökohtana oli luoda tila, joka auttaa minua selviytymään talvesta ja innostaa ideoimaan kesäksi kaikkea kivaa. Mieheni inspiraation lähde taitaa olla enemmänkin Tori.fi-sivusto, kun hän istuu iltaisin tässä huoneessa.
Huone on tapetoitu meidän aikana neljästi. Takaseinään valitsin tapetin, jossa on koivuja (lempipuitani). Muissa seinissä on ihan perusvalkoiset tapetit. Pöytä on Iskun Meri-ruokapöytä. Se toimii siis työpöytänä, lisäpöytänä vieraille ja jouluakin sen ympärillä on vietetty. Lipasto on samaa Iskun Meri-mallistoa. Työtuolit ovat Sotkasta. Koristetyynyt ovat koivuaiheiset, puulaatikko Ikeasta ja samoin viltti, joka on mukava kietaista hartioille.
Askon Aukusti-vitriiniin olen laittanut minulle niin tärkeät Pehtoorit. Vitriinistä löytyvät myös kaikki sotakamreeri Reino Lehväslaihon kirjoittamat kirjat. Ne ovat mieheni aarre. Häntä viehättää kirjoissa kuulemma autenttisuus, jännitys ja samaistumisen mahdollisuus. Tämä selittänee sen, että minäkin tunnen olevani joskus ikäänkuin jonkun korven kuusikossa piilossa. Hän nimittäin kertoo seikkaperäisesti kirjan tapahtumia lukiessaan niitä. Ja miten hän onkaan jaksanut lukea ne jo useita kertoja. Minä en ole lukenut yhtään näistä kirjoista, mutta tiedän tarkalleen, kuinka kannattaa piilottaa jälkensä luonnossa.
Tässä on se näkymä, jota minä katselen työpöytäni takaa. Minua vastapäätä on mieheni työtuoli ja sen takana seinällä on Minna Immosen taulu. Valaisimena on ehdoton suosikkini Tapio Anttilan Triple. Se antaa todella hyvin valoa, vaikka en uskonut sitä aluksi. Mitäs mieheni sitten katselee omalta puoleltaan työpöytää? Minua tietysti. No, lisäsin kyllä seinälle jossain vaiheessa taulun mökistä, jos minun naamani ei sattuisi miellyttämään. Itse asiassa tällainen ruokapöydän jakaminen kahdelle työpöydäksi on ollut mainio ratkaisu. Puhetta riittää ja ideoita pukkaa!
Ja tässä vielä Minna Immosen taulu, koivuaiheinen tietysti. Pidän Minna Immosen muistakin töistä. Niissä on ripaus huumoria ja aimo annos suomalaista maisemaa.
Tämä taulu on rakas lahja sisareltani. Kuvat näkyvät tässä vähän heikosti, mutta idea on loistava. Minä olen lähdössä kouluun ensimmäistä päivää ja kuvissa olemme minä ja siskoni. Kellon sain koulua varten ja se on laitettu näyttämään syntymäaikaani. Työhuone on oiva paikka tällaiselle muistolle. Tauluun voi laittaa vaikka mitä: kummilusikka, hiustupsu, pieni lelu ja aiheeseen sopivia valokuvia.
Kuvassa minulla on punainen liivimekko, ruskeat sukkahousut ja valkoiset kengät. Äitini laittoi hiuksiini aina saparot. Jakaus oli viivasuora ja saparot hyvin tiukasti kiinni. Ensimmäinen koululaukkuni oli sininen, jossa oli painettu kultainen perhonen. Se on tallessa vieläkin. Siskoni on viisi vuotta vanhempi ja hänen vaatteita ihailin kovasti. Kuvassa hänellä on ruskea hapsuliivi, yksi ihailuni kohde.
Vaikea kuvitella, että verhoissa olisi joku muu aihe kuin koivu. Verhot ovat muistaakseni Jotexilta. Mietin kyllä, että tuleeko koivua yhteen huoneeseen jo liikaa. Olen ollut tosi tyytyväinen näihin valintoihini. Talven pimeydessä ja kylmyydessä minua piristävät koivujeni vihreät lehdet ja toiveikkuus tulevasta keväästä.
En edes muista, mistä nämä vanhat kehykset ovat tarttuneet matkaani. Olin vähällä maalata kehykset valkoisiksi, mutta minun pitää vielä niin sanotusti makustella asiaa. Taulussa on tärkeintä kesämökkini, jota katselen mielelläni. Tauluista ja taiteesta en ymmärrä juuri mitään, mutta tämä "teos" puhuttelee ja piristää minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti