Syyssatoa

En osannut kuvitella, että metsästä löytyisi enää kantarelleja. Uteliaana menin metsään ja yllätyin iloisesti.

Ei aivan sitä, mitä purkissa lukee, mutta ehkä parempaa. Kolme litraa kantarelleja tuntui melkein ämpärilliseltä. Ja kun oikein mietin, saalis tuntuu jo lottovoitolta. Metsän kaikki hirvikärpäset olivat nimittäin päättäneet tunkeutua hiuksiini tai ainakin minusta tuntui siltä. Nuo metsän pikkuilkiöt ovat todellinen riesa. Yritän vain ajatella, että kai niilläkin on joku tarkoitus tässä maailmankaikkeudessa.

Ruusupapu tuli jo vähän tyrkylle, että täällähän meitä olisi. Olen kerännyt erilaisia ruusupapuja ja pensaspapuja jo vaikka kuinka paljon. Olen keittänyt niitä ja pilkkonut pakastimeen.

Tämä kätevä emäntä on keittänyt jo kahdeksan litraa omenasosetta ja rumpujen päristessä voin kertoa, että ihan ensimmäistä kertaa oman pihan kahdesta kääpiöomenapuusta. Omenapiirakkaa leivoin siinä samalla ja ilahdutin piirakalla myös naapureita.

Sosekattilat ovat kiehuneet urakalla. Naapurin luumuista keitin neljä litraa luumusosetta. Tässä ne ovat jo jääkaapissa ja odottavat pääsyä puuroni hillosilmäksi.

Voi tosin käydä niin, että kätevän emännän innostus kostautuu. Jos oikein järkevästi ajattelee, niin miten ihmeessä minä ja mieheni saamme syödyksi 12 litraa sosetta talven aikana. Kokoan talvivarastoa kuin Huovisen Hamsterit-kirjassa.