Juhlapäivä!

Ammattiin valmistuminen on juhlimisen arvoista. Perustaidot on hankittu ja siitä on hyvä jatkaa ammatillista kehittymistä ja työkokemuksen hankkimista. Meillä juhlittiin tänään kokkipojan valmistumista. Olen niin onnellinen ja ylpeä äiti. Minusta oli ihanaa järjestää pitkästä aikaa kunnon perhejuhlat. Juhlat pidettiin takapihalla. Laitoin ämpäriin kyltin, joka ohjasi vieraat suoraan oikeaan paikkaan.

Laitoin ihan leikilläni vielä perunoita ohjaamaan vieraita perille. Tähän mieltyi myös yksi varis, jonka yllätin pihallamme peruna suussa. Peruna putosi pian, kun komensin varista siirtymään muihin pihani tarjoamiin eväisiin kuten esimerkiksi matoihin.

Tässä näkymä takapihalta. Pystytimme kaksi telttaa vieraita varten. Säätiedotus oli luvannut koleaa, mutta pieleen meni. Sää oli ihan täydellinen, ei liian kuumaa, mutta ei myöskään liian kylmää. Meillä oli noin 40 vierasta, ihania ihmisiä kaikki.

Kasvihuone herätti vieraissa kiinnostusta. Tomaatit ja kurkut ovat hyvässä vauhdissa. Kuvassa näkyvää vesisaavia saa täyttää melko usein. Pian saa täyttää vieläkin useammin, kun tomaatit innostuvat oikein juomaan.

Tämä pikkuteltta suojaa kivasti hyönteisiltä ja antaa hiukan varjoa. Kuusi ihmistä mahtuu sinne mukavasti. Meillä on monta mukavaa naapuria, jotka lainasivat meille pihakalusteita.

Terassille laitoimme myös pöydän ja kuusi tuolia. Tähän ei paista enää iltapäivällä aurinko, joten ei ihme, että monet vieraat halusivat istua juuri täällä. Yläkulmassa näkyy poikani kokkitakki, jonka ripustin taustalle rekvisiitaksi.

Tämän taideteoksen teki Kukkahuone Henri Johan Art Tuusulasta. Vein kukkakauppaan kattilan ja annoin heille vapaat kädet asetelman tekoon. Mielestäni he onnistuivat yli odotusten. Kukka-asetelmassa on sipulia ja laakerinlehteä, ihan täydelliset kokin valmistumisjuhlaan.

Pöytäkoristeeksi keksin laittaa yrttiruukkuja, vihanneksia ja pienen vispilän. Mikäs tämä yrtti olikaan? Minttu tai sitruunamelissa, ööh, nyt en ole varma.

Tämä on ainakin basilika. Ostin kertakäyttöpöytäliinarullan, josta leikkasin sopivia paloja. Ostin vihreän ja valkoisen rullan. Niistä riitti liinoja viiteen pöytään ja ne maksoivat yhteensä noin viisi euroa. Minulla oli myös kertakäyttöastiat. Jonkun mielestä varmaan ihan kardinaalivirhe, mutta minä en välitä. Minulla ei nyt vaan satu olemaan 40 hengen astiastoa ja kertakäyttöastiat ovat nykyään kauniita.

Kakun teki Vanha Unkka Tuusulasta, koska äiti ja kokkipoika päättivät keskittyä juhlimiseen. Kakkukoristeeksi laitoin piparimuotin, joka esittää kokkihattua. Muutama yksinkertainen kukka ja muuta koristusta kakku ei kaivannut. Ai oliko hyvää? No kertooko se jotain, että 50 hengen kakun 40 vierasta popsi helposti. Siis sitä ei jäänyt yhtään!

 

Tällaisia kahvikupeista tehtyjä kerrosvateja olen nähnyt muidenkin tekevän ja niin tein minäkin. Kupit ja lautaset ovat vain nostettu toistensa päälle. En halunnut kiinnittää niitä pysyvästi. Olisi ehkä kannattanut, koska  muutama pieni käsi yritti kurkotella nameja ja arvaatte jo varmaan kuinka siinä kävi.

Kuva ruokapöydästä meinasi unohtua. Tunnustan, äiti ja kokkipoika päättivät myös ruoan kohdalla keskittyä juhlimiseen. Ruoatkin teki Vanha Unkka. Kinkkukiusaus ja kaksi salaattia. Lisäksi leipiä ja levitteitä. Ihanat juhlat ja ihanat ihmiset. Olen siis niin onnellinen!