Kevätpuuhat etenee

Mökkipihalla huomasin kauan kadoksissa olleen kulleron. Äitini on kotoisin Karjalasta ja toin yhdeltä kotiseutumatkalta vuosia sitten kulleroita juurineen. Istutin ne mökkipihaan, mutta joku söi ne. Ihmettelin kovasti, kenelle ne kelpasivat, koska kullero on myrkyllinen. Jostain ne nyt kuitenkin ilmestyivät uudestaan.

Ostin paikalliselta torilta riippapelargonian. Se oli niin kaunis. Tämä kulkee varmaan matkassani koko kesän, kun en voi jättää sitä kotiin enkä mökille. Puutarhahommissa minua rassaa eniten kastelu, niin hankalaa.

Viime kesänä istutin mökille muutaman atsalean, koska ne viihtyvät happamassa mökkimaastossa. Ei aavistustakaan, miltä atsalean tulisi näyttää, mutta jo nämä kukat ilahduttavat suuresti.

Uskollinen vanha ystävä vuorenkilpi viihtyy laavun lähettyvillä. Maa on varmaan aika laihaa tässä kohtaa, mutta kukkia vaan tulee.

Kasvimaalla näyttää tältä. Rohkeana istutin pavut ja peittelin ne hellästi mahdollisilta yöpakkasilta.  Joskus pakkanen on tehnyt tuhojaan tai sitten jänikset, mutta useimmin olen onnistunut saamaan pajon papuja.

Kasvihuoneen yhdelle sivulle perustan uuden penkin vai mikä tuon nimi nyt olisi, kun ei voi puhua kukkapenkistä. Laitoin siihen kartiovalkokuusen, kaksi mustikkaa ja kaksi kultahappomarjaa. Lisäksi ostan vielä kääpiövuorimännyn ja muutaman laakakatajan. Nämä kasvit siksi, että ne soveltuvat taas mökkipihan happamaan maahan.

Kasvihuoneen lattia etenee ja kaikki on valmiina tomaatintaimia varten. Laatat loppuivat kesken, yllämainitut havukasvit puuttuvat ja niiltä kuorikate. Kivituhkaakin pitäisi saada uuden penkin reunaan, ettei suodatinkangas näy.

Yhtä rahtaamista minun mökkielämä, mutta sittenkin, niin ihanaa 😊