Peikon koti

Mökin lammenpuoleisella terassilla istuessani olen usein miettinyt, että jotain täytyisi tehdä tuolle kuvassa näkyvälle rötyläjälle.

Rötyläjässä kasvaa mänty, joka on minulle erityisen tärkeä. Joku lapsistamme on tuonut koulussa kasvattamansa pienen männyn alun (opettajat hoi! työllänne on merkitystä) viilipurkissa ja tuossa se  on kasvanut parikymmentä vuotta.

Kaivoin rötyläjästä kaksi kottikärryllistä maata pois. Laitoin pohjalle suodatinkankaan ja säkillisen kuorikatetta. Kummityttöni 8 v. liittyi oitis seuraani, kun kerroin, että teen peikolle kotia.

Mielikuvitus lähti tytön päässä liikkeelle ja rakennustyön edetessä olin kuullut jo melko monta tarinaa.  Mieleeni jäi lähinnä muurahaisten painonnostokisat.

Minulla oli mukana ainoastaan peikko ja vanha lintulauta sen kodiksi. Kummityttöni ei jäänyt neuvottomaksi, vaan keräsi pian sopivia kiviä huonekaluiksi. Huomatkaa pöydän päällä oleva koivunlehti. Se on tietysti pöytäliina.
 

Tästä tulikin nyt oikein siisti. Siinä on vielä runsaasti tilaa, kun mielikuvitus taas lähtee laukkaamaan. Peikko näyttää vähän yksinäiseltä. No, nyt tuli syy lähteä kirppareita kiertämään. Muuten en tietenkään millään lähtisi...