Salaojahommia

Kerroin jo aiemmin, että sokkelin maalauksen yhteydessä totesin mieheni kanssa, että mökin kahdelle sivulle täytyy laittaa salaojaputket. Sokkeli on rapautunut luultavasti maasta tulevan kosteuden takia. Täysin toimiva ja hyvä terassi piti purkaa. Se käytetään uudestaan, mutta eri paikkaan.

Koneita ei ole juuri mökkitontilla näkynyt. Minäkin tartuin kuuliaisesti lapionvarteen ja ei kun kaivamaan. Lapio osui tämän tuosta kiveen. Voin kertoa, että lapion isku kiveen tuntuu käsivarsissa melko raikkaalta tuulahdukselta.

Kun talven makaa sohvalla, kunto ei ole ihan parhaimmillaan. Vaan ei auttanut lyödä hanskoja tiskiin. Kaiva tyttö kaiva!

Rännistä valuu vesi ensin tynnyriin (joka nyt ei ollut paikalla) ja siitä ylimenevä vesi kuvassa näkyvään kiviränniin. Salaojan loppupää piti kaivaa mökin päädyssä olevan terassin ja kivirännin välistä.

Tuossa vaiheessa alavartalostani erkautuvat kaksi pölkkyä, joita myös jaloiksi kutsutaan, eivät enää tuntuneet omilta.

Jos salaojan pää näytti jo häämöttävän, mieleen juolahti tämän tuosta, että etupihalla odottaa toinen kaivuutyö.

Näettekö kantojen keskellä tuuheita kääpiösamettikukan taimia? Pakkasherra näki ne. Sillä oli kai niille parempaa käyttöä. Katselin kaivuutyön lomassa tyhjää kukkapenkkiä ja harmittelin hukkaan mennyttä taimikasvatusta.

 Tässä ovat menopelit valmiina lähtöön. Lasti kyytiin ja menoksi. Olisinpa minäkin päässyt kyytiin.

Välillä oli pakko pitää lakisääteinen mökilläraatajien työehtosopimuksen mukainen tauko. Tauon pituuden saa päättää itse. Kaikki kahvikupposen äärellä vietetty aika on pois tehokkaasta raatamisesta. Tuuraajista on turha haaveilla.

Monen on vaikea uskoa, mutta pidän fyysisestä työstä mökillä. Raataminen ei ole minulle raatamista, vaan kuntoilua.

Melkoinen urakka yhden viikonlopun aikana. Seuraavaksi uusi terassi paikalleen. Kaikki kaivuutyön aikana nostetut kivet asettelen terassin reunaan. Se on tämän työn paras hetki.