Isoäidinneliöitä

Minulla oli muutamia keränloppuja muurarin linjalankaa ja päätin tehdä niistä pienen kynnysmaton. Matosta olisi tullut niin löysä, että siihen olisi voinut helposti liukastua tai kompastua, ei siis tullut mattoa.

Päätin tehdä pienen liinan vaikka terassin pöydälle. Pidän väreistä, mutta olisihan tuossa mennyt kahvi väärään kurkkuun, jos pöydällä on kirkuvan riemunkirjava pöytäliina, ei siis tullut pöytäliinaa.

Tuli tyynynpäällinen, jossa riemunkirjavuus ehkä estää pääsemästä uneen, mutta minä olenkin huono nukkumaan päiväunia. Voin loikoilla laiturilla ja katsella vaikka pilvien liikkeitä tai ihmetellä vesikirppujen kiireitä.

Isoäidinneliöitä on niin mukava tehdä. Minun ei tarvitse ajatella mitään. Ainoa huolenaihe virkatessa on se, minkä väristä lankaa laittaa seuraavaan kerrokseen. Tein torkkupeiton kevättalvella, kun käsille piti olla jotain tekemistä ennen pihahommia.

Pehmeä tyyny ja lämmin torkkupeitto, siinä kaksi välttämätöntä asiaa, jos aikoo olla ulkona Suomen kesässä. Mikä jäi puuttumaan? Sadesuojaus. Räntäsateessa kastuu ikävästi.

Toivon sydämestäni kaikille ihanaa viikonloppua. Luonto vihertää ja on valoisaa.