Kotipihan kuulumisia!

Odottelen räkättirastaan kanssa kuvassa näkyvän mansikan kypsymistä. Veikkaan, että räkätti on nopeampi. Sain mansikan eräältä ihmiseltä kiitokseksi hyvin tehdystä työstä. Se tuntui todella hyvältä. Työstä saa niin harvoin kiitosta. Kiittämistä kannattaisi meidän jokaisen harrastaa enemmän. Hyvän loman toivotuksen lisäksi voisimme kiittää työkavereita kaikesta siitä avusta ja tuesta, jota olemme heiltä saaneet kuluvan vuoden aikana. Minäkin innostun tässä kiittämään kaikkia teitä, jotka ovat löytäneet blogini. Se tuntuu minusta tosi mukavalta ja olen teistä kaikista hyvin kiitollinen.
Palaan vielä tuohon mansikkaan. Laitoin sen kuvassa näkyvään kissa-ruukkuun, joka on ollut minulla käyttämättä jo monta vuotta. Nyt sekin löysi töitä täksi kesäksi.

Kotipihakierrokseni jatkui tämän vaahteran luo. Laitoimme joskus siemenen purkkiin ja esikasvatuksen jälkeen taimi siirrettiin tontin nurkkaan. Miten vaikea onkaan muistaa, minä vuonna mitäkin tapahtui. En siis tietenkään muista milloin vaahtera istutettiin, viisi-kymmenen vuotta sitten?
Vaahteraan nojaava pyörä on Häme-merkkinen. Se toimittaa enää koristeen virkaa puun alla. Mieheni otti siitä tarakan pois, koska tuohon malliin ei kuulemma kuulu tarakkaa. Minusta pyörä on jotenkin paljas ilman tarakkaa ja mieheni lupasi laittaa sen takaisin. Vaan eipä ole tarakkaa näkynyt! Tiedoksi vaan miehelleni, jos hän sattuu lukemaan blogiani, että autotallin katossa roikkuu yksi joutava ruosteinen tarakka. Voisitko ystävällisesti laittaa sen tähän pyörään?

Etupihalle rakensin tällaisen kukkapenkin vai mikä olisi parempi nimi. Alunperin tässä oli kaksi kaivonrengasta, joiden välistä ja ympäriltä oli todella hankalaa ajaa nurmikko. Poistin nurmikon ja laitoin betonisia reunuskiviä kehystämään koko alueen. Kehikon sisälle istutin kaksi tuiviota ja kaksi kuunliljaa, ympärille haketta. Mieheni teki kaivonrenkaiden päälle kaksi kukkalaatikkoa. Päätin tänä keväänä, että pihakukkieni väri on valkoinen ja siksi laatikoissa on valkoisia hortensioita ja valkoista lumihiutaletta. Laitoin reunuskivien ulkopuolelle kivituhkaa, joten nurmikonleikkuu onnistuu paremmin kivien vierestä.

Tässä hortensiat lähempää. Minusta ne ovat todella kauniita kukkia. Harmi vain, että ne alkavat ruskettua kovin nopeasti, ei aina, mutta usein. Tässäkin on  jo havaittavissa värimuutosta.

Penkin kohdalla oli aiemmin nurmikko, mutta olemme vähentäneet nurmikon määrää tontilla. Minulla olisi paljon enemmän kukkia ja kaikkia kasveja kotipihalla, jos ei olisi kesämökkiä. Nyt minulla on sellainen tunne, että olen aina väärässä paikassa ja missään ei ole tarpeeksi kukkaloistoa. Mökillä on paleltunut joitakin perennoja talven jäljiltä ja muutamat siemenistä istutetut kesäkukat eivät lähteneet kasvamaan kuivuuden takia. En vain voi olla aina siellä, missä puutarha vaatii hoitoa. Kun tullaan kotiin mökiltä, ensimmäisenä on vuorossa ruohonleikkuu. Siksi vähensimme nurmikon määrää.
Sain penkin serkultani. Harmi, että minulla ei ole kuvaa alkuperäisestä penkistä. Puuosat olivat lahonneet ja penkillä ei voinut enää istua. Mieheni laittoi tilalle lehtikuusta ja minä vielä öljysin ne läpikuultavalla valkoisella, vaikka lehtikuusi olisi pärjännyt ilman käsittelyäkin. Rautaosat maalattiin valkoiseksi. Penkillä olevan tyynyn idea ei ole minun, mistä lie sen nappasin. Täytin kanaverkon jäkälällä ja kas, tyyny oli valmis.

Niin, olin siis päättänyt, että kukkien väri on tänä vuonna valkoinen. Nämä värikkäät miljoonakellot saivat minut unohtamaan asian. Väriä elämään-teemalla mennään!

Tässä on entisen Leivonmäen kunnan pappilan pyykkipadan ulkokuori. Tarina ei kerro, miten se aikoinaan pääsi isovanhempieni pihalle. Tähän kuului myös varsinainen pyykkipata, joka on edelleen isovanhempieni entisessä pihapiirissä. Äitini sai tämän ulkokuoren omalle pihalleen. Kun äitini muutti myöhemmin taloon, jossa oli pieni piha, minulla oli kunnia saada ulkokuori omalle pihalleni. Kuvassa näkyvä uuninluukku ei ole alkuperäinen. Se hommattiin jostain kirpputorilta.
Tänävuonna padassa on värikkäitä markettoja ja amppelipetunioita. Kasvatin nuukuuspäissäni petuniat siemenistä, joten ne eivät ole ehtineet vielä kukkaan.

Minulta unohtui valkoinen teema myös näiden petunioiden kohdalla. Tumma liila väri sykähdytti ja hyvältä se näyttääkin keltaista taloa vasten.

Petuniat ovat tällaisissa ruukuissa oven molemmin puolin. Minulla oli ennen tässä pallotuijat, mutta ne kasvoivat ylisuuriksi ja oli ne oli pakko poistaa.

Sokerina pohjalla, kaksi ensimmäistä kurkkua valmistuu kasvihuoneessa. Kolmaskin näkyy kuvassa vasemmassa yläkulmassa ja etualalla vielä yksi kukkavaiheessa oleva kurkku. Nämä kaksi päätyvät juhannuksena salaattiin ja varmaan myös osa suoraan suuhuni. Toivon kaikille oikein mukavaa juhannusta! Nautitaan Suomen kauniista kesästä.