Lapsuuden puutarhamuistot-haaste

Sain Tuulikilta Kukkia ja koukeroita-blogista kivan haasteen. Ajatukseni alkoivat heti mennä lapsuuskotiin ja sen puutarhaan.

Asuimme omakotitalossa, jonka pihassa oli kukkapenkkejä, perunamaa, marjapensaita ja kasvimaassa monenlaisia kasveja. Puutarhatöihin osallistuminen oli silloin pakkopullaa ja tervanjuontia.

Äitini laittoi aina keväällä orvokkeja pataan, joka seisoi sisääntulon vieressä. Padassa oli aina orvokkeja, ei koskaan muita kukkia.

Kyseinen pata on ollut jo vuosia minun pihassa ja minä olen istuttanut siihen kaikkea muuta kuin orvokkeja.

Koen, että lapsuuteni merkittävä puutarha oli metsä. Tutun metsän vuodenkierto on jäänyt ikuisesti mieleeni. Keväällä parhaan kaverini kanssa menimme jännityksellä metsään katsomaan joko sinivuokkoja näkyisi. Ensimmäiset hennot sinivuokon varret ja se tuoksu, koko metsän tuoksu, muistan sen vieläkin.

Pian sinivuokkojen jälkeen tulivat valkovuokot, siinä äitienpäivän tienoilla. Minulla oli tapana poimia äidille iso kimppu valkovuokkoja äitienpäivän aamuna. Muistan, kuinka minua hieman pelotti mennä metsään aikaisin aamulla, vaikka metsä oli kovin tuttu ja tärkeä.

Ostin itselleni viikonlopuksi kukkia. Teen niin erittäin harvoin. Tästä uudesta tavasta voin kiittää teitä arvoisat bloggarit. Olen oppinut näkemään asioita uudella tavalla ja tässä niistä yksi. Kukkakimppu tuo kesän pöydälle.

Ruusuista tulee mieleeni äidin ruusupenkki. Siinä oli aina Europeana-ruusuja. Mistähän tuo nimi jäi niin mieleeni, kun olen tosi huono muistamaan kasvien nimiä. Europeana-ruusuille oli varattu oma penkki. Äiti jännitti joka kevät, miten ruusut olivat selviytyneet talvesta. Kun kaverini pappa täytti 70 vuotta, vein hänelle lahjaksi ruusuja äidin kukkapenkistä, ihan luvan kanssa.

Kotipihasta tulee mieleen myös ryömivä kataja, jota ihmettelimme, kun se ei ryöminyt mihinkään. Lapsuuskodissa keitettiin pannukahvia ja kahvinporot kaadettiin kesäisin kukille. Oliko siitä jotain hyötyä, en tiedä. Samettiruusut ulko-oven vieressä saivat joka kesä kahvinporokatteen.

Joka tapauksessa lapsuuskesinä aurinko paistoi, metsässä uskalsi leikkiä ja järvissä oli puhdasta vettä. Leikkipäivän päätteeksi toin usein äidille luonnonkukkia maljakkoon.

Haastan tähän haasteeseen mukaan sellaiset henkilöt, jotka joutuivat tai saivat puuhastella erityisesti kasvimaan parissa.

Ruusun kera ihanaa päivää teille kaikille ja tervetuloa lukijaksi AnniK!