Satu unikoista!

Olipa kerran vallattomat ja riehakkaat unikot, jotka olivat päätyneet kasvamaan kukkapenkin ulkopuolelle. Puutarhuriparka yritti turhaan siirtää niitä takaisin kukkapenkkiin. Unikot hiipivät penkistä ties minne ja ilmestyivät pian kasvamaan aivan väärille paikoille. "Ei me mitään pahaa tarkoiteta", sanoivat unikot ujoina päät alaspäin ja kurkkivat nöyrinä puutarhuria kohti.

Puutarhuri mietti kovasti, että mitä nyt pitäisi tehdä. "Ollaan aika nättejäkin",

unikot yrittivät selvästi vedota puutarhurin tunteisiin. Se olikin helppoa. Puutarhuri päätti kysyä neuvoa sammakoilta. Ne olivat hyvin viisaita.

"Vai sellainen tapaus", tuumi sammakoiden arvovaltainen neuvosto. Sammakot pohtivat asiaa pitkään ja tarkasti. Nyt ei sopinut tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Lopulta neuvosto oli valmis antamaan päätöksen. "Antaa unikoiden vaeltaa", sanoi yksimielinen neuvosto. "Kesämökillä voi olla hieman villimpää touhua, eikä kaiken tarvitse olla niin tiptop", sammakot neuvoivat puutarhuria. Puutarhuri oli tyytyväinen päätökseen. Sammakot olivat oikeassa. Onneksi hän pyysi niiltä apua. Puutarhuri pääsi nyt vähemmällä työllä. Hän olikin asiasta niin iloinen ja lähti keittämääm pullakahvit. Niitä oli keitetty tässä mökissä jos jonkinmoisen asian tiimoilla. Puutarhuri oli suorastaan sitä mieltä, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset viettäisivät enemmän aikaa pullakahvien äärellä.