Kiitos

Hyvät ystävät!

On tullut aika sanoa kiitos ja näkemiin. Tuuliannikantuvan ovet sulkeutuvat. Kun teen jotain, teen sen kunnolla tai en ollenkaan. Bloggaaminen on  alkanut tuntua hieman suorittamiselta. Se vie paljon aikaa ja senkin ajan haluan nyt käyttää käsitöihin, tuunausprojekteihin ja puutarhajuttuihin. 

Olen teille kaikille ikikiitollinen ajasta, jonka olen viettänyt kanssanne. Kiitän jokaista lukijaa, kävijää ja kommentoijaa. Olen saanut teiltä paljon vinkkejä ja kannustusta omiin puuhiini. 

Jatkan Instagrammissa nimellä ansunmatkassa. Siellä jatkuu kaikki samat aiheet kuin täällä blogissa. Instagram ei vie niin paljon aikaa kuin bloggaaminen ja se sopii minulle nyt paremmin.

Sydänlämpöisin halauksin,

Ansu

MIllainen puutarhuri olet-haaste

Sain tämän haasteen Kivisen Vilman piha-blogista. Haaste on lähtöisin Kukka & Kaali-blogista. Haasteen tarkoituksena on pysähtyä hetkeksi pohtimaan, minkälainen puutarhuri itse on. Haasteeseen voi osallistua valitsemalla kuhunkin aihepiiriin liittyen erilaisista vastausvaihtoehdoista itseään kuvaavat tai kertomalla ja kuvailemalla vapaasti.  Minä kuvailen ja kerron vapaasti.

Puutarhasuunnittelu

Talvella käytän aikaa kaikenlaisien puutarhaprojektien suunnitteluun. Kuvassa näkyy kesäkeittiön ja kasvimaan välinen alue, jonka suunnittelen loppuun talvella. Aloitin jo kukkapenkin teon. Taakse tulee ovi, josta ei tule ovi vaan tuoli. Suunnitelmani ovat monesti varsin kummallisia ja lopullinen toteutus on jotain muuta kuin kuin alunperin oli tarkoitus. Ihan parasta ovat romutaiteeseen liittyvät suunnitelmat, jotka ovat tärkeä osa puutarhaani.

Ostokset

Ostokset teen fiilispohjalta. Kun kävelen kaupan ovesta ulos, olen jo unohtanut kasvien nimet. Tämän kärhön nimen olen tarkistanut monta kertaa sen varresta roikkuvasta lapusta, mutta en silti muista sitä. Käytän puutarhaliikkeiden asiantuntemusta hyväksi. Kerron heille mitä aion tehdä ja yleensä saan hyviä neuvoja.

Työkalujen säilytys

Olen erittäin siisti puutarhuri. Kaikki välineet ovat kotona tässä pikkumökissä siististi omilla hyllyillä.  Mökillä on omat paikat työkaluille ja muille tarvikkeille.

 Minä hyötytarhurina

Olen ehdottomasti hyötytarhuri. Oman puutarhan syötävät kasvit ovat jotain ihan huippua. Kuvassa näkyy kasvimaan portin ruusupavut, jotka kasvoivat tänä vuonna hurjasti. Kaariportti mokoma ei kestänyt vanhuuttaan papujen painoa, vaan meni poikki monesta kohtaa.

Kitkeminen

Suunnittelen kaiken niin, että kitkeminen jää vähälle. Käytän katteita ja kohopenkkejä. Vuohenputki on silti minua huomattavasti ovelampi, enkä ole sen paras kaveri.

Puutarhapuuhat

Minulla on kaksi pihaa, toinen mökillä ja toinen kotona. Mökkipiha on tärkeämpi. Kaikki puutarhapuuhani muodostuvat rakennusten ympärille. Ensin tulee rakennus, siihen liittyvät tuunailut ja lopuksi kasvit rakennuksen ympärille. En voisi kuvitella, että pihani muodostuisi pelkistä kasveista.

Kasvivalikoima

Yritän parhaani mukaan valita kasveja niin, että ne sopivat mökkimaastoon ja niissä olisi eri aikaan kukkivia kukkia. Kasvituntemukseni on hyvin rajallinen ja ihailen kaikkia niitä puutarhaharrastajia, jotka tuntevat kaikki kasvinsa nimeltä ja ovat jopa luetteloineet ne. Minulta se ei onnistuisi. Se ei minua tosin haittaa. Minulle sopii tämä tyyli hyvin.

Minä ja sää

Olen parhaimmillani, kun aurinko paistaa, mitä kuumemmin, sen parempi. Lumisade on epämieluisin sää. Sade ei haittaa, jos se tulee yöllä. Aurinko on vaan paras. Se antaa energiaa ja iloa puutarhapuuhiin ja ihan mihin vaan.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

Mihin tarvitaan talvea? En ole vielä keksinyt. Minulle talvi on pakollista kylmää ja liukasta aikaa. Varaan talveksi riittäväst polttopuita, koska mieluiten vietän aikaa takan lämmössä kuin ulkona. Pelkään ajaa autoa talvella, koska monesti talvisää on arvaamaton. Olen kesäihminen ja se on varmaan tulut kaikille selväksi. Toki pidän keväästä, koska kaikki on uuden alussa. Luonto herää ja se on joka kerta yhtä ihanaa. Mikään ei silti voita kesää! Syksyssä on kaunista sen värit, mutta muutoin se on luopumisen tuskaa kesästä.

En haasta nyt ketään erityisesti, koska tämä haaste on varmaan kiertänyt jo monilla. Jos otat haasteen vastaan, kerro keneltä sen sait. Kerro myös, että haaste on lähtöisin Kukka & Kaali-blogista.

Syysistutuksia

Kesäkukat ovat taakse jäänyttä elämää. Tein vähän erilaisia syysistutuksia kuin ennen. On mukava tulla kotiin, kun sisääntulo on kutsuva.

Syksyn värit ovat minun lempivärejäni. Kasvit olivat aika edullisia paitsi tuo, jossa on marjoja. Se maksoi kympin. Toivottavasti linnut eivät hoksaa sitä.

Kesäkassini sai syysasun. Tykkäsin kyllä enemmän orvokkikassista. Kumpi on sinun suosikki, tsekkaa täältä
 

Pataan laitoin vain havuja ja keskelle pienen kuusen. Nyt se näyttää rumalta, mutta talvella vihreys korostuu ja sekin  vain vähän aikaa. Jos lunta tulee oikein paljon, koko pataa tuskin näkyy lumen alta.

Etupihan istutukset ovat perinteisiä Callunoita. Nekin peittyvät lumeen, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Takapihan padat täyttyivät myös Callunoista. Niitä sai viisi kappaletta kympillä. Kävin hakemassa niitä kahdella eri reissulla ainakin kolmekymmentä. Molemmilla kerroilla unohdin ostaa kukkasipuleita kevääksi. Pikkuisen alkoi harmittaa moinen unohtaminen. Tein siis kolmannen reissun kukkakauppaan. Ja mikäpä siinä, kukkakaupassa on mukava piipahtaa, useammankin kerran.

Kompostointihaaste

Nappasin Betweenin Rikkaruohoelämää-blogista mukavan kompostointihaasteen. Haasteessa on tarkoitus esitellä omaa kompostointijärjestelmää etuineen ja haittoineen.

Minulla on kotona tämän kesän uusi hankinta Kekkilän kompostori, jota myydään vain K-raudoissa. Vieressä oleva syyshortensia kerää varmaan voimaa kompostorista. Kompostorissa on letku, josta poistuu neste lähelle syyshortensian juuria.

Laitan tähän kompostoriin puutarhajätettä ja keittiön biojätteet. Olen tästä hankinnasta niin onnellinen. Suuremmat erät kuten syksyn haravointijäte on pakattava muovisäkkeihin ja ne menevät roskalaatikkoon muun jätteen seurana. Kamalaa, mutta minkäs teet, kun muutakaan mahdollisuutta ei ole. Mökillä puutarhajäte menee metsän reunaan.

Tässä kompostorin lämpötila viime sunnuntailta. Onkohan tämä ok? Minulla on niin vähän kokemusta vielä. Kompostorissa muhii tällä hetkellä perennan varsia, kesäkukkia, tomaatin varsia, omenia ja keittiöjätettä.

Kierrätän muitakin jätteitä. Lasit, metallit ja paperin olen vienyt jo vuosia kesräyspisteeseen. Maitopurkit, muut pahvit ja pakkausjätteet palavat takassa. Uutena kierrätän myös muovin, jota tulee aivan valtavasti.

Painekyllästetyn kukkaruukun suojissa on kompostointiputki, josta olen postannut täällä
Tämä systeemi on toiminut hyvin, vaikka sinne mahtuu vain keittiöstä tuleva jäte kesäisin. Toki nyt se on tarpeeton, kun halusin kompostoida myös puutarhajätettä.
 

Mökillä kompostiputki sen sijaan toimii edelleen ja on käytössä. Putki voisi olla pidempi, mutta penkin pitäisi olla  niin korkea, että putken voisi kaivaa syvemmälle.

Mitä mieltä sinä olet kompostoinnista? Ota tämä Betweenin/Rikkaruohoelämää-blogin haaste vastaan ja kerro omia kokemuksia.

Syksyn sävyt- haaste

Sain Puutarhahetki -blogin Tiiulta kivan haasteen. Tiiu haastoi minut miettimään, mitkä ovat minun syksyn rakkaimmat sävyt.

Ensimmäisenä tuli mieleen ihana syyshortensiani, joka oli uskomattoman kaunis jo aiemmin, mutta kaunis on tämä syksyinen värityskin.
 

Minun syksyyn kuuluvat ehdottomasti käsityöt. Tein itselleni ison hartiahuivin, jonka värit sopivat hyvin syksyyn. Kietaisin sen hartioilleni, kun luin terassilla 52 sisustusideaa kotiin- kirjaa. Voitin sen Tarjan  Parasta aikaa -blogiarvonnasta. Kiva kirja, joka antaa uusia ideoita kodin tuunaukseen.

Syksyn sävyjä on myös puukasa, joka on menossa polttopuuksi. Polttopuiden tekeminen on mielipuuhaani ja syksyllä varmistetaan, että klapeja on riittävästi kuivumassa seuraavia vuosia varten.

Suppilovahveroita on tänä vuonna runsaasti. Keräsin 10 litraa ja olisin voinut kerätä vaikka kuinka paljon, mutta haluan syödä talvella muutakin kuin sieniä.

Mielenkiintoinen väripilkku on kultahappomarja, jonka paikkaa vaihdoin kesän alussa. Toivottavasti uusi paikka on parempi kuin entinen. Väri näyttäisi vaihtuvan punaiseksi. Voi sentään, mitä iloa yhdestä pensaasta.

Kesän sinnikkäät kukkijat yrittävät vielä taistella syksyä vastaan. Nämä kosmoskukat eivät hävinneet taistelua syksylle vaan minulle. Pahoittelen, jouduin poistamaan ne uuden kukkapenkin tieltä.

Tuli kuuluu syksyyn takkatulen tai kynttilätulen muodossa. Se tuo lämpöä syksyyn ja rauhoittaa mieltä, kun tulta tuijottelee hämärän laskeutuessa.

Mitä sävyjä kuuluu sinun syksyysi? Haastan mukaan seuraavat blogit:

• Tarja/Parasta aikaa
• Maarit/Rosanpunaistakultaa
• Kristiina/Mökki ja koti Ahvenanmaalla

Haasteen voi toki ottaa vastaan kuka haluaa. Haasteen säännöt: kerro, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista),  tee postaus sinulle rakkaimmista syksyn sävyistä, haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan, käy kirjoittamassa www.osoitteesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin kommenttikenttään. Voit osallistua myös Instagrammissa. Merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki.

Vaahtokarkkia

Tällainen kiikkerä kokoontaitettava hyllykkö tarttui matkaani jo pari vuotta sitten yhdeltä kirpputorilta. Täysin tarpeeton hankinta. Miksi sen sitten ostin, ei mitään käsitystä.

Kun maalien nimet ovat daalia ja vaahtokarkki, ostopäätökseeni on helppo vaikuttaa. Vaahtokarkilla maalasin ensin vanhan tuolin.

Sitten vaahtokarkkikuorrutteen sai yksi toinen hyllykkö, joka oli ihan karmeassa kunnossa ennen kuin mieheni korjasi sen. Oikeasti se olisi kuulunut jo jätelavalle. Ihan kaikkea ei tarvitse pelastaa. No, siitä nyt tuli kuitenkin ihan kiva hyllykkö kasvihuoneeseen.

Maalia jäi vieläkin jäljelle, joten ensimmäisen kuvan hyllykkö sai täysin uuden lookin. Enää sitä ei voi taittaa kasaan, mutta ei tarvitsekaan. Mieheni teki siihen kivat laatikot ja koristeeksi vetimet.

Mikä tämä nyt sitten on? Hyllykkö ehkä, koska laatikoita ei voi vetää, ne ovat kiinteät. Ajattelin tätä kasvihuoneeseen, mutta antaa sen nyt vaeltaa. Jostain se paikkansa löytää, niin ne aina.

Riisitunturilla

Lapin reissuni jatkui Riisitunturille. Ennen vaellusta kävin aivan ihanassa Korpihilla-kahvilassa. Kahvila oli keskellä ei mitään ja silti siellä oli paljon asiakkaita.

Kahvilan sisustus oli romanttista. Tässä ympäristössä oli mukava syödä hillapiirasta kahvin kera.

Ruska oli vasta alkamassa, mutta maasto oli jo osittain verhoutunut punaiseen mattoon.

Riisitunturilta oli hyvät näkymät joka suuntaan, vaikka maisemat eivät olleet niin jylhiä kuin Pienellä Karhunkierroksella. Tosin taivas oli harmaa ja vesisade hieman häiritsi matkantekoa loppuvaiheessa.

Edellispäivän vaellus tuntui jaloissa, mutta vielä pääsin yli esteiden. Vaellusreitin pituus oli tällä kertaa 11 kilometriä.

Punaisen lisäksi keltaisen eri sävyt näkyivät maastossa ja puissa. Jälleen kerran sain ihailla luonnon ihmeellisyyttä.

Riisitunturin ympäristössä ei näkynyt niin paljon vettä kuin Pienellä Karhunkierroksella, mutta pieniä jokia ja puroja kuitenkin.

Laavupaikoilla ihmiset ovat tuttavallisia ja mukavia. Kaikkien vaeltajien makkarat olivat sulassa sovussa grillissä ja kypsymistä odotellessa vaihdettiin kokemuksia retkestä.

Pitkospuita oli siellä täällä ja niitä pitkin mentiin aukeiden ja suomaisemien läpi.

Nämä ladot ovat joskus olleet hyvin tarpeellisia. Pellot ovat olleet käytössä ja niistä saatu vilja on viety latoihin. Viljaa on haettu talvella, mutta miten, varmaan hevosilla umpihangessa. Yhtään tietä ei näkynyt lähimainkaan. Ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin.

Illalla oli mukava viettää aikaa ystävien kanssa. Ravintolaan ei enää kukaan jaksa lähteä tässä iässä, mutta se ei tahtia haitannut. "Korkkarit" kattoon tytöt!