lauantai 28. tammikuuta 2017

Tuusulanjärven maisemissa


Viime viikonloppuna oli upeat ulkoilusäät. Olen asunut Tuusulassa 26 vuotta ja kehtaanko tunnustaa, että olin mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kävelemässä Tuusulanjärven jäällä. Järveltä on hulppeat näkymät moneen suuntaan ja kuvassa näkyvä Halosenniemi on kerrassaan upea ilmestys järveltä päin.


Halosenniemi on rakennettu vuosina 1899-1902. Se on taidemaalari Pekka Halosen perheelleen rakentama taiteilijahuvila, jonka nykyisin omistaa Tuusulan kunta. Halosenniemessä on nyt erittäin mielenkiintoinen näyttely Kotien taideaarteita. Näyttelyyn on kerätty teoksia keskiuusimaalaisista kodeista.
Tällä kertaa tyydyimme ihmettelemään Halosenniemeä ulkoapäin. Kivijalan korkeudessa ei ole säästelty. Vesi ei tavoita korkealla mäellä seisovaa Halosenniemeä, vaikka se nousisi korkeuksiin asti.


Matka jatkui jäältä tietä myöten Lottamuseoon. Myönnän, että meidät houkutteli sinne museon ihana Lottakanttiini. Nostalginen tunnelma ja itseleivotut herkut, siinä pari asiaa, miksi en pääse tuon rakennuksen ohi.


Lottakanttiini oli täpö täynnä kauniin sään innoittamia ulkoilijoita. Oliko lenkkimme nyt turhaa, kun kaakaossa ja porkkanapullassa oli varmaan kalorit kohdallaan. Hui hai, mieli virkeänä lähdimme kävelemään kotia kohti.


Illalla kotona luin serkkuni lähettämää ihanaa korttia. Eino Leinon teksti oli osuva Tuusulanjärven retkipäivälle. Riemuitaan talven riemuja, mutta nähdään kesästä unta.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Valokuvausharjoittelua


Valotuksen kolme perusasiaa ovat aukko, valotusaika ja herkkyys. Tämän ja muutaman muunkin asian opin, kun tutustuin digikuvaamisen perusteisiin kansalaisopiston kurssilla. Kurssi kesti vain muutaman illan ja se oli minulle aivan liian lyhyt aika. Nyt tiedän, mitä asioita valokuvaamisessa pitää ottaa huomioon, mutta enpä juuri muuta.


Rohkeana ostin itselleni kameran, Canon EOS 750 D. Sillä olen räpsinyt kuvia oho-eiku-menetelmällä. Minun pitäisi oppia mm. kuvaamaan yöllä, kuvaamaan liikkuvaa kohdetta ja kohinaakin pitäisi välttää. Mitä ihmeen kohinaa? Päässäni alkaa lähinnä suhista, kun yritän tallentaa kaikkea tietoa päähäni.


Haluaisin kevään tullen kuvata luonnossa, jopa lintujakin, mutta ne ehtivät lentää varmaan melko kauas, ennen kuin kamerani säädöt ovat kohdallaan. Jos nyt oppisin edes käyttämään automaattiasetuksia.
Sain vanhan pärekorin työkaveriltani ja se sai toimia kuvausrekvisiittana tulppaanien ohella. Meinasin pudota keittiön pöydältä, kun sihtasin ja tähtäsin kameralla pärekorin paikattua kahvaa.


Jos valokuvaaminen ei vielä onnistu aivan kuten haluaisin, kahvikakun osaan kyllä tehdä. Ja minähän en ota valokuvaamisesta mitään stressiä. Opettelen kaikessa rauhassa ja kaikkea minun ei tarvitse oppia. Kamerassa on ihan liikaa toimintoja ja kaikenlaisia nappuloita, asia kerrallaan!


Minulla oli jäänyt isänpäivän epäonnistuneesta täytekakusta turkinpippurirouhetta ja löysin ohjeen, jossa kyseistä rouhetta laitettiin kahvikakkuun. Salmiakkirouhe kahvikakussa kuulostaa vähintäänkin oudolta, mutta pitihän tuotakin kokeilla. Ohjeen löydät täältä. Kakku oli positiivinen yllätys, vai olisiko voilla ollut myös osuutta onnistuneeseen makuun.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Pöllötauluja ja sämpylöiden leipomista


Minulla oli melkoinen virkkausmania joulunpyhinä ja kaikenlaista mahdollisimman pientä alkoi syntyä kuin itsestään. Enpä siinä juuri ehtinyt miettimään, että mihin minä niitä kaikkia virkkauksia tarvitsen.
Luovaa työtä ei sovi keskeyttää ja niinpä minä vaan virkkasin. Kyllä kaikki paikkansa löytää, kun aika on sopiva.
Ensin virkkasin kasan pieniä pöllöjä. Sitten ne saivat silmät äitini vanhasta nappilaatikosta. Sen jälkeen sain idean, että pöllöt on saatava puuhun.



Viime viikonloppuna pienet pölleröiset pääsivät puuhun. Olin virkannut niille oksat ja taulun taustaksi laitoin työhuoneen remontista jäänyttä tapettia. Kehykset löytyivät Puuilosta.
Taulut laitoin keittiön seinälle. Sain pientä virkistystä keittiöön todella pienellä vaivalla ja rahalla.


Pienellä rahalla sain myös ison kasan sämpylöitä. Taikinan nesteenä käytin heraa, jota oli tullut jouluna juuston valmistuksesta. Minulle oli jäänyt muutama punajuuri kaappiin pyörimään. Keitin ne kypsäksi ja sen jälkeen soseutin ne sauvasekottimella. Sämpylätaikina sai melko erikoisen värin punajuurista.


Meillä ei tuhlata. Käytän aina sämpylätaikinaan keitettyjä vihanneksia tai puuron jämiä, jos niitä sattuu olemaan. Sämpyläni ovat joka kerta erilaisia ja sehän on vaan hyvä juttu.


Jos olisin syönyt näitä silmät kiinni, en olisi tiennyt, että niissä on punajuurta. Teen sämpylät Myllärin sämpyläjauhoista, koska ne ovat niin rouheisia. Pyrin kyllä syömään enemmän ruisleipää, mutta joskus on kiva tehdä sämpylöitä.

Reipasta viikonloppua kaikille!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Eteiskäytävän uudistus


Laitoin vähän niin kuin vinkiksi mieheni keittolautasen viereen tapettirullan. Olisikohan nyt vihdoin aika tehdä eteiskäytävän pieni uudistus loppuun? Suunnittelu on kestänyt noin kolme vuotta.
Keitto on muuten juustoinen maissi-jauhelihakeitto, jonka ohjeen otin Sarin kotona-blogista. Tein ohjeen mukaan, mutta lisäsin suppilovahveroita ja ranskankermaa, jota minulla oli jäänyt tilkan verran. Ohjeen voit katsoa tästä. Tätä keittoa teen toistekin. Se on todella nopea ja helppo valmistaa ja sitä voi muunnella monella tavalla.


Eteiskäytävä näytti tällaiselta. Vasemmalla on makuuhuoneen ovi ja käytävän päässä pesuhuoneen ovi. Tässä on siis pitkä tylsä käytävä, johon ei mahdu mitään. Kattoon asennettiin lamput, joiden oli tarkoitus valaista jotain seinällä olevaa. Seinälle olen suunnitellut vaikka mitä. Viimeksi siinä oli Ikean iso taulu. Teimme lampuissa sen virheen, että niitä ei voi kohdistaa mihinkään ja ne asennettiin liian lähelle seinää. Lamput siis osoittivat taulun karmiin eikä tauluun.


Vihdoin sain idean, että laitetaan seinään tapetti, niin valo osuu edes jotenkin siihen mihin pitäisi. Päädyin koivu aiheeseen tapettiin, koska pidän koivuista niin paljon. Voin kulkea pesuhuoneeseen koivumetsän ohi. Tapetin molemmille puolille tulee vielä kapeat listat kehystämään tapettia.
Jotkut remontit eivät vain onnistu niin kuin haluaisi. Valaistus on nyt ok, mutta tapetti näyttää tummemmalta kuin luulin. Tässä ei nyt ole onnistumisen fiilistä, mutta onpahan valmista.


Tilasin tapetin Seinäruusu-nimisestä verkkokaupasta. Tapetin nimi on Young birch tree forest. Tapetti on vinyylipintainen ja muistuttaa valokuvaa. Se on edelleen mielestäni tosi upea, mutta ei ehkä tule parhaiten oikeuksiinsa meidän hämärässä ja kapeassa käytävässä. No, aina ei voi voittaa!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Yrjö Kukkapuro: Saturnus


Minulla on ilo omistaa kaksi Yrjö Kukkapuron suunnittelemaa Saturnus-tuolia. Kukkapuro suunnitteli Saturnuksen vuosina 1966-1967 hyvinkääläisen hotellin aulatuoleiksi. Tuoleissa on käytetty lasikuitua, josta Kukkapuro sai vapaammin muotoiltua ihmiskehoa myötäilevää muotoa.

Minun tuolieni verhoilu oli sinistä vakosamettia, joka oli päässyt jo pahasti kulumaan ja osittain repeämään. Sininen ei ole minun väri missään asiassa. Mietin pitkään miten tuolit pitäisi uudistaa.


Luin jostain, että Kukkapuro kannattaa aina vanhan verhoilun säilyttämistä. Päädyin kuitenkin verhoiluttamaan tuolit vaaleanruskealla vakosametilla, joka sopii paremmin meidän sisustukseen. Olisin halunnut verhoilla tuolit oranssilla vakosametilla, joka on yksi tuolin alkuperäisvärejä. Sopivaa sävyä ei kuitenkaan löytynyt. Tuoleja on tehty nahan ohella vakosametista, joten jotain ajan henkeen kuuluvaa sentään säilyi.

Minusta Ikean pöytä sopii oikein hyvin tuohon design-tuolien väliin. Pöytä kätkee sisälleen kaikki virkkauslankani.


Tuoleista voi irrottaa käsinojat ja tuolit voi yhdistää sohvaksi. Tuoleja on myös pyörivää mallia, mutta minun tuolini eivät pyöri. Ergonomia on keskeistä Kukkapuron tuotannossa. Sen huomaa, kun istahtaa tuoliin. Minulla oli tapana istua toisessa tuolissa ja pitää toisessa tuolissa jalkoja. Vaan kuinkas kävikään, kun tuolit verhoiltiin. Nyt pitää istua sievästi, ettei vaan kangas mene heti huonoksi.


Ihan näin vaatimattomasti sanottuna, minulla on pala Porvoota. No, tosin sitä on vain muutamassa Vallilan sohvatyynyssä. Uudet verhoilut Saturnuksisssa ja uudet sohvatyynyt ovat osa olohuoneen pientä uudistusta. Haluaisin vielä ostaa uusia valaisimia ja uuden taulun, mutta sopivia onkin aika vaikea löytää. Ostan sitten, kun kohdalle osuu.

Nautitaan tammikuun talvipäivistä. Valon määrä on vähäinen, mutta lisääntymään päin!

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Karoliinan kestikievari


Kun kahvilan ovelta avautuu tällainen näkymä, taustalla soi 50-luvun iskelmät ja myyjä kysyy hymyillen, että mitäs hyvää teille saisi olla, olen myyty. Niin kuin olisin mummolaan tullut! Minun on ihan pakko mainostaa tätä ihanaa kahvilaa, jossa voisin melkein asua. Jos ikinä matkasi kulkee nelostietä ohi Leivonmäen (50 km ennen Jyväskylää etelän suunnasta), älä aja ohi, vaan pistäydy Karoliinaan.


Tulin mieheni kanssa Karoliinaan tutustumaan erityisesti uuteen teekattaukseen, josta olin lukenut Karoliinan Facebook-sivuilta.



Viisikymmentäluvun tunnelmissa keskustelin mieheni kanssa englantilaisesta teekulttuurista, jolla on pitkät perinteet. Kello viiden tee syntyi viktoriaanisella aikakaudella joskus 1800-luvun alussa. Vaikka toppa-asumme eivät edustaneet tuolle ajalle tyypillistä vaatetusta, eikä kello ollut edes viisi, tunnelma vanhojen kahvipannujen ja huonekalujen joukossa oli erinomainen.

Tässä on kiva idea. Pöydän kansi on vanha ovi ja istuimina räsymatoilla päällystetyt puulaatikot.

Mitä? Tuliko joku suksilla, ei sentään. Tällaisiakin somisteita löytyy Karoliinasta.



Kakuissa on korkeutta ja makua. Tässä vain pari esimerkkiä, näitä löytyy kokonainen vitriinillinen.


Teehetkeen voit valita pannullisen mieluista teetä. Se tuodaan hautumaan pöytään. Karoliinassa on pöytiintarjoilu. Se on luksusta.


Teekattaukseen kuuluu kerrostarjotillinen suolaista ja makeaa. Voin sanoa, että herkut veivät kielen mennessään. Tuo valtava tarjotin oli kahdelle! Karoliinassa kaikki tuotteet ovat ainutlaatuisia. En ole nähnyt tai maistanut missään sellaisia kakkuja, kahvileipiä ja varsinkaan pizzoja kuin Karoliinassa.


Tunnen sielujen sympatiaa tämän puusohvan kanssa. Kaikki samanlaisia retrohenkisiä ja ajan patinoimia: minä, mieheni ja sohva.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Erja Haapala ja Mantelilaakson Susanna!


lauantai 7. tammikuuta 2017

Virkattuja kukkia ja kevätsuunnitelmia


Talvi on kauneimmillaan, kun tänne eteläänkin saatiin valoa lumen myötä. Minun ajatukseni karkaavat kuitenkin kevääseen. Kukkia on saatava, vaikka virkkaamalla! Kukkia alkoi syntyä kuin liukuhihnalta, lankojen värit puhuttelivat minua niin paljon.
Sain värityskalenterin ja pitihän minunkin kokeilla miltä värittäminen tuntui. Ihan kivaa, mutta värikynä vaihtui virkkuukoukkuun melko äkkiä.


Olin taas jäänyt Pinterestin koukkuun ja oli suorastaan vaikea päättää mitä kukkia haluaisin virkata. Minä muutan ohjeita jonkin verran oman mielen mukaan. Näihin kukkiin käytin tarpeettoman helminauhan helmiä koristeeksi.


No mihin minä näitä kaikkia kukkia tarvitsen? En mihinkään. Niitä vain alkoi tulla ihan tekemisen riemusta. Miehelleni ehdotin, että voisin koristella pyyhkeitä näillä kukilla. Mieheni katsoi siihen malliin, että hänen pyyhkeensä ei ainakaan ole keväisen kukkakimaran tarpeessa.


Meillä on mökillä monenlaista rakennusta tai rakennelmaa, mutta jonkinlainen kesäkeittiö puuttuu. Kukkia virkatessa oli mukava tehdä kevät- ja kesäsuunnitelmia. Rakennuksessa pitäisi olla kasvihuone, keskellä oleskelutilaa ja toisessa päässä tilaa grillille ja muurikalle. Rakennuksen pitää olla riittävän suuri, mutta sen pitää näyttää huomaamattomalta eikä se saa maksaa paljon.
Voin vakuuttaa, että ennen kuin nuo vaatimukset täyttävä rakennus on edes suunniteltu, kotimme täyttyy virkatuista kukista.


Mökillä on jo vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone, joka on on ollut pois käytöstä muutaman vuoden. En pysty hoitamaan kasvihuonetta sekä kotona että mökillä. Tuskin voin laittaa kasvihuonetta kotiinkaan tänä vuonna, kun puutarha-apulaiseni eli poikani lähtee armeijaan.
Mökin vanha kasvihuone pitäisi siirtää toiseen paikkaan (mieheni niin riemastuu) ja siihen kylkeen laittaa tilaa oleskeluun ja keittiöpuuhiin.
Haaveilen, että mökillä viimeistään eläkkeellä voin pitää kasvihuonetta. Vanhoja ikkunoita olisi isompaankin pytinkiin, mutta minua arveluttaa hieman niiden kunto. Rakennusta ei voi tehdä pelkästään ikkunoista. Toivon, että rakennuksesta ei tule koko kesän projektia, siis seiniä pitää olla mahdollisimman vähän.


Pää pilvissä taas mennään! Olen sentään yrittänyt pysyä pois siemenkauppojen sivuilta. Tilasin kerran tammipakkasilla siemeniä. Postilaatikossa ne voivat jäätyä pilalle, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä. Mikään ei estä, kun kaikenlaiset kevätvillitykset iskevät. Rentoa viikonloppua!

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Tietokoneopas ja verkkokauppaostoksia

Sain kivan mahdollisuuden blogiyhteistyönä tutustua Klingelin julkaisemaan  Tietokoneen käytön alkeet-Tietokoneopas kaikenikäisille kirjaan, jonka voi ladata netistä ilmaiseksi.

Kirja on hyvä perusteos aloittelijoille, mutta sisältää paljon hyödyllistä tietoa myös kokeneemmille käyttäjille. Kirjassa esitellään aluksi perustiedot tietokoneesta. Tietokoneeseen liittyvät käsitteet tulevat tutuiksi ja ainakin minulle oli hyvää kertausta käydä ne läpi.

Kirja opastaa selkeästi ja runsain kuvin kuinka tietokonetta käytetään aina tietokoneen käynnistämisestä erilaisten ohjelmien käyttöön. Lisäksi kirjassa opastetaan mm. tiedostojen, kuvien ja musiikin oikeaoppiseen tallentamiseen. Aloittelijoita kiinnostaa varmasti myös Internetin käyttö. Kirja tarjoaa oivan tietopaketin myös tähän asiaan.
 
Kirjassa esitellään kaikki tarpeelliset näppäinyhdistelmät, joita minä en ainakaan ole koskaan oppinut käyttämään. En millään muista kaikkia Ctrl + kirjain-yhdistelmiä, mutta nyt päätin tulostaa ne työhuoneen seinälle näkyville.
Voin lämpimästi suositella tätä e-kirjaa kaikille tietokoneen käyttäjille. Tässä kahvia odotellessa jäin vielä miettimään, että onneksi kirjassa on myös tietoa Internetin turvallisuudesta. Kirja sisältää tärkeää tietoa virustentorjunnasta, salasanojen ja verkkopankin käytöstä ja turvallisesta verkko-ostamisesta.

Sain mahdollisuuden tilata jotain kivaa itselleni Klingeliltä blogiyhteistyönä ja valitsin tällaisen mukavan oloasun. Ajattelin, että kotona voi pukeutua nätisti eikä aina niihin vaatteisiin, joita töissä ei enää kehtaa pitää.

Klingel on myös verkkokauppa aikuisille naisille ja miehille. Sieltä löytyy mukavia perusvaatteita ja  kauniita juhlavaatteita. Muodin lisäksi Klingelistä löytää asusteita, koruja ja kenkiä.
Edellisten lisäksi Klingelistä voi tilata erilaisia kodin sisustustuotteita. Minä ostin itselleni kaksi kaunista mukia. Minua viehätti tuo kukkakuvio mukin sisäpuolella.
Mukit olivat pakattu näin kauniiseen laatikkoon. Laitoin laatikon talteen, sitä voi vielä käyttää jossain yhteydessä. Kukkamukit vievät ajatukseni hieman kevääseen, minkäs kesäihminen luonteelleen voi.

Kiitos Klingel!