perjantai 27. huhtikuuta 2018

Romutaidetta: Rulla-Stiina


Romutaide on tosi outoa. Olin toivonut kissaa, mutta ei tästä mitään kissaa tullut. Sovittelin runkoon kaikennäköistä romua ja rompetta ja tyyppi alkoi näyttää jo melko kummalliselta.


Luovuin kissatoiveesta. Romutaiteessa minulle on tärkeintä hahmon kasvojen ilme. Jos se saa minut hymyilemään, se riittää.


Kissan nimeksi olisi tullut Rulla-Stiina. Olkoon se myös tämän hippityylisen hattupään nimi. Onpahan omituinen nimeä myöten.


Rulla-Stiina hyppäsi kärryihin ja kuvittelee pääsevänsä niillä Lahden Pihapiirimessuille. Ei siis mikään järjen jättiläinen. Tulkoon mukaan, autossa on vielä tilaa. Mennään messuilemaan koko romuporukka.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Verhotankoideoita


Olen nyt selvästi kierrätystunnelmissa näin Lahden Pihapiirimessuviikolla. Siellähän yksi teema on DIY puutarhassa. Tuli mieleen, että näytänpä teille, millaisia verhotankoja minulla on mökillä.


Vanhat suksisauvat ovat erittäin helppo verhotankoratkaisu. Ei muuta kuin verhon pujotus sauvaan ja valmista on!


Sauva on juuri ja juuri ikkunan pituinen, mutta menee se näinkin. Verhot ovat muistaakseni Ikeasta.


Ikivanhalle airolle tuli myös käyttöä. Airo oli sen verran paksu, että verhoa ei voinut siihen pujottaa. Ikean pitsiverhot taipuivat kuitenkin kauniisti airon päälle.

Perjantaina esittelen teille uuden perheenjäsenen. Se lähtee mukaan myös messuille, jos jaksan sitä kantaa. Toivoin kissaa, mutta sitä en saanut. Romutaiteessa ei voi koskaan tietää lopputuloksesta.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Messuvalmisteluja


Olen nyt aika salaperäinen enkä paljasta mitään. Esiintymiseni Lahden Pihapiirimessuilla romutaiteen parissa lähestyy ja messuvalmistelut ovat täydessä vauhdissa.

Kuvassa on erinomaista materiaalia, mutta mitä näistä tulee vai tuleeko mitään. Olen kerännyt messuille vanhoja juttuja, mutta jotain uuttakin on valmistunut.


Suojaverkon pätkät, vanha verhotanko ja rautalankaa, näistä valmistuu jotain messuille.


Tyhjä ilmanpallon täyttölaite, roska? Ei missään tapauksessa, vaan jokin osa jostain eläimestä.


Olen penkonut varastoja myös kotona. Kerään pieniä tarvekaluja aina, kun syntyy idea, että tätä saattaa joskus tarvita. Isoja varastoja en kuitenkaan kerää. En ole mikään romunkerääjä, vai miten tämä nyt pitäisi ajatella...


Nötkötti on nolona ja ihmeissään. Kun ei vaan kukaan näkisi häntä tämän näköisenä. Hänellä on edessä karvankiillotus messuja varten. Hän tietää kyllä, että esiintyvän taiteilijan on pakko panostaa ulkonäköön.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Terveisiä Helsingin Kevätmessuilta


Monet ovat jo ehtineet kertoa kokemuksia Helsingin Kevätmessuilta ja tässä tulee minun kokemuksiani.


Joka vuosi minulle tulee outo mielihalu hypätä tulppaanien sekaan, mutta tälläkin kertaa onnistuin käyttäytymään asiallisesti.


Minusta on ihan ok, että messuilla esitellään mökkeilyyn liittyviä juttuja, vaikka en joka vuosi osta laituria tai huvimajaa. Ne ovat minusta kuitenkin kiinnostavia. Silti toivoisin enemmän puutarhaan liittyviä asioita ja enemmän tilaa puutarhalle niin kuin moni muukin on kaivannut.

Kuvani ovat melkein kaikki Liisa ihmemaassa- teemapuutarhasta, kun en oikein muutakaan kuvattavaa keksinyt. Odotin jotain, mitä ei tullut. Sisusta-osastokin oli niin pieni, että sitä oli vaikea havaita.

Puutarhaa olivat rakentamassa ainakin TTS Työtehoseuran puutarhaopiskelijat. Se olikin taitavasti toteutettu ja löysin sieltä  monta kivaa vinkkiä kuten tämä betonista ja puusta tehty kärpässieni. Minä tein viime kesänä tatteja. Niitä voit katsella täältä


Jos minulla on joskus tarpeeton lipasto, istuttaisin sen laatikoihin kukkia.Teemapuutarha oli saanut paljon tilaa messuilta. Siellä oli kiva kävellä, mutta jäin kaipaamaan enemmän tietoa ja vinkkejä omaan puutarhaani. Hyötypuutarha, malli-istutuksia vai onko kevät sellainen ajankohta, että näitä on vielä vaikea esitellä.


Missä olivat puutarhavaatteet? Koristeita kaipaisin myös. Kävin paluumatkalla Koiramäen pajutallissa ostoksilla ja siellä oli vaikka mitä kivaa.

Kuvassa oleva tuoli kelpaisi minulle. Sellaisen voisi toteuttaa koivusta. Yritin vinkata miehelleni asiasta, joka koko ajan pelkäsi, että löydän jotain ostettavaa. Olen hieman miettinyt Kekkilän kompostoria, mutta en löytänyt Kekkilän osastoa, vaikka kyllä se oli messuilla. Mies oli ainakin helpottunut.


Ainoa ostos messuilta oli Maalla-lehden tilaus. Istuin sunnuntaina terassilla kahvilla ja nautin lehdistä ja tilauksen mukana tulleista kylkiäisistä.

Lahden Pihapiirimessut lähestyvät ja minulla on messuvalmistelut täydessä vauhdissa. Käy katsomassa Facebookissa Pihapiirin sivuja. Siellä on juttua minun esiintymisestä. 

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Heteka


Heteka oli suosittu sänky 1930-50 luvulla ja se löytyi hyvin monesta kodista. Se oli tilaa säästävä keksintö, koska toisen sängyn sai toisen alle. Minulla on mökillä hyväkuntoinen heteka. Jos tulee oikein paljon väkeä, kaikki nukkumatila on tarpeen.


Olen nukkunut hetekassa yhden kerran, enkä mielelläni tarjoa sitä vierasvuoteeksi. Ihmettelen, miten heteka saattoi olla aikoinaan niin suosittu. Ihmiset eivät varmaan tienneet paremmasta.

Hetekan päätyyn olen laittanut pari vanhaa matkalaukkua. Toinen on jo aika huonokuntoinen, mutta ne sopivat hyvin hetekan viereen.


Matkalaukkujen vieressä on minulle huomattavasti tärkeämpi sänky. Siinä ovat nukkuneet kaikki kolme lastani, kaksi tyttöä ja poika, kukin vuorollaan. Norsut olen ostanut kauan sitten Tallinnasta.

Taustalla olevan verhon takana on aukko seinässä. Lapset leikkivät aikoinaan kauppaa. Kauppias oli aukon toisella puolella ja asiakkaat tekivät ostoksia toisella puolella.


Hetekan toisella puolella on pieni lipasto. Sen olen saanut ystävältäni, samoin lipaston päällä olevat Riihimäen lasipurkit. Lehtiteline on serkkuni käsityötä.


Ja se mieluisin huonekaluni, keinutuoli. Minulla on 7 keinutuolia, 5 itselläni ja kaksi lainassa maailmalla.


Mukava istuin on tämä Ikean korituolikin. Ergonomia on siitäkin tosin hieman unohtunut. Äidin tekemä tyyny on tarpeen selän tueksi.

Mökin yläkertaa olen esitellyt aiemminkin, mutta ei kai se haittaa. Itsekään ei aina muista, mitä on jo esitellyt.

Viikonloppuna menen Helsingin puutarhamessuille. Olen ihan täpinöissäni. Puutarhakausi alkaa, nyt en tiedä parempaa.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Villa Suvitar ja Johanna!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Virkattu tyynynpäällinen


Viime kesänä aloittamani virkattu tyynynpäällinen on valmis. Tämä on niitä käsitöitä, kun aloitan innostuneena ja innostus lopahtaa jossain vaiheessa täysin. Jostain se innostus taas löytyi kevään myötä ja olipa mukava viedä valmis työ mökille.


Tyynyn molemmat puolet ovat erilaiset, toinen hillitympi ja toinen värikkäämpi. Fiiliksen mukaan voin vaihtaa puolta.


Löysin Pinterestistä tähän mallin nimellä hot spot pillow. En löytänyt varsinaista ohjetta, mutta kuvasta oli helppo päätellä, miten malli tehdään.


Tyynyssä on 48 palaa kummallakin puolella, siis yhteensä 96 palaa.


Innostuin tekemään jo seuraavaa tyynynpäällistä. Kaksi palaa valmiina, jäljellä 94. Tavoitteena on saada kaikkiin sohvalla oleviin tyynyihin virkatut tyynynpäälliset. Tyynyjä on yhteensä 8, joten melkoinen urakka on edessä. Vaan minullapa ei ole kiire. Virkkaus on mielenvirkistystä talvisin, kun puutarha nukkuu talviunta.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kevään merkit


Sain Ruusukummun Hannelelta haasteen, jossa piti tarkastella kevään merkkejä. Siinä olikin minulla puuhaa, kun mökillä oli melkein metri lunta, eikä keväästä tietoakaan.

Toisaalta, kahvipannu porisee hellalla ja vanhassa tutussa vesikattilassa lämpeni tiskivesi. Siis varmoja keväänmerkkejä, mökkikausi on alkanut.


Kevätparsa savulohen kanssa tuo kevään mielelle ja kielelle. Hollandaise-kastike (ihan vain pussista) täydentää makua.


Kun flunssa alkoi mökillä hellittää, oli pakko kaataa muutama puu ennen kotiinlähtöä. Niin keväistä ja odotettua puuhaa. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Vain yksi puu kaatui mihin sattui ja vei vähän aitaa mennessään. No, kevät se riehaannuttaa koivunkin.


Kotona keittiön ikkunalla oli keväinen näky. Muutama amppeli- ja pensastomaatti nosteli varttaan mullan seasta. Nuuhkin tomaatin tuoksua. Kyllä, kevättä ilmassa!

Jos sinulla ei ole vielä ollut tätä haastetta, nappaa se tästä matkaasi. Kevään merkkejä on nyt joka puolella, kun niitä katselee avoimin mielin.

Tervetuloa mukaan uusi lukija Puutarhamyyrä!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kiitos, nyt riittää!


Olen Rantakutvelon kanssa yhtä mieltä siitä, että nyt tämä talvi saa olla ohi. Viime viikolla sää vähät välitti meidän mielipiteistä. Olin mökillä (en edes pohjoisessa) ja joka aamu oli pakkasta noin -16 astetta. Lumen korkeus oli joka puolella vähintään 75 cm.


Kasvimaan muokkaaminen ei jostain syystä tullut mieleeni. Lunta oli kasvimaallakin aitojen reunoja myöten.


Kuvassa ei näy, mutta kasvihuone-kesäkeittiön katolla oli niin paljon lunta, että mieheni oli pakko helpottaa katon kuormaa. Hän oli jo tulossa flunssaan ja kattohomma taatusti edesauttoi asiaa. Siinähän se loma sitten menikin. Ensin mieheni sairastui flunssaan ja sitten minä.

Tuolla jossain on kaivo. Kaivolle pääsi vain lumikenkien ja lapion avulla. Olimme suunnitelleet mieheni kanssa kiireettömiä lumikenkälenkkejä ja nuotiokahveja. Ehdimme tehdä yhden pienen lenkin ennen sairastumista.


Tässä taas on grillin paikka. Aurinko paistoi ihan koko viikon. Sää oli kylmä, mutta kaunis. Ihailimme säätä ikkunasta ja haaveilimme nuotiolla istumisesta.


Kunnantoimisto (vierashuone) palvelee vain kesäisin, joten sinne ei tarvinnut tehdä polkua.


Huussiin oli sentään urakoitava polku. Tämä olikin ainoa pitempi kävelyreitti lomaviikolla. Lomani ei missään tapauksessa mennyt pilalle. Olen niitä ihmisiä, jotka menevät flunssassa töihin, kun ei ole kuumetta. Nyt minulla oli mahdollisuus levätä oikein kunnolla. Luin lehtiä, kirjoja ja tein käsitöitä. Mikäs sen mukavampaa!


Lampaanviulu vaihtui Buranaan ja Finnrexiniin (ja tietysti lohtusuklaata), mutta silti lomaviikko oli kaunis ja rentouttava.