lauantai 30. kesäkuuta 2018

Sukkelat ja Vikkelät


Laitoimme kesäkeittiön takaseinään yhdet ikkunat, jotka kehystimme heinäseipäillä. Ikkunoilla ei ole mitään tarkoitusta. Halusimme vain käyttää jäljelle jääneitä heinäseipäitä ja ikkunoita. Varastoon jäi silti noin kymmenkunta ikkunaa.


Olen löytänyt jostain roskiksesta kahdet lasten sukset. Näillä suksilla on hauska nimi, Sukkela. Sukset ovat olleet vuosia varastossa, mutta nyt niille löytyi käyttöä.


Sukkelat kehystävät  ikkuna-heinäseiväsyhdistelmää. No, missäs ne toiset sukset sitten ovat?


Ne ovat kesäkeittiössä Sukkela-suksia vastapäätä. Taustalla näkyy kesämökin yläterassi. Näillä suksilla ei ole nimeä tai on, mutta siitä ei saa mitään selvää. Mielestäni sukset ovat nimeltään Vikkelät, kun toiset ovat Sukkelat.

Seuraavana projektina on kaikenkirjavien huonekalujen maalaaminen. Sukkelasti valitsin psykedeeliset punaisen ja ruskean maalin. Hirvittää jo itseänikin. Nyt vain vikkelästi maalaamaan.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kaikki on tarpeellista


Niin, juuri mikään ei ole turhaa. Rikkinäisen polkupyörän etuosan voi mainiosti hyödyntää muihin tarkoituksiin. Kiinnitin sen patjanrunkoon, joka toimittaa kasvimaan kehyksen virkaa (siis torjumaan jäniksiä).


Pienellä tuunauksella uutta ilmettä. Pyörän sarviin laitoin lasten pyöräkorin ja siihen tekokukkia. En tykkää tekokukista, mutta ainainen kasteluongelma ei salli oikeita kukkia.


Tässä kasvimaan takaosa. Vasemmassa alareunassa näkyy perunanvarsia, vaikka yhtään perunaa en siihen kohtaan laittanut. Papuja siinä pitäisi olla, vaan eipä näy.


Peltikki lähettää kesäiset terveiset. Koivikossa on mukava laiduntaa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Hyvää juhannusta


Nyt on juhannus näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa
Pois painui jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.
Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
-Nyt on juhannus!
Tahtoo se riemuiten laulaa.

– Viljo Kajava –

Toivon teille kaikille oikein ihanaa juhannuksen aikaa!

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Operaatio nurmikon poisto


Minulla on nurmikonpoistovimma. Johtunee siitä, että tykkään nurmikkoa enemmän kivistä ja hiekasta. Syyshortensian alta nurmikko jo lähti ja nyt oli vuorossa takapihan ensimmäisen tasanteen nurmikonpoisto. Olipa raskasta hommaa poistaa nurmikkoa käsipelillä. Suurin vastuu työstä oli miehelläni, mutta hikeä pukkasi minullakin jo pelkästä katselemisesta.


Kaikki on aina loppu. Kivituhka loppui kesken ja multaakin saisi olla kuorma-autollinen jossain pihan perillä odottamassa. Padat odottavat paikalleen pääsyä ja pari muutakin pataa on tulossa tasanteelle.


Tasanteelle ei pitänyt tulla muuta kuin padat, mutta en millään malttanut olla laittamatta muutamaa kasvia harmauden keskelle. Kaunokaiset ja hopeahärkit leviävät toivottavasti tuomaan vähän väriä ja elävyyttä.


Iso ilo pienistä kukista. Mustasilmäsusannan ensimmäiset kukat ovat niin kauniita. Ilo onnistumisesta tuntuu tosi hyvälle.


Ihan valtavan iso ilo on myös tästä pienijalkaisesta ihmisenalusta, joka kävi tutustumassa ensimmäistä kertaa mummulaan. Yritin hössöttää vaan kohtuullisesti, mutta oli se niin vaikeaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Aurinko ja lämpö hellii meitä, nautitaan siitä.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Löydätkö kuvasta lainvartijaa?


 Siellä se on, melkein keskellä kuvaa Tex Willer-kahvipaikkamme sisäpuolella.


Tuulitukkaa ei lainvartija kiinnosta. Se nauttii kauniista paikasta rodojen äärellä ja on ikionnellinen siitä, että hän on vihdoin vapautunut lumitaakasta, joka ikävästi painoi Tuulitukan helmoja.


Tex Willer sarjakuvahahmo oli sheriffin kaltainen poliisi ja ajattelin, että joku sellainen pitää olla myös meidän kahvipaikassa. Sillä on ihan oikeasti tärkeä tehtävä. Tex Willerin oikeassa laidassa ovat plexit tuulen suojana. Linnut eivät niitä ymmärrä ja varsinkaan näe niitä verhoista ja muista härpäkkeistä huolimatta.

Liian monta pikkulintua on iskenyt päänsä plexiin kohtalokkain seurauksin.


Tässä hän on urheana sheriffin merkki rinnassa. Plexi heijastaa hänet kuvassa kaksinkertaisena. Toivottavasti tuulen heiluttama "säilykesheriffi" karkoittaa lintuja.


Nappasin kuvan koivusta, joka puskee läpi ontosta kannosta. Koivu on minun lempipuuni ja olen sen varmaan useamman kerran maininnut täällä. Se on vaan niin kaunis ja sitkeä. Niin kuin  kanto, joka on kulotuksen jäljiltä tuon näköinen. Raahasin kannon vuosia sitten portinpieleen (painoikin niin vietävästi). Olin raahaamisen jälkeen lähes yhtä musta kuin hiiltynyt kanto , mutta aarteet vaativat joskus hieman ponnisteluja.

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Kesäkeittiön sisustusta


Kasvihuone-kesäkeittiö alkaa olla vihdoin siinä vaiheessa, että pääsen sisustuspuuhiin. Sisustus on tietysti minun tyyliini eli kaikkea vanhaa tavaraa.


Tässä iloinen sekamelska huonekaluja, mutta toivottavasti ne ovat kesän lopussa vaihtaneet väriä. Minulla on siis luvassa maalausurakka.  Olen kovasti miettinyt värivalintaa. Mieleeni on jäänyt vahvasti Mökki ja koti Ahvenanmaalla-blogin Kristiinan värivalinta. Katso se täältä 

Tykkään valkoisesta ja vaaleista väreistä, mutta myös vahvoista ja näyttävistä väreistä. Taidan ottaa mallia Kristiinasta.

Varsinainen kesäkeittiö eli muurikka, kaasuliesi ja tiskipöytä tulevat kuvassa oikealla olevan tuolin kohdalle. 


Kasvihuoneeseen mahtui hyvin tällainen pöytäkalusto tomaattien seuraksi. Sen väri ei vaihdu. Ruma vesisaavi näkyy taustalla, mutta sen on pakko olla siinä, että tomaatit saavat kastelujärjestelmästä vettä.

Ja vaikka nyt kuinka sanotte, että onpas kätevä tavaroiden säilytyspaikka vehojen takana, niin ei ole. Kaikki kasvihuoneen ja kesäkeittiön tavarat ovat olleet minulla jo vuosikausia mökin yläkerrassa verhojen takana ja odottaneet oikeaa paikkaa. Minä olen odottanut sitä hetkeä, että  ne poistuvat sieltä ja minä saan nuo verhot pois. En ole niistä koskaan tykännyt.

Korin takana ovat meidän sängyt ja joka ilta katson tylsän näköisiä verhoja, että miten sisustan tyhjenevän tilan. Se on edelleen harkinnassa. 


Rikoin vahingossa lyhdyn, mutta se ei oikeastaan haittaa. Minusta tämä on kiva ratkaisu. Minulla on toinen samanlainen lyhty talvea varten.


Joskus on virkistävää tehdä hullunkauppoja. Ostin yhdeltä kirppisihmiseltä puulaatikon, jonka sisältöä en saanut nähdä etukäteen. Uteliaisuus oli liian suuri ja kaupat tuli. Sain 35 kg nauloja muistaakseni 40 eurolla. Mitä ihmettä teen noin isoilla nauloilla? Laitoin niitä koristeeksi ämpäriin.

Joku arveli, että tuollaisia nauloja on käytetty junaradan rakentamiseen. Voisiko noista tehdä jotain ihan himpun verran pienempää projektia?

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Tommolan tilalla


Kävin viikonloppuna Tommolan taimisto- ja marjatilalla Leivonmäellä. Kuvassa on osa näytetarhasta. Puutarhuri kertoi, että kukat ovat kovasti veden tarpeessa, mutta enpä tuota juuri huomannut, kun ihastuksissani kuljin pitkin tarhaa.


Tommolassa on yli 2000 kasvia, jotka ovat kaikki omaa tuotantoa. Mukaan mahtuu myös erikoisuuksia, joita ei ihan joka paikasta saa.


Annan nyt kuvien puhua puolestaan. Näytetarhassa oli niin ihana kulkea. Siellä oli hämmästyttävän kaunista.













Tällaisen kukkapläjäyksen jälkeen oli mieli kepeä ja iloinen. Ostin itselleni yhteen kukkapenkkiin täydennystä: kurjenpolvia, salviaa ja myskimalvaa. Mieleeni tuli uusia suunnitelmia kukista, joilla haluaisin korvata pätkän nurmikkoa. Suunnittelu on oikeastaan yhtä mukavaa kuin toteuttaminen.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Terassikuulumisia


Viime kesänä valmistunut terassi on nyt kesäkunnossa. Kasvuolosuhteet ovat paremmat kuin kasvihuoneessa, koska aurinko paistaa sinne vain aamupäivisin eli juuri sopivasti.


Patiokesäkurpitsa on jo hyvässä vauhdissa ja siitä valmistuu tämän kesän ensimmäistä satoa.


Patiokurkkua saan vielä hetken odottaa, mutta satoa on luvassa. Näistä tulee tavallista pienempiä kurkkuja.


Kurkku viihtyy erityisen hyvin. Tuli mieleen, että pale red rose-blogin Katja oli päällystänyt tosi kivasti kukkalaatikot. Käy katsomassa täältä, jos et ole vielä niitä nähnyt. Tämän idean laitoin mieleeni ja ajattelin, että jospa ensi keväänä ehtisin samaan puuhaan.


Kylvin yrttimaasäkkiin samana päivänä kahta eri salaattia ja tässä tulos. Saan säkistä satoa koko kesäksi, kun poistan vanhoja ja kylvän uusia siemeniä.


Mustasilmäsusannaa kylvin reilusti ja minulta meinasi jo purkit loppua kesken. Löysin ikivanhan altakastelevan ruukun ja otin senkin käyttöön. Vesi laitetaan sivusta ja se on kyllä hieman hankalaa. Tukinarut ovat tarkoitettu tomaateille eivätkä ole mikään kaunistus, mutta hätä keinot keksii.


Tässä on kauniimpi versio mustasilmäsusannasta. Siinäkin on tylsä valkoinen muoviruukku, mutta minulla oli yksi säkkikankaasta tehty pieni kassi, jonka käärin ruukun ympärille. Siis pientä ehostusta kuitenkin.

Aurinkoa viikonloppuunne!