keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä


Sain kuusi kuvaa kesästä haasteen Annelilta, Pihakuiskaajan puutarhasta. Kiitos Anneli, haaste oli mieluinen. Oli todella rentouttavaa selata kesäkuvia ja nauttia kaikesta valosta ja vihreästä, joita kuvat minulle tarjosivat.
Rakkain muisto kesästä on tyttäreni häät. Päivä oli täynnä rakkautta, nuoruuden riemua ja juhlatunnelmaa. Kuva on valokuvaaja Mikko Pääkkösen.

Rakkaiden muistojen joukkoon jäi myös poikani valmistumisjuhlat. Pidimme juhlat ulkona, kun osui niin kaunis päivä. Perunat johdattivat takapihan juhlapaikalle ja sopivat kokkijuhlien teemaan.
Kesämökkinaapurini on veljeni, jonka mökillä vierailimme usein kahvien tai jutustelun merkeissä. Kuvasin veljeni mökkiä minulle niin tärkeän puun koivun katveesta.
Yksi kesän erikoisimmista kokemuksista oli Rokkiralli. Tyttäreni mies harrastaa sitä ja olin kisoissa kahdesti mukana. Rokkirallissa oli aitoa urheilumeininkiä. Tunnelma oli rento ja ihan käsittämätöntä, että kilpailijat auttoivat toisiaan, jos vain pystyivät. Menen ensi kesänä ehdottomasti uudestaan.


Yli tuhannen kuvan joukosta tämä kuva oli helppo valita. Puutarha ja kasvihuone ovat minun mielipaikkojani. Tomaatin taimenen nouseminen mustasta mullasta on aina yhtä ihanaa, puhumattakaan valmiista sadosta.
Vaan miten minun käy ensi kesänä? Apulaispuutarhurini eli poikani ei olekaan käytössä ensi kesänä kasteluapuna, kun minä olen mökillä. Kasvihuone on siis kotona. Poikani lähtee armeijaan. No, tätä asiaa en jaksa nyt miettiä tarkemmin. Kaikki selviää aikanaan.
Innostuin viime kesänä kaikenlaisen romutaiteen tekemisestä. Suurin innoittajani oli Pinterest, josta ammensin ideoita ja tuunailin niistä omia versioita. Lauantain postauksessa näette uusimman pöllöni, joka toimii lyhtynä. Siis kannattaa poiketa täällä myös lauantaina.

Kesäkuvahaasteeseen saa vastata kaikki kesäihmiset. Kannattaa selata kesäkuvia ja tuoda niitä meidän muiden iloksi. Pidän kovasti joulusta, mutta kesän vihreys vie voiton!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Koiramäen pajutallissa

Kenen kotiin me pääsemme joulua viettämään? Olin kuulevinani tämän kysymyksen viime lauantaina, kun kävin mieheni kanssa kahvilla ja ostoksilla Koiramäen pajutallissa Tuusulassa.
Koiramäen pajutalli koostuu monesta rakennuksesta. Ulkorakennuksesta löytyy mm. risuista ja pajuista tehtyjä koriste- ja käyttöesineitä.
Vanha hirsinen rakennus kutsuu ostoksille ja minua ei tarvitse kauan houkutella.
Luistimet sopii jouluiseen ja talviseen sisustukseen, mutta en kuitenkaan ostanut niitä.
Saippuat ja kynttilät ovat hyvässä järjestyksessä.
Tässä on näkymä kahvipöydän ääreltä. Kahvia juodessa voi tutustua tuotteisiin tai vain ihailla niitä.
Ei kai tästä vain puutu mitään? Onkohan kaikkea riittävästi? Tarkkana saa olla, että huomaa kaikki ihanuudet.
Pajutallissa sisustustuotteet näyttelevät pääosaa ja pajutöitä on vähemmän. Tämä ihanuus oli pihalla. Paljonkohan menisi aikaa hevosen punomiseen?
Kaksi pientä hiirtä hyppäsi ostoskoriini. Ne löysivät paikkansa piparipurkin kyljestä. Ei kai ne kuvittele, että purkissa olisi jotain. Meillä piparit eivät oikein ehdi purkkiin asti. Olen hiiriäkin nopeampi.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Virkattuja kuusenkoristeita

Illat ovat kuluneet pienten kuusenkoristeiden virkkaamisessa. Mitä pienempi koriste, sen parempi. Pinterest on täynnä ihania jouluisia koristeita. Kaikki virkkaamani koristeet ovat yhdistelmä Pinterestin ohjeista ja omista sovelluksista.
Luistimet virkkaa hetkessä. Alkuun yhdeksän ketjusilmukkaa klemmarin ympärille ja sen jälkeen kerros pylväitä. Sitten kaksi kerrosta viidellä pylväällä ja se on siinä!
Pitäähän kuusessa olla kuusi. Ostin kirpparilta pieniä kulkusia, joita laitoin joihinkin koristeisiin. Tein kuusesta aika yksinkertaisen. Siihen olisi voinut ideoida muitakin koristeita kuin kulkusen.
Kranssin aloitus on 20 ketjusilmukkaa, jonka ympärille virkkasin tiiviisti ensimmäisen kerroksen kiinteitä silmukoita. Monissa ohjeissa on muovirengas, jonka ympärille kranssi virkataan, mutta minulla ei ollut sellaista. Hyvin onnistui ilman rengasta.
Kuusenpalloja voisi virkata monenvärisiä, mutta en malta tehdä monia samanlaisia. Olen niin malttamaton ja innokas kokeilemaan uusia malleja.
Kullanhohtoinen lanka sopii mainiosti tähteen, mutta tämä lanka oli kyllä hieman liian paksua. Silti minun oli ihan pakko kokeilla tätäkin mallia ja lankaa.
Olisin ostanut huonekuusen, mutta en löytänyt sopivaa. Sypressi toimii kuusen korvikkeena eteisen pöydällä oikein hyvin. Pienet koristeet tuovat joulutunnelmaa. Olen tosi iloinen, että olen löytänyt virkkaamisen uudestaan monen vuoden jälkeen. Rentouttavaa ja virkistävää puuhaa!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Isänpäivän jälkipuintia

Meilläkin vietettiin viime sunnuntaina isänpäivää ja samalla tyttäreni 26-vuotissynttäreitä. Nyt oli sopiva hetki kaivaa kaapin kätköistä Taika-astiat.Olen ihastunut Taika-astioihin ja nimenomaan punaiseen versioon. Käytän niitä koko talven, en siis pelkästään näin joulun alla.
Olen hankkinut Taika-astiat kahdessa erässä. Nykyään on vaikea keräillä jotain sarjaa, koska ne usein loppuvat tuotannosta ennen kuin sarja on täynnä. Minulla on myös neljä Taika-lasia. Niitä aion ostaa lisää jouluksi. Minulla on lautasia ja kahvikuppeja 12 henkilölle.
No niin, tässä sen näette. En osaa pursottaa nätisti kermaa. Koko täytekakun tekeminen oli melkoinen katastrofi. Kakku on salmiakki-lakukakku Pirkan ohjeen mukaan. Kaupasta oli Pirkka-lakritsikastikeloppu, mutta onneksi löysin lakritsikastiketta tuubiversiona. Ihan vinkiksi voin kertoa, ettei kannata kokeilla tuleeko tuubista mitään tähtäämällä avonaista tuubia itseen päin. Minulla oli pusero ja housut melko runsaassa lakritsikastikkeessa.
Täytin kakun lauantaina ja sunnuntaina oli tarkoitus tehdän kakun päällinen valmiiksi. Toinen vinkki: kannattaa lukea käyttöohje ja toimia vasta sitten. Laitoin lakritsikastiketuubin jääkaappiin. Se oli kivikovaa sunnuntaina. Tuubissa lukee, että säilytys huoneenlämmössä. Näppäränä leipurina laitoin tuubin mikroon ja sen jälkeen minulla oli tuhannen vetelää lakritsikastiketta. Minulla oli lieviä vaikeuksia saada kastike pysymään kakun päällä. Kakun maku oli kyllä hyvää, mutta en aio tehdä kakkua toiste.
Ruokatouhuissa ei mennyt sen paremmin. Olin päättänyt tehdä ruoaksi perinteisiä muussia ja lihapullia, kun kaikki lapsetkin tulivat paikalle. Heistä on kiva syödä äidin kotiruokia. Laitoin lihapulliin liikaa nestettä ja niistä tuli vähän löysiä.
Lähdin sytyttämään padassa olevaan lyhtyyn kynttilää ja jätin perunat kiehumaan hellalle. Jäin pihalle hetkeksi katselemaan, kun kerrankin on paljon lunta (viikolla suli lähes kaikki pois). Kun tulin takaisin, perunat olivat aivan hajonneina kattilassa. Minun oli vaikea kaataa niistä vettä pois, kun koko kattila oli yhtä velliä. Maitoa ei sitten enää paljoa tarvittu, joten eipä muussikaan ollut sitä perinteistä.
Maria Drockilan kynttilä sentään paloi onnistuneesti ruokapöydässä. Illan aikana siivosimme muutamia lelulaatikoita. Olen säästänyt ihan liikaa lastenleluja ja ne vie liikaa tilaa kaapeissa. Useilla pehmoleluilla on nimi ja varmaan sielukin, joten eihän sellaisia voi laittaa pois. Vanhempi tyttäreni muisteli, että hän antoi yhdelle nukelle nimeksi Mary-Louise ihan tahallaan, ettei pikkusisko osaisi lausua niin vaikeaa nimeä. Saimme mukavan kasan leluja pois tyttäreni kirppispöydälle myytäväksi, mutta vielä jäi  liikaa leluja kaappeihin.
Mukavaa lauantaipäivää kaikille! Minä lähden viemään kahta tuolia verhoiltavaksi. Kerron niistä myöhemmin.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Sweater weather tag-haaste

Sain tästä blogista  http://sarinkotona.blogspot.fi hauskan haasteen ja tässä minun vastaukset kysymyksiin:

Mikä on lempituoksukynttiläsi?
Näin joulun alla tulee mieleen jouluiset tuoksut.

Kahvi, tee vai kaakao?
Aloitan aamun teellä. Kun pääsen töihin, minun pitää saada kahvia. Jos en saa kahvia, kiipeilen seinille ja roikun verhoissa. Ai, minäkö riippuvainen kahvista?

Muutatko meikkirutiinejasi vuodenajan vaihtuessa?
Syytä olisi, mutta en vaihda.

Mikä on lempijouluruokasi?
Imelletty perunalaatikko. Lähetän kiitoksen taivaaseen rakkaalle edesmenneelle anopille. Hän valmisti maailman parasta imellyslootaa. Ihania joulumuistoja.

Hatut vai kaulahuivit?
Huivit ehdottomasti. Kesällä lippalakki (ei julkisilla paikoilla).

Mikä on eniten käytetty villapaitasi?
Minulla ei ole villapaitoja, mutta äidiltä saamani hänelle liian iso Tallinnasta tuotu villatakki on tärkeä. Kutsun sitä virka-asuksi. Laitan sen päälle töistä tultuani. Virka-asua täydentää villasukat, kahdet päällekkäin. Tyylistä ei tingitä!

Paras syksyinen kynsilakka?
Meikkaan, mutta en käytä kynsilakkaa.

Syksyn lempihajuvetesi?
Jokin sellainen tuoksu, joka parilla suihkaisulla tekisi minusta aamuisin pirteän, tehokkaan ja innostuneen. Sitä ei ehkä vielä ole keksitty.

Tummat huulet vai kunnon kissarajaukset?
Tummat huulet, koska en osaa tehdä rajauksia.

Futispelit vai lehtikasaan hyppiminen?
Lehtikasaan hyppiminen sydämeni kyllyydestä.

Pillifarkut vai legginsit?
Legginsit, olo tuntuu nuorekkaalta eikä kiristä mistään.

Nilkkurit vai UGGit?
Nilkkurit, kaatumisen uhallakin.

Paras tv-ohjelma tänä syksynä?
Downshiftaajat, saa kerrankin nauraa.

Biisi, joka saa sinut uppoutumaan syysfiiliksiin?
Vesku Loirin Sydämeeni joulun teen.

Millainen syyssää tämänhetkisessä asuinpaikassa vallitsee?
Taivaalta tulee vaakasuoraan räntää ja vettä. Nyt ei naurata yhtään.

Mikä on parasta syksyssä?
Villasukat, kynttilät ja konvehtirasiat.

Olisi mukava lukea vastaukset näihin kysymyksiin myös seuraavista blogeista:
Satunnaiselämää
Rosanpunaista kultaa
Tuula's life

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

lauantai 12. marraskuuta 2016

Syntymäpäivä

Tänään tasan 26 vuotta sitten minusta tuli toisen kerran ja toisen tytön äiti. Silloin oli maanantai ja olemme joskus nimitelleet tytärtämme ihan huumorimielellä maanantaikappaleeksi. Kutsuimme häntä myös pikkunorsuksi. Tätä en nyt muista, mistä tuo nimitys tuli. Hän ei siis mitenkään muistuta kyseistä eläintä. Mielikuvissani on enemmän saduissa olevat hellyttävät norsut.
Niken tossut hän sai lahjaksi mieheni veljen perheeltä.
Maanantaina syntynyt norsu ei mitenkään vastaa niitä mielikuvia, joita yleensä vastasyntynyt lapsi herättää. Pieni tummatukkainen tyttömme oli jo syntyessään meille ihan täydellinen ja rakas. Hänet sai pukea prinsessavaatteisiin ja pitsiasusteisiin (pitsikauluksen virkkasin itse), mutta Niken tossut ovat myös hänen juttunsa. Hän on urheilullinen ja pitää huolta kunnosta. Voisiko joskus olla niin päin, että äiti perii tyttärensä ominaisuuksia? Tässä vaan tällaisen sohvaperunan ajatuksia.
Syntymän jälkeen lääkärintarkastuksessa havaittiin, että tyttäreni toinen lonkka oli irti tai ei siis ollut oikein paikoillaan. Hän oli elämänsä kolme ensimmäistä kuukautta lastoitettuna niin, että jalat olivat sammakkoasennossa yötä päivää. Kuvassa oleva puku oli niitä ainoita, jotka mahtuivat leveyden takia hänen päälleen. Kiitän vieläkin sydämestäni sitä lääkäriä, joka tämän vaivan huomasi. Kävimme Lastenklinikalla tarkastuksissa ja näin siellä niitä lapsia, joilla lonkkavaiva oli huomattu vasta sitten, kun lapset opettelivat kävelemään. Heillä oli jalka kipsissä puoli vuotta.
Syntymäpäivän kuumin uutinen Ilta-Sanomissa oli, että kansanedustaja Urpo Leppänen meni naimisiin paikallisen showtanssijan kanssa Kuubassa.Tuoreen avioparin onnea ei kuulemma häirinnyt edes yhteisen kielen puuttuminen.
Suomen kiekkoleijonat olivat voittaneet Saksassa 240 000 markan kiekkopotin, mutta palkinto meni kokonaisuudessaan Jääkiekkoliitolle. Jääkiekkoilijat eivät saaneet mitään.
Jo vuonna 1990 kansa tahtoi entistä aiemmin eläkkeelle. Tutkimuksen mukaan monikaan ei halua paiskia töitä 65-vuotiaaksi. Ajat eivät ole muuttuneet. Tämä uutinen olisi voinut olla vaikka tämän päivän lehdestä.
Näitä mummun kutomia ihanuuksia tyttäremme saivat usein. Ensimmäinen villapuku oli mintunvihreä, koska lapsen sukupuoli ei ollut tiedossa raskausaikana. Kaikkien kolmen lapseni sukupuoli on selvinnyt vasta synnytyksessä. Vaaleanpunainen mekko tossuineen oli kudottu sukulaisen häitä varten.
Henriikka-pupu on paljon nähnyt ja kokenut. Se oli tyttäreni ykköspehmolelu. Vanhemman tyttäreni kummitäti ompeli tämän turkin. Isompi tyttö sain pitkän turkin ja säästeliäitä kun oltiin, loppukankaasta pieni tytär sai puoliturkin. Turkissa oli luonnollisesti norsunapit.
Tyttäreni on nyt naimisissa ja asuu miehensä kanssa heidän omassa kodissa. Vaikka lapsuus on ohi, lapsi on yhtä rakas ja tärkeä myös aikuisena. Jos tyttäreni satut lukemaan tätä, kiitos, että olet meidän lapsi. Olet meille tosi rakas. Isänpäivänä meillä on tarjolla pottumuussia ja lihapullia. Täytekakkua myös isän ja tyttären kunniaksi, tulehan käymään. Niin, ja lahjakin on jo valmiina.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Lintujen ruokintaa

Pihamaan pikkuystävät kaipaavat ruokaa, kun maa jäätyy ja luonto taipuu talven tahtoon. Idean löysin Pinterestistä, jossa on kaikenlaisia kuppeihin tehtyjä linnunruokavirityksiä. Minulla oli joutava iso kuppi. Lusikka olisi ollut parempi astinlauta, mutta haarukka saa nyt kelvata. Lyhensin haarukan vartta ja sitten vain haarukka liimalla kiinni kuppiin. Nopeat tuunaukset ovat minun makuuni!
Kookosrasvaa, auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä, siinä pikkulinnuille ruokaa kylmiin talvipäiviin. Niin, ehkä vähän isommillekin linnuille ja oraville myös. Oraville tiedoksi, että tarjoan ruoan, mutta ette sitten toiste revi talon seinästä lautaa päästäksenne riehumaan välikatolle. Varikset voivat ruokailla vähän hiljempaa. Yletön raakkuminen säikyttää pikkulinnut ja herättää minut viikonloppuaamuina.
 
Voi olla, että saan odottaa lintuja jonkin aikaa, kun en ole ruokkinut niitä moneen vuoteen. Kuppi roikkuu pihavaraston räystäässä. Minä tarkkailen tapahtumia olohuoneen ikkunasta. Vanha ja väsähtänyt polkupyörä nojailee syksyn riipimään vaahteraan. Tällaisen kesäihmisen mielestä melko ankeaa katsottavaa. Toivottavasti linnut tuovat väriä ja elämää pihapiiriin.
Kasvihuone on vaipunut talviuneen. Jos katsot oikein tarkkaan, voit nähdä pienen valonpilkahduksen kasvihuoneen sisältä. Jouluvalot ovat viritetty. Ne valaisevat kauniisti kasvihuoneen huurteisten lasien läpi. Kesäihminen haaveilee kesästä, mutta lähestyvä joulu tuo kaivattua lämpöä ja tunnelmaa. Kesä saa nyt odottaa, antaa joulun tulla.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Nukketohtorilla

Vanha ystäväni Jussi on potenut kovaa flunssaa jo 50 vuotta. Kipeä kurkku on hiertänyt kaulaa ikävästi ja nenä on kärsinyt jatkuvasta niistämisestä. Jussin oli aika lähteä nukketohtorille. "Sieltähän saapuu pieni potilas", huudahti nukketohtori Aino, kun Jussi saapui vastaanotolle.
Nukketohtori Ainon vastaanotto on Helsingin Mannerheimintiellä. Ainolla riittää potilaita. Jussin hoito kesti melkein kuukauden vai olikohan kyseessä hankalampi tapaus. Voit käydä kurkkaamassa Ainon potilaita Facebookissa ja Instagrammissa.
Tässä on Jussi jo terveenä ja juuri kotiin tulleena. Aino sai korjattua nenän ja kasvot ovat saaneet pientä ehostusta. Jussin olemus on muutenkin vähän pulleampi. Lihaskunto on parantunut eli Jussi sai uutta täytettä sisälle. Olen Ainon työhön todella tyytyväinen. Jussissa saa näkyä elämisen jäljet. Aino ei tee lelusta uutta.
Jussin kunniaksi join kakkukahvit. Muistelin lapsena Jussin kanssa vietettyjä hetkiä. Äitini muisteli, että Jussi on ostettu minulle ihan itse eli en ole saanut sitä keneltäkään lahjaksi. Jussi ei ollut koskaan se tärkein lelu, mutta Jussi oli aina leikissä mukana. Se kulki nukenvaunuissa ja puin sille vaatteet päälle. Jussi on ollut rakastettu ja rutistettu.
Jussi on tarkastellut elämää vuosikymmeniä pahvilaatikossa. Mihin sen laittaisin? Sitä mietin vielä. Nyt laitoin sen olohuoneen sohvalle. Seuraksi Jussille laitoin itse omille lapsilleni virkkaamani elefantit. Musiikista huolehtii ikioma ja ikivanha soittorasiani. Teddykarhujen huviretki soi vielä, tosin hieman epävireisesti.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Minun keittiö

Esittelen teille tässä keittiöni. Se on remontoitu varmaan ainakin 15 vuotta sitten. Nyt vaihdoimme uudet vetimet pieneksi piristykseksi. Jos nyt tekisin remontin, keittiöstä tulisi vaaleampi.
Koko keittiötä ei niin vain uusita, se on sen verran hinnakasta puuhaa. Halusin silloin täyskorkeat yläkaapit, kun inhosin pölyjen pyyhkimistä kaappien päältä. Nyt laittaisin kuitenkin matalammat kaapit. Suunnittelin keittiöni itse ja kaikkiin laatikoiden ja kaappien paikkoihin olen tosi tyytyväinen, mitään en muuttaisi. Pöydällä olevan leikkuulaudan alapuolella olevassa laatikossa on silityslauta. Se on paras keksintöni keittiössä.
 Tällaiset vetimet meillä oli ennen.
Keittiön pöydälle ostin Finnmarin tehtaanmyymälästä Lahdesta uudet tabletit. Hinta ei päätä huimannut, 50 senttiä kappale. Haaveilin ennen isosta keittiöstä, kun meillä on kolme lasta. Juhlapäivinä laitan pöydän isommaksi ja tuoleja on kuudelle. Keittiössä onkin silloin jo melko ahdasta.
Pöydän yläpuolella on itse tuunattu kaappi. Nuo ikkunalliset osat ovat jostain lipastosta. Tiedätte sellaisen lipaston, jossa on kaksi pikku kaappia lipaston päällä ja yleensä peili kaappien välissä. Meillä on siis vain nuo kaapit. Mieheni kavensi kaappien syvyyttä ja teki pienen hyllyn kaappien väliin. Vanhemmiltani häälahjaksi saatu kello on näyttänyt meille aikaa 29 vuotta ja tässäkin talossa jo 26 vuotta.
Kaapin päälle laitoimme vähän tunnelmavaloa ja nuo kaksi tötteröä lamppujen välissä ovat tuikkukippoja, joista pitää aukaista kannet, että voi laittaa tuikut paikalle. En ole koskaan käyttänyt niitä.
Pöydän takaa aukeaa näkymä olohuoneeseen. Takka on ihan keittiön kyljessä ja antaa mukavasti lämpöä keittiöön ja olohuoneeseen.
Keittiöön pääsee myös eteisestä. Kotimme on rakennettu 1975, jolloin alettiin tehdä tuollaisia kaaria oviaukkoihin. Olemme säilyttäneet ne kaikissa remonteissa. Meistä se kuvastaa tiettyä aikakautta ja se saa näkyä.
 Kaappirivin  vastakkaisella puolella on lisää kaappeja ja kodinkoneita.
Lattiaan olen olen ollut tosi tyytyväinen. Meillä on lattialämmitys, enkä ole koskaan pitänyt keittiössä mattoa.
 Välitilan laatoissa vilahtelee minulle mieluisat kuviot, vihreät lehdet.
Tadaam! Ja tässä uusi liesi. Minulla oli näihin päiviin asti tavallinen liesi, jossa on neljä perinteistä levyä. Ajattelin, että kerrankin tuhlaan ja ostan oikein mieluisan. AEG:n induktioliesi ja kaikki kattilatkin meni uusiksi. Kyllä kannatti!
Uudessa uunissa paistoin rieskoja, jonka ohjeen sain roosanpunaistakultaa blogista http://rosanpunaistakultaa.blogspot.fi. Melko nopeasti rieskapino hävisi mieheni ja poikani suihin, ehkä vähän minunkin.