lauantai 27. toukokuuta 2017

Runkopatjan kierrätysvinkki


Tässä teille melkein ilmainen kierrätysvinkki. Olen kehystänyt koko pienen kasvimaani runkopatjojen rungoilla. Olen saanut niitä ilmaiseksi Tori.fi-sivuilta annetaan osastolta. Ainoa maksu syntyy bensakuluista, kun haen patjat ja vien ne mökille.



Revin patjoista kankaat pois ja irroitan puuosat. Pieni hetki sateessa ja ulkoilmassa, niin runko on kauniin ruosteinen. Mieheni on kehystänyt rungot painekyllästetyllä puulla ja minä olen vielä viimeistellyt ne puuöljyllä.


Kesäkahvilamme Tex Willer antaa suojaa yhdeltä sivulta.


Kasvimaan perällä olen nostanut patjat pystyyn. Ruusupavut saavat mukavan kiipeilypaikan ja hyönteishotelli on valmiina ottamaan vastaan kesäasukkaita.

Etualalla ovat lavakaulukset, joihin tulee kesäkurpitsoita. Keskellä on pikku kompostori.


Ruosteiseen aitaan sopivat ruosteiset koristeet. Mikähän tarina näilläkin tavaroilla olisi kerrottavana?


Kasvimaalla vihertää vain sipulit. Kylvän pavun siemeniä, kun vain uskallan. Ne eivät pidä yhtään kylmästä.


Runkopatjojen rungoista voi keksiä vaikka mitä. Tässä pieni aidanne kohdassa, jossa kivituhka loppuu ja alkaa tontin luonnontilassa oleva osa. Rautaverkkoon keräsin kiviä ja kivipaasin keskelle laitoin aurinkokennovalon. Valo näyttää tunnelmalliselta kesäillan hämärtyessä. Nyt nautitaan valosta, hämäriä iltoja tässä maassa riittää.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kevätaamuna


Kiireetön kevätaamu mökillä. En voisi enempää toivoa. Teekupposen äärellä oli mukava suunnitella päivän puuhia.


Viime viikonloppu oli lämmin, mutta lauantaiaamuna laitoin vielä tossut jalkoihin. Kreikasta aikoinaan ostamani tossut ovat palvelleet uskollisesti.


Takassa oli tuli vain mukavuuden vuoksi. On niin kiva kuunnella ja katsella tulta.


Puita kyllä riittää, koska polttopuiden tekeminen on mökillä lempipuuhaani. Olen klapikoneen johtava työntekijä.


Aamun lehdet eivät olleet aivan tuoreita, mutta ehkä juuri siksi niitä on mukava lueskella.


Maiju Gephard on antanut vinkkejä Työteholehdessä vuonna 1947 lopen uupuneille perheenemännille. Kehystin tämän serkultani saaman postikortin. Maiju muistuttaa, että perheenemäntien pitää oppia hutiloimaan ja lepäämään, mutta laiska ei saa kuitenkaan olla. Nämä neuvot on syytä pitää mielessä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Kasvihuoneen sisustusta


Mieleni teki niin kovasti uusia rottinkisohvan päälliset ja rohkeasti ryhdyin tuumasta toimeen. Ostin uudet superlonit, jotka osoittautuivat turhan paksuiksi. Ompeleminen oli yhtä tuskaa. Saumoja ei voi julkisesti esitellä, mutta onneksi niitä voi peittää tyynyllä ja torkkupeitolla.


Miten ompeleminen on minulle niin vaikeaa? Virkkaan mitä tahansa, mistä langasta tahansa ja vaikka minkälaisella puikolla, mutta ompelemisesta ei tule mitään. Kankaaseen olen kuitenkin tyytyväinen. Kuvassa olevan tyynyn olen saanut joskus lahjaksi.


Vanhat punaiset päälliset laitoin talteen. Niille voi tulla vielä käyttöä. Ne olivat ihan siistit, mutta pimeän talven jälkeen kaiken pitää olla vihreää, myös takapuoleni alla olevan pehmusteen.


Rottinkituoli sai uuden maalipinnan, vihreän tietenkin. Alkeellisilla ompelutaidoillani sain tehtyä tyynynpäällisen jämäkankaasta. Olen suorituksestani melko ylpeä. Vetoketju tyynynpäällisessä olisi ollut huippujuttu. Sen ompeleminen lähentelee kuitenkin rakettitiedettä, joten se sai jäädä tekemättä.


Tältä rottinkituoli näytti ennen. Huomioni kiinnittyy kasvihuoneen ulkopuolella oleviin pensashanhikkeihin. Mieleni tekisi laittaa niiden paikalle pieni kasvimaa. Pensaiden ympäriltä on hankala ajaa nurmikkoa ja kasvimaa sopisi hyvin kasvihuoneen kylkeen.


Minulla oli päiväyksen ohittaneita siemenpusseja läjäkaupalla. Osa kukkien siemenistä ei itänyt ollenkaan, joten päätin ottaa varman päälle kesäkurpitsoiden kanssa. Kylvin niitä kaksi pussillista ja kuinkas kävinkään. Minulla on nyt 19 terhakkaa kesäkurpitsan tainta. Vähempikin olisi riittänyt. Heitänkö pois ylimääräiset taimet, jotka katsovat minua surullisen näköisinä ja vetoavat tunteisiini. No en heitä, kun en pysty.


Tässä kaksi iloista velikultaa poseeraavat kesäkurpitsoiden äärellä. Sammakoilla on aina ollut kesätyö tomaattien varsien tukemisessa. Tänä vuonna en laittanut tomaatteja, joten pojat ovat lomatunnelmissa.

Sää on vihdoin lämmennyt. Luonto herää ja niin minäkin!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Ihana äitienpäivä


Lapset olivat kutsuneet minut ja mieheni viettämään äitienpäivää toisen tyttäreni kotiin. Olipa ihana mennä valmiiseen ruokapöytään ja viettää aikaa oman perheen kanssa.


Aamu alkoi mieheni sänkyyn tarjoamalla aamupalalla. Mieheni kattaus oli hieman liikuttava. Aamupala oli joulutarjottimella ja servettinä pala talouspaperia. Voileivässä ei ollut muuta vihreää kuin sen alla oleva lautanen, mutta B-vitamiinipilleri oli sentään mukana.


Lapset muistavat rakkauteni koivuun ja sain uudet ihanat koivuaiheiset pussilakanat. Kortti oli niin ihana, että silmäkulmat kostuivat sitä lukiessa.


Ruokana oli loimulohta, salaattia ja perunoita. Kyllä maistui!


Toinen tyttäreni on innostunut leipomaan erilaisia kakkuja. Tällä kertaa kokeilussa oli mango-passionbrita-kakku.  Ohjeen hän löysi Suklaapossun blogista. Ohje löytyy täältä . Kakku oli yksi parhaimpia, joita tyttäreni on tehnyt.


Lapset olivat järjestäneet minulle pienen luontoretken. He tietävät myös rakkauteni luontoon. Olimme metsässä, mutta Turuntie oli aivan lähellä.


Metsässä huomioni kiinnittyy aina pieniin yksityiskohtiin. Tässä kannossa on jotain hyvin kaunista.


Metsässä oli mukana pari koirakaveria. Tässä poseeraa tanskandoggi Jätti. Vanha herra on jo 8,5 vuotias. Askel ei enää ole niin reipas kuin ennen, mutta hyvin Jätti vielä jaksoi kulkea mukana.


Tarmo-basset katseli Jätin pitkiä jalkoja kateellisena. Kuusivuotias kulki kuitenkin reippaasti mukana ja asettui miellään kuvattavaksi. Tarmo varmaan ajatteli, että ei pitkiä jalkoja, mutta pitkät korvat sentään.


Tyyne-kukkoa kuvasin vain aidan takaa. Kanalassa oli juuri saatettu Rouva Rokkikana viimeiseen lepoon, niin en viitsinyt mennä sen enempää häiritsemään.

Kiitos lapset ihanasta äitienpäivästä!

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kompostointia ja yrttikasvatusta


Haluan muistuttaa teitä tästä erittäin helposta ja halvasta kompostorista. Olen postannut tästä viime keväänä ja voit lukea tarkemmat ohjeet täältä . Kompostori on ekokeksijä Raimo Flinkin idea.Tässä kuvassa vedin putken ylös kukkapenkistä talven jälkeen ja siirsin sen toisen paikkaan. Putki nousi ylös siististi ja maatunut jäte jäi kukkapenkkiä lannoittamaan.

Minulla on samanlainen putki mökillä. Viikolla täytän kotona olevaa putkea ja viikonloppuna mökin putkea. Maailmaa näillä ei pelasteta, mutta hyvä mieli riittää minulle.


Putki jää jonkin verran maan pinnalle ja peitän sen  puisella suojalla. Putken päälle olen laittanut pienen lautasen ja kiven ja puisen suojan päälle vielä kiven. Ei hajuhaittoja eikä mikään eläinkään ole ollut tästä kiinnostunut.


Kukkapenkkiin laitan taas kesäkukan siemeniä suorakylvönä ja kompostori peittyy kukkien sekaan aika mukavasti. Kukkapenkissä on yksi perenna, jonka nimeä en muista. Miten ihmeessä  en muista yhden ainokaisen perennan nimeä.


Minulla on terassilla pienoiskasvihuoneessa pakkasta piilossa Biolanin kasvusäkki. Minun piti ostaa Biolanin yrttimaa-säkki, mutta ihan vahingossa matkaan tarttui kasvusäkki. Sehän on tarkoitettu esim. kurkuille ja tomaateille.


Jouduin vähän tuunaamaan kasvusäkkiä, koska istutin siihen salaattia, basilikaa, persiljaa ja korianteria. Kasvusäkki saa veden  kapillaari-ilmiön avulla Biolanin kastelualtaasta. Tämä on mainio keksintö. Kun kasvatan vain salaattia ja yrttejä, altaassa riittää vesi pariksi viikoksi. Altaasta näkee, milloin vesi on vähissä, mutta se puoli altaasta osoittaa nyt terassin kaidetta. Ei mennyt tämä homma ihan niin kuin piti.


Terassilta on ihana hakea kesäaamuina vihreää voileivän päälle. Tällä hetkellä varmin paikka saada satoa on keittiön ikkunan alla oleva työtaso. Siellä kasvavat herneenversot, joita olen välillä ulkoiluttanut kasvihuoneessa.

Saan vielä odotella lämpimiä kesäaamuja, mutta herneenversoista saan nauttia juuri nyt, se on myös tosi mukavaa.

Tervetuloa mukaan uudet lukijani Kisu ja Marja-Terttu!


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Siemenkylvöjä


Olin viikonloppuna kasvihuoneessa ulkoiluttamassa hentoja taimia. Minulle tuli siellä mieleen, että olisikohan mitään syytä tällä ompelukoneellani, kun minulta ei oikein ompelu suju.


Minulla pitäisi olla satoja purkkeja, jos alkaisin koulimaan näitä taimia. Tunnustan, että otan laatikosta ryppään taimia ja istutan niitä sopiviin paikkoihin. Näin ei kai saisi oikeaoppisesti tehdä, mutta aika ja tilanahtaus vievät voiton.


Mummonpalsamit ovat hätää kärsimässä, mutta sää ei ole suosinut istuttamista avomaalle. Herneenversot sen sijaan napsin pian salaattiin ja voileiville.


Kääpiösamettikukka on vielä tosi kääpiö, mutta ehtii varmasti kukkaan asti, kun en turhia hötkyile.


Sain ison kasan siemenpusseja, joista oli mennyt päiväys ohi. Muutamat kukat eivät itäneet ollenkaan, joten päätin ottaa varman päälle kesäkurpitsoiden kanssa. Istutin kahteen dyno-laatikkoon ainakin kaksikymmentä siementä, jos niistä joku lähtisi kasvuun. Yksi jo pilkistää mullasta, toivottavasti kaikki siemenet eivät ole yhtä innokkaita.


Tuoksuherneen ja keijunmekon istutin ruukkuihin. Olisiko tuoksuherne pitänyt latvoa? En latvonut, kun ajattelin, että se hidastaa kasvua. No, juuri äsken kerroin, että turha hötkyillä ja nyt jo tuli kiire.


Pavut, krassit ja kosmoskukat odottelevat suoraan avomaalle pääsyä. Esikasvatus olisi näillekin ihan hyvä, mutta kun ei ole tilaa, niin ei mahda mitään.


Tässä on osa kukkasiemenpusseista ja lipstikka näkyy myös kuvassa. Kesämalvikista tuli mieleen, että olin kylvänyt sitä viime kesänä ja ihmettelin täällä blogissani, että mikähän se tuossakin kasvaa. Kukkaiselämän Satu tunnisti heti, että kesämalvikki se siinä kasvaa. Nyt muistan nimen varmasti. Kyllä tämä bloggaaminen on mukavaa ja hyödyllistä!

Tervetuloa mukaan Kruunu Vuokko, Aikku ja Belladonna!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Vihertää jo!


 ...mutta vain mökillä saunan pukuhuoneessa. Jätin pääsiäisenä muutaman koivun ja pajunoksan maljakkoon ja ne olivat alkaneet ihanasti vihertää vappuun mennessä.


Sammakot olivat samaa mieltä kanssani, että kevättä tässä on jo ehditty odottaa. Sammakkojen vuosi tosin menee aina samoja maisemia katsellessa pukuhuoneen ikkunalaudalla.


Istuskelin pukuhuoneessa ja odotin joutsenia. Olin kuullut niiden toototusta ja arvelin, että kohta ne laskeutuvat lammelle. Kamera kaulassa kyttäilin niitä kahdesta ikkunasta.


Odotellessa kuvasin myös tämän aurinkokennolla toimivan lampun, jota olen muistaakseni esitellyt täällä aiemminkin. Varjostin oli liian pieni, joten suurensin sitä laittamalla reunoiksi vanhan leipäkorin.


Minun piti käydä lattialle makoilemaan, että sain kuvan lampusta alhaalta päin. Spraymaalilla olisi saanut kauniimpaa jälkeä, mutta minulla sattui olemaan ylimääräistä valkoista maalia. Vetelin sitä rouheasti leipäkoriin pensselillä.


Luontokuvia napsiessa ei auta makoilla pukuhuoneen lattialla. Kuulin joutsenten äänen ja silloin ryntäsin pihalle kamera kaulassa. Ja siellä ne taas olivat, lammella, niin kuin joka vuosi. Aina yhtä upea ja sykähdyttävä näky.


Pikkulintuja ei näkynyt vappuna vielä misssään. Mökkitontilla on vapaana asuntoja parikymmentä kappaletta, joten nyt vain muuttopuuhiin. Pönttöjä laitetaan lisää, jos tarvetta ilmenee. Vuokraa ei peritä, mutta pari mökkiläistä seuraa pesänrakennuspuuhia kamera ja kiikarit kaulassa. Sitä pitäisi sietää.