torstai 25. helmikuuta 2016

Lännen malliin!


Rakensimme viime kesänä tällaisen kahvipaikan. Alun perin tästä piti tulla ihan yksinkertainen katos puutarhakeinulle. Kyllästyin joka syksy ja kevät pesemään ja virittämään katosta, joka alkoi olla jo muutenkin huonossa kunnossa. Mielikuvitukseni lähti liikenteeseen ja keinu jäi sai jäädä. Huomasin pian, että sateella vesi kastelee puolet koko sisätilasta. Lammelta eli kuvassa oikealta päin tuulee sen verran sopivasti. Mieheni rakensi kahvipaikkaan puoliseinät, vaan ei auttanut sekään. Lisäsimme plexit oikealle sivulle, niin johan loppui vedentulo sisälle. Koko projektin ajan olin kehitellyt kahvipaikalle nimeä, mutta miehelleni ei kelvannut mikään ehdotuksistani. Lopulta sen keksin! Nimesin paikan mieheni mieluisan kesälukemiston mukaan, Tex Willer, jo kelpasi nimi.

Laitoin Tex Willeriin tietysti yhden keinutuoleistani, keltaiseksi maalatun. Ikean edulliset pitsiverhot antavat hieman suojaa hyönteisiltä. Huomasimme vasta, kun Tex Willer oli jo rakennettu, että sinne paistaa aurinko koko päivän. Se oli mieluisa huomio tällaiselle valonhakuiselle ihmiselle kuin minä. Monet kahvit ehdittiin jo tässä juoda ja ihmetellä, että miten tässä näin kävi. Puutarhakeinu on edelleen samassa paikassa hieman repsottava katos päällä.

Tämän sohvan mieheni on joskus nikkaroinut jonkun lehden ohjeen mukaan. Kaikki huonekalut Tex Willerissä ovat keltaisia, kuten kuvista näkyy. Mikähän värillinen kausi minulla mahtoi olla, kun nykyään kaikesta tuppaa tulemaan valkoisia. Sohvatyynyt ja istuinosan päällinen on tehty äitini kutomista matoista. Niistä riitti myös tuolien istuinten päällisiin ja pikku matoksi pöydän alle. Äitini kutoi matot nuorena kihlattuna 1950-luvulla. Matot olivat ehtineet rispaantua vuosien saatossa ja kovassa käytössä, mutta Tex Willeriin ne kelpasivat mainiosti. Pidän erityisen paljon tavaroista, joihin liittyy muistoja. Äitini oli myös Tex Willerin kahvivieraana ja hänestä oli hauska nähdä mattojen uusiokäyttö.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Katsaus yläkertaan!


Yläkerrassa ei ole väliseiniä, vaan kaikki on yhtä suurta tilaa. Makuutila on varjoisammalla puolella ja kaikki kuvassa näkyvä on jostain saatua. Sisustukseen en ole montaa euroa tuhlannut. Päiväpeitot olen muistaakseni ostanut itse. Kyllästyin kellertäviin mäntypaneeliseiniin ja maalasin ne kolmeen kertaan valkoisiksi. Tästä piti kyllä käydä perheneuvotteluja mieheni kanssa. Lopulta hän osallistui talkoisiin ja maalasi katot kahteen kertaan valkoisiksi. Sisustuksessa saa olla väriä, mutta valkoiset seinät ja katot tuovat valoa ja raikkautta.


Ja mikäs se siellä nurkassa kyyhöttää? Televisio, jota vannoin, että koskaan en sellaista mökille hanki. Se melkoisen näppärä aurinkopaneeli mahdollisti tämän teknisen kehittymisen. On se niin mukava illan päätteeksi katsoa vaikka uutisia. Istun edessä näkyvässä korituolissa ja katson, jos en televisiota, niin isoista ikkunoista näkyvää maisemaa lammelle.


Jos olisin huonekalu, olisin keinutuoli. Se on perinteinen, rento ja mukava. Keinutuoli on keskeisellä paikalla. Se viihtyy valossa, ei missään tapauksessa varjossa. Takana on vanha kunnon heteka vieraille. Nukkumisen mukavuus on sitä luokkaa, että vieraat eivät pitkään viihdy. Kuvassa myös lasteni vanha pinnasänky, jossa kaikki ovat nukkuneet. En millään voinut sitä hävittää. Toin sen kotoa mökille.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Tervetuloa tupaan!


Mökki on kaksikerroksinen ja tämä alakerran näkymä avautuu ovesta katsottuna vasemmalle. Tuota edessä näkyvää tolppaa ei ole enää. Onneksi! Sen tarkoitus oli tukea välikattoa. Korvasimme tolpan kattoon asennetulla liimapalkilla. Aikuiset lapsemme eivät ensin hyväksyneet tolpan poistoa, koska se oli aina ollut samassa paikassa. Jos he olisivat saaneet riittävän monta kuhmua törröttävistä oksan tapeista, he olisivat olleet varmaan eri mieltä. Tolppa sai uuden paikan. Laitan siitä joskus kuvan. Sisustus on tuunattua ja kierrätettyä. Sohvana toimii kaksi runkopatjasänkyä. Serkkuni ompeli tyynyihin päällisiä mm. naapurini mummon vanhoista verhoista. Sängyillä on lupa loikoilla rennosti. Päiväpeitot ovat vaaleat, mutta helppo pestä. Päiväunien ykköspaikka!

Entisen tolpan oikealla puolella on yksi viidestä keinutuolistani. No, oikeastaan niitä oli seitsemän, mutta kaksi olen antanut ystävilleni. Takana näkyy makuuhuone. Takassa poltetaan usein tulta, usein ihan tunnelmaa luomaan. Tuleen tuijottaminen on yksi parhaita rentoutumisen keinojani.

Takan kyljessä on puuhella, joka näkyy kuvassa vasemmalla. Keittiö on ovesta katsottuna oikealla. Ikkunan edessä oleva lipasto ja seinällä oleva kaappi ovat yhdestä ja samasta huonekalusta. Irrotimme ne toisistaan ja erillään ne toimivat mainiosti. Huomaa kattolamppu! Vanhan ämpärin uusi elämä. Näin samanlaisen yhdessä kahvilassa. Mökkimme valaistus tulee aurinkopaneelista, joka on kerrassaan mainio keksintö.

Tie sielunmaisemaan


Tässä on näkymä tieltä mökin pihaan. Mökki on tien päässä vasemmalla, oikealla ovat kesähuone vieraille ja puuvaja/huussi. Tähän sopii mielestäni hyvin Irja Askolan runo:

Tultaessa tienristeykseen
joku kauhistuu
tieni näyttää päättyvän
toinen havahtuu
sydämestään ilahtuu
maisemat avartuvat
voin valita


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Meidän mökki


Tähän mökkiin mahtuu mukavia muistoja jo 20 vuoden ajalta. Lapset ovat jo lentäneet pesästä, mutta mieheni kanssa jatkamme muistojen keräämistä. Saimme mökin puolivalmiina. Joka talvi säästimme rahaa ja mietimme, että mitä seuraavana kesänä voisimme rakentaa. Mökki oli alun perin punamultainen, mutta sain päähäni, että se on parempi vihreänä. Pesimme punamullan pois. Keikuin kuvassa näkyvillä kaiteilla ja laskin kastelukannulla vettä, kun mieheni harjasi pylväistä maalia pois. Miten uskalsin? Käänsimme lautoja nurinpäin, kun kaikkea punamultaa ei saanut pois. Punamullan päälle ei oikein voinut maalata aivan toisenlaisella maalilla. Nyt hitaampia hirvittää ja asiantuntijoita arveluttaa, kun tätä tekstiä lukee. Saako niitä seinälautoja niin vain kääntää. No, ei mitään aavistusta, mutta maali on pysynyt jo varmaan 15 vuotta.

Maalausurakan lisäksi mökki on saanut aikojen saatossa uudet ikkunat ja ovet. Mökki oli uusi, kun se tuli meille, mutta edullisesti ja osittain kierrätysmateriaaleilla rakennettu ja siis puolivalmis. Yksi ikkuna tuli lisää ja kaiteet ovat myös uusittu. Meillä ei ollut aiemmin mitään rakentamiskokemusta. Mökissä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Meillä ei ole aggregaattia eikä juuri muitakaan koneita apuna. No mitä meillä sitten on ollut? Innostusta riittämiin! Kesämökki ei ole meille työleiri, vaan stressinpurkupaikka, kuntosali ja mahdollisuus toteuttaa luovuutta.

Tässä on mökki takaa päin. Kuvassa oleva mänty on hyvin tärkeä. Se on istutettu tuohon paikkaan noin 15 vuotta sitten. Toinen tyttäristäni oli kasvattanut sitä koulussa viilipurkissa ja pitihän sille paikka löytää. Joka kerta, kun katson mäntyä tai kuljen siitä ohi, hyvä mieli valtaa minut. Ihmettelen vain, että miten kummassa mänty istutettiin keskelle rantaan johtavaa polkua. Rakensimme jossain vaiheessa polulle puisen käytävän ja männyn kohdalla puukäytävä jakautuu männyn molemmin puolin. Eihän sitä voi mennä päin mäntyä!