torstai 30. kesäkuuta 2016

Portinpielen tuunausta!

Tästä piti tulla jonkinlainen tervetuloa-toivotus mökkivieraille. Minun piti ostaa tervetuloa-kyltti, mutta niin kuin usein, projektini muuttavat muotoaan valmistusvaiheessa. Löysin Puttipajasta ilo ennen kaikkea-kyltin. Se sopii mielestäni vähintään yhtä hyvin tervetulotoivotukseksi. Mikä tämän rakennelman nimi nyt sitten olisi, jokainen päättäköön itse.
Projekti lähti käyntiin kuusia kaatamalla, joita löytyi mökkitontilta. Levitimme rungot pihanurmelle ja aloimme hahmotella mittoja. Meillä ei tietenkään ole mitään tarkkoja suunnitelmia. Kaikki muotoutuu kokeilemalla ja erilaisten ehdotusten perusteella päästään molemmat yllättävään lopputulokseen.
Jonkinlaisen hataran suunnitelman perusteella lastasimme rakennustarvikkeet kottikärryihin ja lähdimme kohti portinpieltä.
Tässähän voi vaikka istua, jos haluaa katsella ohikulkevaa liikennettä. Sitä saa tosin odottaa joskus useita päiviä, kun paikka ei ole mikään kiehuva metropoli. Hyvä niin!
Tolppien korkeus on 170 cm ja istuinkorkeus on 45 cm. Leveys määräytyy käytettävien ikkunapokien mukaan, tässä 135 cm.
Materiaalina voi käyttää myös painekyllästettyä lautaa tai raakalautaa maalattuna. Kuusenrunkojen hinta oli tietysti omalta tontilta kaadettuna 0 euroa. Hinta saattaa nousta, jos joutuu ostamaan uudet housut. Kuusi on nimittäin melko pihkaista.
Penkin alle laitoin vanhaan työkalupakkiin kukkia. Kukat ovat vesiventtiilien raanoja ja varsina grillivarrastikut.
Ikkunoihin asensin risuverhot ja paikalle lennähti pari pöllöä. Nimesin ne ekopöllöiksi. Olen jäänyt Pinterestin pinteeseen. Sieltä löytyy upeita tuunausideoita. Niiden ja omien ideoiden pohjalta syntyivät nämä ekopöllöt.
Isäpöllö poseeraa. Terassiöljypurkin kansi taustana, vauvanruoka- ja muiden purkkien kansia ja kruununkorkkeja silmiksi. Nokka on vanha jälkiruokalusikka ja haarukat jalkoina.
Äidin nokka on vanha kahvilusikka. Mieheni ahkeroi voitokkaasti nuorena miehenä erilaisissa yleisurheilukilpailuissa. Hän ei varmaan ikinä olisi voinut kuvitella, mihin hänen palkintonsa päätyvät. Niitä on vielä monta jäljellä.
Äidin silminä ovat prikat, mutta mielikuvitus on rajana. Materiaalina voi käyttää vaikka mitä: peltirasioita, säilyketölkkejä, tölkin nipsuja yms.
Mitä sieltä pesästä pilkistää? Kaksi pientä pöllön nokkaa. Tämä idea on suoraan Pinterestistä. Pesä on vanhaa piikkilankaa ja linnunpojiksi käyvät ruosteiset hohtimet tai tongit.
Koko projektin hinta oli 3,90 euroa. Kyltti maksoi sen verran, kun se oli -40 % alennuksessa. Kaikki muu materiaali oli omaa tai metallilavalta poimittua.
Muistakaa ystävät aina: Ilo ennen kaikkea!

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannus kanalassa!

Juhannus se on kanalassakin. Vierailin Hilpeät höyhenpöksyt-kanalassa Lohjalla, jossa valmistauduttiin juhannuksen viettoon. Kanalan johtava kukko Tyyne tepasteli ympäriinsä huokuen juhlahumua. Tyyne on korkea-arvoista brahmojen sukua ja tässä kuvassa hän poseeraa kultabrahma Sohvin kanssa.
Ulkotarha on vielä kovin tylsä tässä kuvassa ja kanat odottavatkin innokkaana juhannuskoivujen saapumista. Koivuilla verhoillaan koko tarha uuteen väriloistoon. Ohikävellessä kanat voivat haukata myös huikopalaa tuoreista oksista.
Kun tarha on koristeltu juhlakuntoon, on herkuttelun aika. Juustoa on nyt tarjolla ja innokkaimmat noutavat herkut suoraan kädestä. Tyyne vahtii, että Elisabet, Carmen ja Susanna saavat osansa.
Nämä juhannusneidot eivät sauno, mutta kylpevät sitäkin innokkaammin mullassa ja hiekassa. Kuvassa Aune kylvyn jälkeen höyhenpuku siistittynä. Nyt kelpaa lähteä juhannustansseihin.
Elisabet ja Rouva Rokkikana odottavat juhlapaikalle lähtöä. Päästäänkö tanssimaan aamun pikkutunneille asti? Ilmassa on yöttömän yön taikaa. 
Kun höyhenpuvut ovat ojennuksessa, Tyyne kerää joukkonsa ja sitten lähdetään. Kerttu ja Hertta sortuvat juoksuaskeliin. Malttia tytöt, kiekaisee Tyyne.
Ensimmäinen biisi on vanha Dave Lindholmin kappale Rock kukko. Martta sotkeentui askelissa, kun Tyyne ei sanonut, mihin päin pitää mennä. Tässä mennään tyylillä river dancea rivissä.
Portsari taustalla ilmoittaa, että on kotiinlähdön aika. Tanskandoggi Jätti on lempeä vahti, mutta sitä on kuitenkin parasta totella. Ottaahan kova tanssiminen jo jalkoihin ja kotiorrella voi lepuuttaa väsyneitä tanssijan jalkoja.
Kotona odottaa apukukko Tenkanen, joka on Lievestuoreelaisen kanalan kasvatteja. Tästä kanojen paratiisista on kotoisin myös moni muu kanalan asukeista. Voit käydä kurkkaamassa Lievestuoreen ranchin tapahtumia osoitteessa http://isomamma.blogspot.fi/

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kotipihan kuulumisia!

Odottelen räkättirastaan kanssa kuvassa näkyvän mansikan kypsymistä. Veikkaan, että räkätti on nopeampi. Sain mansikan eräältä ihmiseltä kiitokseksi hyvin tehdystä työstä. Se tuntui todella hyvältä. Työstä saa niin harvoin kiitosta. Kiittämistä kannattaisi meidän jokaisen harrastaa enemmän. Hyvän loman toivotuksen lisäksi voisimme kiittää työkavereita kaikesta siitä avusta ja tuesta, jota olemme heiltä saaneet kuluvan vuoden aikana. Minäkin innostun tässä kiittämään kaikkia teitä, jotka ovat löytäneet blogini. Se tuntuu minusta tosi mukavalta ja olen teistä kaikista hyvin kiitollinen.
Palaan vielä tuohon mansikkaan. Laitoin sen kuvassa näkyvään kissa-ruukkuun, joka on ollut minulla käyttämättä jo monta vuotta. Nyt sekin löysi töitä täksi kesäksi.
Kotipihakierrokseni jatkui tämän vaahteran luo. Laitoimme joskus siemenen purkkiin ja esikasvatuksen jälkeen taimi siirrettiin tontin nurkkaan. Miten vaikea onkaan muistaa, minä vuonna mitäkin tapahtui. En siis tietenkään muista milloin vaahtera istutettiin, viisi-kymmenen vuotta sitten?
Vaahteraan nojaava pyörä on Häme-merkkinen. Se toimittaa enää koristeen virkaa puun alla. Mieheni otti siitä tarakan pois, koska tuohon malliin ei kuulemma kuulu tarakkaa. Minusta pyörä on jotenkin paljas ilman tarakkaa ja mieheni lupasi laittaa sen takaisin. Vaan eipä ole tarakkaa näkynyt! Tiedoksi vaan miehelleni, jos hän sattuu lukemaan blogiani, että autotallin katossa roikkuu yksi joutava ruosteinen tarakka. Voisitko ystävällisesti laittaa sen tähän pyörään?
Etupihalle rakensin tällaisen kukkapenkin vai mikä olisi parempi nimi. Alunperin tässä oli kaksi kaivonrengasta, joiden välistä ja ympäriltä oli todella hankalaa ajaa nurmikko. Poistin nurmikon ja laitoin betonisia reunuskiviä kehystämään koko alueen. Kehikon sisälle istutin kaksi tuiviota ja kaksi kuunliljaa, ympärille haketta. Mieheni teki kaivonrenkaiden päälle kaksi kukkalaatikkoa. Päätin tänä keväänä, että pihakukkieni väri on valkoinen ja siksi laatikoissa on valkoisia hortensioita ja valkoista lumihiutaletta. Laitoin reunuskivien ulkopuolelle kivituhkaa, joten nurmikonleikkuu onnistuu paremmin kivien vierestä.
Tässä hortensiat lähempää. Minusta ne ovat todella kauniita kukkia. Harmi vain, että ne alkavat ruskettua kovin nopeasti, ei aina, mutta usein. Tässäkin on  jo havaittavissa värimuutosta.
Penkin kohdalla oli aiemmin nurmikko, mutta olemme vähentäneet nurmikon määrää tontilla. Minulla olisi paljon enemmän kukkia ja kaikkia kasveja kotipihalla, jos ei olisi kesämökkiä. Nyt minulla on sellainen tunne, että olen aina väärässä paikassa ja missään ei ole tarpeeksi kukkaloistoa. Mökillä on paleltunut joitakin perennoja talven jäljiltä ja muutamat siemenistä istutetut kesäkukat eivät lähteneet kasvamaan kuivuuden takia. En vain voi olla aina siellä, missä puutarha vaatii hoitoa. Kun tullaan kotiin mökiltä, ensimmäisenä on vuorossa ruohonleikkuu. Siksi vähensimme nurmikon määrää.
Sain penkin serkultani. Harmi, että minulla ei ole kuvaa alkuperäisestä penkistä. Puuosat olivat lahonneet ja penkillä ei voinut enää istua. Mieheni laittoi tilalle lehtikuusta ja minä vielä öljysin ne läpikuultavalla valkoisella, vaikka lehtikuusi olisi pärjännyt ilman käsittelyäkin. Rautaosat maalattiin valkoiseksi. Penkillä olevan tyynyn idea ei ole minun, mistä lie sen nappasin. Täytin kanaverkon jäkälällä ja kas, tyyny oli valmis.
Niin, olin siis päättänyt, että kukkien väri on tänä vuonna valkoinen. Nämä värikkäät miljoonakellot saivat minut unohtamaan asian. Väriä elämään-teemalla mennään!
Tässä on entisen Leivonmäen kunnan pappilan pyykkipadan ulkokuori. Tarina ei kerro, miten se aikoinaan pääsi isovanhempieni pihalle. Tähän kuului myös varsinainen pyykkipata, joka on edelleen isovanhempieni entisessä pihapiirissä. Äitini sai tämän ulkokuoren omalle pihalleen. Kun äitini muutti myöhemmin taloon, jossa oli pieni piha, minulla oli kunnia saada ulkokuori omalle pihalleni. Kuvassa näkyvä uuninluukku ei ole alkuperäinen. Se hommattiin jostain kirpputorilta.
Tänävuonna padassa on värikkäitä markettoja ja amppelipetunioita. Kasvatin nuukuuspäissäni petuniat siemenistä, joten ne eivät ole ehtineet vielä kukkaan.
Minulta unohtui valkoinen teema myös näiden petunioiden kohdalla. Tumma liila väri sykähdytti ja hyvältä se näyttääkin keltaista taloa vasten.
Petuniat ovat tällaisissa ruukuissa oven molemmin puolin. Minulla oli ennen tässä pallotuijat, mutta ne kasvoivat ylisuuriksi ja oli ne oli pakko poistaa.
Sokerina pohjalla, kaksi ensimmäistä kurkkua valmistuu kasvihuoneessa. Kolmaskin näkyy kuvassa vasemmassa yläkulmassa ja etualalla vielä yksi kukkavaiheessa oleva kurkku. Nämä kaksi päätyvät juhannuksena salaattiin ja varmaan myös osa suoraan suuhuni. Toivon kaikille oikein mukavaa juhannusta! Nautitaan Suomen kauniista kesästä.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Laavua rakentamassa!

Olin haaveillut jo kauan jonkinlaista pientä laavua mökin nuotiopaikalle. Mökillä on rakennuksia jo riittämiin. Siksi en halunnut mitään isoa rakennelmaa. Laavu toisi hieman ryhtiä vaatimattomaan nuotiopaikkaan, joka koostuu muutamasta penkistä ja kaivonrenkaana toimivasta grillistä.
Idea lähti lopulta toteutumaan, kun löysin kirpputorilta kuvassa olevan ruman puisen ukkelin. Se maksoi kaksi euroa. Nauroin kirpputorin pitäjälle, että minun on pakko ostaa noin ruma ukko, eihän tuota kukaan kestä katsella. Laavu sai nimekseen Ruma-ukon palatsi ennen kuin laavua oli edes aloitettu rakentamaan. Kun laavu oli valmis, Ruma-ukko pääsi asustelemaan laavuun.
Kaadoimme muutaman kuusen pääsiäisenä ja kuorimme ne perinteisesti petkeleellä ja vuoluraudalla. Toukokuun alussa ryhdyimme rakennustöihin. Meillä ei ollut mitään piirustuksia. Mieheni mittaili kuusia ja yhdessä päädyimme tekemään laavusta noin kahden hengen mallin.
Kuvassa kehikko alkaa hahmottua. Jonkin verran katsoimme netistä laavun malleja, mutta rohkeasti rakensimme "mutu-tuntumalla."
Kun kehikko oli valmis, oli katon vuoro. Tervasin kattolaudat ennen huovan asennusta. Terva antaa mukavaa tuoksua ja sopii laavun tunnelmaan.
Harjakaisissa paistoimme makkaraa ja hieman kuohuvaakin oli tarjolla. Mieheni asentaa kuvassa kattohuopaa. Kaivonrenkaan ympärille olemme laittaneet tiiliä, jotka olivat naapurilta saatuja, seinästä purettuja ja tietysti tarpeettomaksi jääneitä.
Tämän verran jäi puuttumaan kattohuopaa. Ei auttanut kuin jättää työ tähän vaiheeseen ja tuoda seuraavalla kerralla lisää huopaa. Mökiltä ei niin vain piipahdeta rautakauppaan.
Laavu on nyt valmis ja olemme siihen oikein tyytyväisiä. Nuotiotelineen tilasin jo talvella Monitaitoset-työpajalta Pielavedeltä. Halusin tukea arvokasta työpajatoimintaa. Nuotioteline oli mielestäni sopivan hintainen 60 euroa + postikulut.
Laavun perälle laitoin koristeeksi ison kahvipannun, jonka ostin tietenkin kirpputorilta. Hinta 5 euroa.
Laitoin laavun reunaan koristeeksi tällaisen hauskan soittavan koiran. Se on aurinkokennolla toimiva valaisin, joten minun pitää siirtää se auringonvaloon. Soittakoon nyt hetken aikaa tuossa laavun reunassa.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Keksijän keidas!

Serkkuni piha on satumainen ja täynnä vanhaa tunnelmaa. Hän arvostaa vanhoja tavaroita ja on hyödyntänyt niitä pihassaan kekseliäästi. Tässä pihassa varmaan kukkokin innostuisi munimaan.
Portin pielessä kahvipannulla on tärkeitä tehtäviä. Kesällä pitää toimia tuuliviirin tukena ja talvella tunnelmavalon tuojana. Serkkuni porasi pannuun reikiä, että kynttilänvalo näkyy pannun läpi.
Portinpielen toisella puolella on kauniisti ruostunut öljylamppu. Huomaa missä sekä öljylamppu että kahvipannu roikkuvat, vanhoja aarteita nekin.
Hevoskärry on jo varmaan tiensä päässä, mutta kärrynpyörän metallinen ulkokehä on uudessa tehtävässä.
Vanhoja ikkunoita on monessa käytössä. Tässä yksi versio. Pöllöpiilo?
Tässä kasvaa...jaa...mikäs tässä nyt kasvaa. Laseja puissa? Jos nimi ei tule heti mieleen, sitä voi miettiä vaikka kylpyammeessa. Siinä on mukava viettää kuumaa kesäpäivää.
 Mitäs  tässä puussa sitten kasvaa? Siitä voi jokainen bongailla vanhoja tuttuja tavaroita.
Tämä rakennus on nimeltään lasipalatsi ja tietysti täynnä ihania vanhan ajan tavaroita. Päiväunien ykköspaikka!
Pihatuvassa voi vaikka kahvitella ystävien kanssa. Huomaa upea kaari-ikkuna. Löytö kirpputorilta, 15 euroa.
Vanha allas on myös saanut uuden pestin pihatuvan ovenpielessä. Tässä pihassa mikään tavara ei ole turha.
Pikkuinen rautasänky odottelee vielä tuunausta. Serkkuni kertoi, että sänkyyn tulee vaneripohja. Sängyssä voi sitten istuskella ja ihmetellä pihan aarteistoa.
Tämä rautasänky on tuunattu ruusupavuille. Vanha patjan runko antaa ruusupavuille hyvän tuen sängyn takana.
Tällaista rakennusta käytetään usein polttopuiden säilytykseen. Voisiko olla tylsempää? Tässä tapauksessa rakennus on täynnä tuunausta odottavia ja muita mielenkiintoisia tavaroita.
Serkkuni pihassa on myös Veikkauksen toimipiste. Kuponkien perillemenosta ei ole tosin täyttä varmuutta. Muistoja tuo kyltti ainakin herättää. Muistatteko, kun kupongin ruudut piti täyttää huolellisesti, kynä ei saanut mennä ruudun ohi. Kynää piti myös painaa riittävästi, että jälki jää asiakkaankin kappaleeseen. Voi niitä aikoja!
Vanha polkupyöräkin on tässä pihassa arvoisellaan paikalla, kukkapenkin takana pienen kallion päällä. Takana oleva aita sopii hyvin tunnelmaan. Millaisia matkoja pyörällä on ajettu ja kuka? Vain pyörä sen osaisi kertoa.