torstai 28. huhtikuuta 2016

Koivujen katveessa!

Kun puutarhahommista ei ole vielä mitään postattavaa, esittelen teille työhuonettani. Olemme asuneet tässä kodissa 26 vuotta ja nykyinen työhuone on entinen lastenhuone. Tästä huoneesta on läpikulku toiseen makuuhuoneeseen, jota asustaa vielä yksi kotona oleva nuorukainen. Häntä kutsun usein peräkammarin pojaksi. Toivottavasti se ei ole enteellistä. Työhuone on minun ja mieheni huone, jossa onneksi harvemmin teemme töitä. Sisustuksen lähtökohtana oli luoda tila, joka auttaa minua selviytymään talvesta ja innostaa ideoimaan kesäksi kaikkea kivaa. Mieheni inspiraation lähde taitaa olla enemmänkin Tori.fi-sivusto, kun hän istuu iltaisin tässä huoneessa. 

Huone on tapetoitu meidän aikana neljästi. Takaseinään valitsin tapetin, jossa on koivuja (lempipuitani). Muissa seinissä on ihan perusvalkoiset tapetit. Pöytä on Iskun Meri-ruokapöytä. Se toimii siis työpöytänä, lisäpöytänä vieraille ja jouluakin sen ympärillä on vietetty. Lipasto on samaa Iskun Meri-mallistoa. Työtuolit ovat Sotkasta. Koristetyynyt ovat koivuaiheiset, puulaatikko Ikeasta ja samoin viltti, joka on mukava kietaista hartioille.

Askon Aukusti-vitriiniin olen laittanut minulle niin tärkeät Pehtoorit. Vitriinistä löytyvät myös kaikki sotakamreeri Reino Lehväslaihon kirjoittamat kirjat. Ne ovat mieheni aarre. Häntä viehättää kirjoissa kuulemma autenttisuus, jännitys ja samaistumisen mahdollisuus. Tämä selittänee sen, että minäkin tunnen olevani joskus ikäänkuin jonkun korven kuusikossa piilossa. Hän nimittäin kertoo seikkaperäisesti kirjan tapahtumia lukiessaan niitä. Ja miten hän onkaan jaksanut lukea ne jo useita kertoja. Minä en ole lukenut yhtään näistä kirjoista, mutta tiedän tarkalleen, kuinka kannattaa piilottaa jälkensä luonnossa.
Tässä on se näkymä, jota minä katselen työpöytäni takaa. Minua vastapäätä on mieheni työtuoli ja sen takana seinällä on Minna Immosen taulu. Valaisimena on ehdoton suosikkini Tapio Anttilan Triple. Se antaa todella hyvin valoa, vaikka en uskonut sitä aluksi. Mitäs mieheni sitten katselee omalta puoleltaan työpöytää? Minua tietysti. No, lisäsin kyllä seinälle jossain vaiheessa taulun mökistä, jos minun naamani ei sattuisi miellyttämään. Itse asiassa tällainen ruokapöydän jakaminen kahdelle työpöydäksi on ollut mainio ratkaisu. Puhetta riittää ja ideoita pukkaa!
Ja tässä vielä Minna Immosen taulu, koivuaiheinen tietysti. Pidän Minna Immosen muistakin töistä. Niissä on ripaus huumoria ja aimo annos suomalaista maisemaa.
Tämä taulu on rakas lahja sisareltani. Kuvat näkyvät tässä vähän heikosti, mutta idea on loistava. Minä olen lähdössä kouluun ensimmäistä päivää ja kuvissa olemme minä ja siskoni. Kellon sain koulua varten ja se on laitettu näyttämään syntymäaikaani. Työhuone on oiva paikka tällaiselle muistolle. Tauluun voi laittaa vaikka mitä: kummilusikka, hiustupsu, pieni lelu ja aiheeseen sopivia valokuvia.

Kuvassa minulla on punainen liivimekko, ruskeat sukkahousut ja valkoiset kengät. Äitini laittoi hiuksiini aina saparot. Jakaus oli viivasuora ja saparot hyvin tiukasti kiinni. Ensimmäinen koululaukkuni oli sininen, jossa oli painettu kultainen perhonen. Se on tallessa vieläkin. Siskoni on viisi vuotta vanhempi ja hänen vaatteita ihailin kovasti. Kuvassa hänellä on ruskea hapsuliivi, yksi ihailuni kohde.
Vaikea kuvitella, että verhoissa olisi joku muu aihe kuin koivu. Verhot ovat muistaakseni Jotexilta. Mietin kyllä, että tuleeko koivua yhteen huoneeseen jo liikaa. Olen ollut tosi tyytyväinen näihin valintoihini. Talven pimeydessä ja kylmyydessä minua piristävät koivujeni vihreät lehdet ja toiveikkuus tulevasta keväästä.
En edes muista, mistä nämä vanhat kehykset ovat tarttuneet matkaani. Olin vähällä maalata kehykset valkoisiksi, mutta minun pitää vielä niin sanotusti makustella asiaa. Taulussa on tärkeintä kesämökkini, jota katselen mielelläni. Tauluista ja taiteesta en ymmärrä juuri mitään, mutta tämä "teos" puhuttelee ja piristää minua.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Pehtoorin pauloissa!

Minua on aina viehättänyt Pehtoori-pannujen muotoilu ja värit. Juuri näihin asioihin kiinnitin huomioni, kun löysin ensimmäisen Pehtoorini heikkalaatikosta. Anoppini hoiti lapsia ja hän oli antanut joutavan kahvipannun lasten leikkeihin. Minä pelastin Pehtoorin hiekkalaatikosta ja vielä toinen Pehtoori löytyi anopin vintiltä. Kuvassa näkyvät keltainen ja vaaleansininen olivat siis kaksi ensimmäistä ja varsin hyväkuntoista Pehtooriani. Keltaisen pannun vieressä olevan vihreänkeltaisen pannun sain ystävältäni. Se oli hänen mökillä ja hän toi sen sieltä minulle ihan ilmaiseksi. En unohda tätä koskaan. Se oli minulle niin iloinen yllätys.
 
Takana oleva ruskea Pehtoori on kallein pannuni. Se maksoi 40 markkaa. Olen kerännyt kaikki Pehtoorini markka-aikaan. Keräsin pannuja niin kauan kuin niitä sai halvalla. Saako nykyään Pehtooria noin seitsemällä eurolla? Hinnat ovat karanneet ja kauas. Punainen pannu on päältä hyväkuntoinen, mutta kahvia en arvaisi siinä enää keittää. Maksoin siitä 15 markkaa.
 
Pikku-Pehtooreista pidän erityisen paljon, mutta hieman ihmettelen, miten matta musta on aikoinaan valittu yhdeksi väriksi. Se on minun mielestäni oikeastaan aika ruma vai juuri sen takia aika viehättävä. Joka tapauksessa Pehtooria pukee parhaiten raikkaat ja kirkkaat värit.
Kaunein pannu ikinä on tietysti tuo valkoinen, jossa on sydän. Säilytän pannuja lasivitriinissä ja sydänpannu on aina etualalla.  
Kun olin kuvannut kaikki kahdeksan isoa ja kahdeksan pikku-Pehtooria, oli kahvitauon vuoro. Sokerikon pohjassa lukee Riihimäki. Minun piti laittaa siihen alunperin suklaata, mutta jotenkin se pääsi loppumaan kuvaussession aikana...Onneksi joku on keksinyt tuoda takaisin vanhan kunnon Hopeatoffeen, niin sain lisää nostalgiaa tähän kuvaan. Niitä en ehtinyt vielä syödä, mutta miten niille mahtoi käydä myöhemmin...Liina on itsevirkattu ja kahvikupit ovat muuten vaan nätit-merkkiset.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Sunnuntaipuuhia!



Sunnuntai oli melkoisen harmaa ja sateinen päivä. Sellainen päivä, jolloin mieluiten pysyisi peiton alla ja surffailisi tv-kanavalta toiselle. Kevät tekee kuitenkin ihmeitä, eikä mikään mahti maailmassa olisi saanut jäämään minua peiton alle. Sekin voi olla kyllä joskus ihan kiva vaihtoehto. Kevät on niin mahtavaa aikaa myös sateella. En voi hukata minuuttiakaan. Istuin kasvihuoneessa ja suunnittelin kevään istutuksia. Tomaatintaimet ovat jo kasvamassa keittiön ikkunalla. Ne ovat kyllä niin pieniä, että en tiedä, mikä on se päivä, kun niistä saan satoa. Paprika ja munakoiso eivät itäneet lainkaan. Harmittaako? No, ei tietenkään. Jos taimet eivät onnistu, kaupasta saa monenlaisia vaihtoehtoja. Nautin lounassalaattia ja keitin kupposen kahvia akkukäyttöisellä keittimelläni. Kurkun ja kesäkurpitsan siemenet pitäisi laittaa kohta itämään. Jatkoin suunnittelua, kun sade ropisi ihanasti kattoon.
  
Kasvihuoneen ikkunasta näkee kaksi kääpiöomenapuutani. Olen laittanut oksien painoksi vanhoja kahvikuppeja. Täytyy myöntää, että puissa on ollut muutaman vuoden aikana enemmän kahvikuppeja kuin omenia. Harmittaako? No, ei tietenkään. Tulipahan käyttöä joutaville kahvikupeille.
Poikani vanhoissa kengissä oli jo pohjatkin puhki, mutta niitä ei saanut kuulemma missään tapauksessa heittää roskiin. Tietysti täytin hänen toiveensa, mutta ehkä hieman eri tavalla kuin hän kuvitteli. Lounaan jälkeen lähdin käymään paikallisessa Kodin Terrassa hakemaan orvokkeja. Monet muutkin olivat lähteneet kaupoille sateisena päivänä. Minun piti uteliaisuuttani kurkistella ihmisten ostoskärryihin ja ihmetellä, että mitä he olivat tulleet ostamaan. Kärryistä löytyi ainakin pensaita, multasäkkejä ja kaikenlaisia puutarhatarvikkeita. Istutin orvokit etuoven lähelle piristämään sisääntulijoita.
Innostuin vielä leipomaan kahvikakkuja. Muistan, kun olin noin kolmekymmentä vuotta sitten kahvilassa töissä. Siellä minulle opetettiin, että asiakkaille ei saa koskaan tarjota kuivakakkuja. Ne ovat kahvikakkuja. Tämän opin olen pitänyt mielessä. Illalla katoin vielä kauniit astiat pöytään ja nautin iltakahvit päivän päätteeksi. Kattaus olisi onnistunut myös vihreillä astioilla, sillä nämä Nanny Stillin Grapponia-astiat olen hankkinut myös vihreänä. Olipa ihana sateinen sunnuntai!

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Tuunausta tuvassa!

Mitähän näistä voisi tuunailla? Uunipelti ja pari kauhaa, joutavia kaikki. Tämä tuunausidea on monen asian summa. Näin jossain kynttilälampetin, johon oli käytetty uunipelti, peili, joulukuusen kynttiläpidike (se sellainen, jota käytettiin ennen vanhaan) ja tietysti kynttilä. Uunipellin pohjaan oli liimattu peili, Uunipellissä oli laidat ja alalaitaan oli kiinnitetty kynttiläpidike ja siihen kynttilä. Koko hökötys oli kiinnitetty seinään ja hieno kynttilälampetti oli valmis. Minulle jäi tuo idea muhimaan päähän muutamaksi vuodeksi.

Olin tammikuussa vierailulla armeijassa Upinniemessä ja siellä ruokalan seinälle oli kiinnitetty jauhokauhoja ja niihin oli laitettu kynttilä. Ideani jalostui ja jäi vielä mietintämyssyyn.

Äitini oli heittämässä kuvassa näkyvää pyöreäpohjaista kauhaa metallikeräykseen. Onneksi sain sen pelastettua. Äitini mielestä kauha oli aina ollut hankala pyöreän muotonsa vuoksi. Minulle tuli kauhasta lapsuus mieleen. Meillä juotiin simaa muulloinkin kuin vappuna. Se oli edullista janojuomaa, kun virvoitusjuomia ei ostettu siihen malliin kuin nykyään. Äiti sekoitti simaämpäriä juuri tällä kauhalla. Minulle tuli erityisesti mieleen yksi kesäinen päivä, kun olin ollut viikon jollain lasten leirillä. Äiti oli tehnyt simaa ja leiponut lihapiirakoita, sellaisia, joita saa nakkikioskilta. Muistan sen tunnelman. Vihdoin kotona leirin jälkeen ja lämpimäisiä keittiön pöydällä.
Kokosin ideat yhteen ja tässä koko komeus. Teinkö tämän ihan itse? No en, minä ideoin ja mieheni toteuttaa. Hänellä on kyllä tapana puuttua kaikkeen mahdolliseen ja varsinkin minun ideoihini, ihan lempeästi kylläkin. Minä aina korostan, että minä olen designer ja hän on builder. Jotenkin se tahtoo häneltä unohtua. Pidän kyllä miehestä, jolla on mielipiteitä, mutta tarvitseeko aina olla ja joka asiaan.

Serkkuni ehtymättömistä kätköistä löytyi tarpeeton uunipelti, mieheni pesulasta tulleet housut jäivät ilman henkaria (tuli parempaa käyttöä) ja jouluksi jäi vielä monta piparimuottia. Pienempään kauhaan tuli vähän liian suuri kynttilä, mutta kaupoissa ei taida olla nyt kynttiläsesonki, joten valinnanvaraa ei ollut.
Tunnelmavalaistus päällä! Asennustyö sujui mallikkaasti. Designer eli minä olin työni tehnyt, joten istuin television ääressä nauttimassa ihan pientä konjakkia perjantain kunniaksi. Builder eli mieheni uurasti pesuhuoneessa ruuvien ja poran kanssa ja kokosi kaikki paikalleen. Työn valmistumisen kunniaksi keitimme teetä ja kävimme läpi asennustyön vaiheet. En voisi parempaa parisuhdeiltaa toivoa.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Satumaiset kevätmessut!



Tällaiseen kahvipöytään pääsin tänään Kevätmessuilla Helsingissä. Kahvi oli varmaan kristallipaahdettua ja kahvileivät niin upeita, etten arvannut niitä maistaa. Messujen tunnelma oli keväinen ja jotenkin satumainen. Näytteilleasettajat olivat nähneet paljon vaivaa ja se kannatti. Messuilla oli mukava etsiä uusia ideoita omaan pihaan ja mökille.
Tapasin messuilla keijun. Hän oli kaunis ja taitava, niin kuin keijut yleensä.
Yhtäkkiä keiju oli jo pää alaspäin, kun hän esitti upean tankotanssin. Miten vahva keijun täytyykään olla, että jaksaa roikkua käsiensä varassa. Esitys oli upea!
Ei mikään ihme, että minulle tuli messuilla jotenkin satumainen tunnelma. Tapasin siellä myös velhon. Velho kertoi, että erityisesti naiset olivat hänestä hyvin kiinnostuneita ja halusivat samaan kuvaan velhon kanssa. Velho päivitteli, että kunpa hän olisi ymmärtänyt jo 35 vuotta sitten asuvalinnan merkityksen naisten hurmaamisessa.
Tulppaaneita tulvillaan iso alue ja varikset nuokkuivat aidalla. Minun teki mieli hypätä tulppaanien sekaan, mutta en kehdannut. Kaikkea se kevät teettää!
Istuinryhmän tai kahvipöydän taakse voi rakentaa myös tällaisen seinän. Tämä olisi mukava yksityiskohta puutarhassa tai kotipihalla.
Satumaisesta tunnelmasta johtuen, olisikohan tämä maahisten tai menninkäisten huussi. Tosin en ole niitä koskaan nähnyt, joten en tiedä, onko tämä liian pieni.
Tämä hotelli oli ainakin tarkoitettu hyönteisille. Yksilöllisiä huoneratkaisuja kohtuuhintaan. Aamupalamahdollisuudesta en ole aivan varma. Luultavasti asiakkaat joutuvat hankkimaan sen itse.
Kasvit viihtyvät varmasti myös tämän mallisessa kasvihuoneessa.
Kaiken ei tarvitse aina olla niin säntillistä. Katto hieman kekallaan ja muodot heikun keikun. Tässä mökissä ovi kävi tiuhaan tahtiin, kun messujen pikkuvieraat tutustuivat sisätiloihin.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Tuunauksia tuumailemassa!

 SOK:n kevät-kesä-kuvastossa vuodelta 1961 kevään muoti oli parhaimmillaan. Uimapuvut olivat joustavaa kreppinailonia ja jacquard-neulosta. Kuvastoon oli valittu luonnollisesti Euroopan suosituimmat mallit.
Syksy-talvi-kuvastossa vuodelta 1959-60 naisten jalkineiden päälliset olivat pehmeää naudikasta ja pohjat kestävää sitkokumia. "Kesä kenkiä kysyvi, suvi syöpi jalkineita." Näin hauskasti sanailtiin kuvaston kenkäsivuilla.
Luin kuvastoja serkkuni inspiroivassa kesämökissä, joka on täynnä kaikkea silmäniloa kuten vanhoja tavaroita, astioita ja huonekaluja. Serkkuni nojatuolista ei millään viitsisi lähteä mihinkään. Siinä on mukava lukea käsityölehtiä ja tuunauskirjoja ja etsiä niistä uusia ideoita.
 Tämä jo varmaan monella käytössä oleva tuunaus on minullakin varsin toimiva. Meillä on mökillä samassa piipussa kolme peltiä: hella, sauna ja takka. Miten ihmeessä en jaksa muistaa niiden järjestystä. Kenellekään tätä muistamattomuutta ei tietenkään kannata kertoa. Ihan vaan koristeena pidän näitä lusikkaviritelmiä.
 Takan pellin muistutuksena on lisäksi tämä "nuoriso-ohjaaja". En tiedä, mihin sitä on käytetty, marjojen survomiseen? Ja kaikille tiedoksi, meilläkin se on ihan vain koristeena. Meidän nuoret ovat kilttejä.
 Toimi talon pitää, ei väenpaljous. Löysin vanhan kortin, jossa on tuo lause. Laitoin kortin kehyksiin ja ripustin sen mökin keittiön seinälle. Lause kuvaa meitä mökin asukkaita. Mökki ei ole meille työleiri, vaikka kovasti puuhailemme kaikenlaista. Touhu on mielenvirkistystä, vastapainoa arjen työlle. Touhutessa voi toteuttaa omia ideoita, joita olemme koko talven mielessä pyöritelleet. Ideoista olemme ensin mieheni kanssa eri mieltä. Lopputulos on harvoin se, mihin aluksi pyrittiin. Jotenkin vain mystisen prosessin tuloksena saamme molempia tyydyttävän ratkaisun.
Tämä maisema on niin paljon nätimpi kesällä. Minun lempiväri on vihreä. Toissa viikolla näin lammen päädyssä kaksi joutsenta. Tulkaa jo kaikki muutkin linnut: kurjet, telkät, sorsat, kirjosiepot ja kaikki nekin linnut. joita en tunne. Tulkaa räkättirastaatkin, meillä on tilaa kaikille. Tulkaa myös sammakot (vaikka olette vähän niljakkaita), jänikset (jos ette käy minun kasvimaalla) ja itikat (vain vähäisessä määrin). Herää lampi kesään! Haluan kuulla laineiden liplatusta, ihmetellä harmillisen kaislikon liikakasvua ja empiä uimaan menoa.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Saisiko olla kahvia?

 Mistä pannusta saisi olla kahvia? Kaikki pannut ovat hyvässä kunnossa, mutta enpä taida näistä enää mitään keitellä. Olisiko tuo pienin pannu teetä varten? Finelin pannujakin taitaa olla mukana, mutta minulle on tärkeämpää tarina kuin valmistaja. Lisäksi näitä on mukava katsella, värit ja muodot ovat minun makuuni. En kyllä tunne näiden pannujen tarinoita, mutta ei se mitään haittaa. Mielikuvitukseni hoitaa loput. Minusta on hauska arvuutella, millaiset ihmiset ovat omistaneet nämä pannut ja miksi he ovat ostaneet tai saaneet nämä pannut. Millaisissa kahvipöydissä pannuista on tarjoiltu kahvia? Minä, parantumaton herkkusuu, mietin etenkin sitä, että mitä kahvin kanssa on tarjoiltu.
Tämän kahvipannun tarinan tunnen hyvin. Olen saanut sen äidiltäni. Hän oli saanut omalta äidiltään joululahjaksi 50 markkaa ja osti sillä uuden kahvipannun. Kun äitini osti myöhemmin kahvinkeittimen, sain tämän pannun mökkikäyttöön. Meillä ei ole mökillä sähköjä, joten kahvipannu kuumenee hellalla tai kaasuliedellä. Pannumyssyn päällisen virkkasin ihan itse joskus kauan sitten. Nyt vain ihailen, että miten jaksoin olla joskus niin innokas virkkaaja. Mistähän lie tuo Johanna-kahvipurkki on tarttunut matkaani? Muistaakseni jostain metallinkeräyslavalta. Huutokauppakeisarissa Aki sai siitä 82 euroa, joten ei hassumpi löytö jätelavalta.
Kävin kylässä serkullani, jolla on todella paljon mielenkiintoisia tavaroita. Katseeni kiersi hänen lipaston hyllyjään ja sieltä huomasin nämä kahvipurkit. Sieltähän pilkistää Johanna-kahvipurkki, mutta pyöreässä muodossa.
Jos ei kahvi maistu, saisiko olla lypsylämmintä maitoa. Voisin tarjoilla sitä tästä ihanasta Finelin kaatimesta, jonka aivan mahtava naapurini antoi minulle. Tunnustan, että minulla ei ole mitään muuta maidontuotantoon liittyvää asiaa kuin siivilävanu. Lehmä olisi välttämätön, mutta tyydyn siivilävanuun. Se on mummoni jäämistöstä ja laatikko on oikeasti täynnä puhdasta siivilävanua. Sitä käytettiin käsittääkseni käsinlypsyssä, kun maito siivilöitiin lypsyn jälkeen tonkkaan.
No, jos ei lypsylämmin maito kelpaa, miten olisi sahtia tästä tynnyristä. Avuttomuuteni tulee jälleen ilmi, kun kerron, etten tiedä sahdin valmistuksesta mitään. Minulla on vain tämä tynnyri, jonka kuvassa näkyvään tappiin olen riittävän monta kertaa iskenyt jalkani. Tynnyri on ollut mökin parvekkeella täyttämässä tyhjää nurkkaa ja siis riittävän kaukana kaikkien jaloista.