keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Viikonloppu Tallinnassa


Jokainen tietää, että pieni irtiotto arjesta tekee hyvää. Vietin rentoa viikonloppua Tallinnassa yhdessä mieheni ja ystävien kanssa. Tallinna oli oikein jouluinen ja tunnelmallinen, vaikka sää oli hyvin sateinen.


Minulla on tapana käydä jalkahoidossa Virukeskuksessa ja olin jälleen varannut ajan kauneushoitola Si Stylestä. Suomessa ei saa jalkahoitoa 32 eurolla. Kannatan kotimaista työtä, mutta enhän minäkään ole täydellinen.


Tallinnan joulutori oli oikein kaunista ja jouluista katseltavaa. Kävin torilla pariin otteeseen, koska näkemistä riitti. Ostoksia en kuitenkaan tehnyt, maltti on valttia.


Kaubamajan näyteikkunoita oli mukava katsella, mutta vieläkin kukkaron nyörit pysyivät tiukasti kiinni.


Tämä taideteos on Kaubamajan naisten alusvaateosastolla. Pidän taiteesta, joka yllättää ja on nähtävillä ihmisten keskuudessa ihan arkisissa paikoissa.


Tuli mieleen, että vanhasta sateenvarjosta voisi tehdä ehkä jotain tällaista. Joulukuusenpalloja löytyi monessa värissä, enimmäkseen kultaisia ja punaisia.


Nämä herttaiset porot lähtivät matkaani. Ne pääsevät täydentämään jouluista enkelikokoelmaani, johon haluan eläimiä mukaan.


Terästettyä jouluglögiä oli tarjolla monessa paikassa. Oli niin ihana istua ihan kaikessa rauhassa ystävien kanssa ja jutella niitä näitä.


Olen hurahtanut isoäidinneliöihin ja sillä tekniikalla ehdin aloittaa huivin virkkaamisen hotellihuoneessa. Langat kävin ostamassa Liann Lõngad-nimisestä liikkeestä Kaubamajasta.

Ehdin vielä rentoutua kirjankin parissa. Vinkin tähän kirjaan sain muistaakseni Annelin Pihakuiskaajan matkassa-blogista. Anneli on perustanut nyt toisenkin blogin Kirjojen kuisketta, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Suosittelen lämpimästi Utrion Hupsu rakkaus-kirjaa. Ihana rakkaustarina!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Sinivalkoista-haaste


Minäkin sain Suomi 100-haasteen, jonka on aloittanut Tiiu Puutarhahetki-blogista. Minä sain haasteen Sarilta Sarkan kotona-blogista ja Annilta Kotona Annin kanssa-blogista. Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi 100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin.

Haaste olikin minulle ihan todellinen haaste, koska minulla ei ole juuri mitään sinistä. Rakkaat Pehtoori-pannuni pelastivat tilanteen. Parinkymmenen pannun joukosta löytyi sinisiä ja valkoisia.


Kolo-kiulun suomalainen muotoilu hivelee silmiäni. Voitin kiulun Liisan Takalo-Roppolan puutarha- ja mansikkatila-blogista.


Kävin kukkakaupassa ja pyysin myyjää sitomaan minulle pienen kimpun Suomi 100-teema mielessä. Sain amaryllista ja anemonea. Pieni sievä kimppu koristaa keittiön pöytää, johon levitin itse virkkaamani valkoisen liinan.


Piirongin laatikosta löytyy hieman perisuomalaista suklaata lääkkeenomaiseen käyttöön ja tietysti vain hätätapauksiin.


Parasta sinivalkoista on mielestäni suomalainen kesätaivas, mutta sitä saan vielä hetken odotella. Itsenäisyyspäivä lähestyy. Juhlitaan sitä ja muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat tehneet itsenäisyytemme mahdolliseksi. Tunnelmallista viikonloppua!

En haasta ketään erityisesti, koska tämä haaste on jo kiertänyt niin monilla. Jos joku tämän vielä haluaa, niin siitä vaan. Muista mainita, mistä haaste on peräisin.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kasvisboxi


Toiset tilaavat itselleen ihania kosmetiikkatuotteita tai uusia vaatteita nettikaupoista. Minä tilasin kasviksia.


Kasvisboxi toimitetaan minulle valitsemani tilausrytmin mukaan. Minulle tulee tuotepaketti kerran kuussa suoraan kotiin. Pahvilaatikko on kätevä ja tyylikkään muotoinen. Laatikosta tulee mieleen vanhanajan perunakappa.


Onko tässä mitään järkeä? Kaupat ovat tuoreita kasviksia pullollaan. Jotain kiehtovaa tässä nyt kuitenkin on. Tämä ei ole mikään mainos, mutta kasvikset ovat todella tuoreita ja tiedän, mistä päin kotimaata ne ovat peräisin.


Täältä saan lisätietoa kasviksista, viljelijöistä, kasvisten käyttövinkeistä ja resepteistä. Kasvisten mukana tulee myös reseptilehtinen, josta kokeilin juureskakkua. Kakkuun laitettiin sokerijuurikasta, joka on minulle melko vieras kasvis. Kakku kohosi kuin pullataikina, mutta maku oli minulle outo, vähän juuresmainen.



Reseptivihossa oli myös suolaisen piirakan ohje, mutta en tällä kertaa kokeillut sitä vaan tein ihan oman version. Väitän, että pakastevihannesten ja tuoreiden ero on huikea. Että oli hyvää piirakkaa!

Laitoin piirakkaan kasvisboxissa tullutta lehtikaalia ja se antoi kivan säväyksen piirakkaan. Minä olen kokeillut hittituotetta lehtikaalisipsejä, mutta lehtikaalin maku tuntui niissä minulle liian voimakkaalta.


Miehille tein kunnon liharuokaa possun ulkofileestä. Kasvisboxin kasveista reilu peti vuoan pohjalle ja päälle possua. Tässä vuoka on vasta menossa uuniin. Vuoan vieressä seisoi kaksi miestä kyselemässä, milloin ruoka on valmista.

Tiedän kasvisteni tarinan ja oikein odotan jo seuraavaa boxia. Siinä on tulossa mm. Pablo-punajuurta Sunin tilalta ja Gowrie-lanttua Räpin tilalta. Pääsen tekemään laatikkoruokia. Joulu lähestyy ystävät.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Siivous jatkuu


Jatkoin uuden elämänvaiheen eli kahden aikuisen kodin siivousta omista kaapeistani. Löysin kasan lapsuusmuistoja ja KonMaritus sai odottaa. Tämän hurmaavan pariskunnan suut osuvat yhteen, kun sisällä olevat magneetit kohtaavat.


Ensimmäinen koululaukkuni on tallessa. Silloin ei ollut reppuja juuri kenelläkään, joillain pojilla sellaisia armeijan vihreitä. Muutama Koululainen-lehti on säästynyt 1970-luvulta, vaikka luulin, että ne olivat heitetty pois.



Hienon neidin hieno laukku. Laukun materiaali oli sen ajan viimeistä huutoa. Luokkakaverilla oli samasta materiaalista housut. Se on ainoa kerta, kun olen ollut kateellinen jonkun keinonahkahousuista. Kaverilta saadut helmet kaulaan ja menoksi. Pikku rasiasta ehkä lisää koruja tilaisuuden luonne huomioiden.


Onko ihmisen ihan pakko säästää kaikki? Saiko näitä kortteja purukumipakkauksista vai mistä? Kuka muistaa tv-sarjan kuuden miljoonan dollarin mies? Ei kukaan? Entäs nuo pelit oikealla? Yhtä kysymysmerkkiä koko rojukasa.


Kiiltokuvia kolmessa vihossa muistoineen ja läjä irtokiiltokuvia. Ihania muistoja ja kirjoituksia tärkeiltä ihmisiltä. Hieman liikuttuneessa mielentilassa pakkasin siististi kaikki tavarat samaan paikkaan. Samalla omatunto kolkuttaa, kun yhtään tavaraa ei joutanut pois.

Lupaan yrittää huomenna paremmin, kun vuorossa ovat mieheni kaapit. Siellä on varmaan enemmän poisheitettävää, mutta varmaan vaan minun mielestäni.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Peräkammarin poika


Pojastani ei sitten tullut peräkammarin poikaa, vaikka niin joskus vitsailin. Hän muuttaa pois kotoa ja minä ja mieheni jäämme kahdestaan. Kaksi tytärtämme ovat asuneet jo vuosia omillaan.

Minä mietin elämää usein kahvikupposen äärellä tai siivoamalla. Kuvassa on lakumokka-pala, joita tein Pirkan ohjeen mukaan, mutta olen syönyt parempiakin leivonnaisia.

Nyt teen kodista kahden aikuisen kodin. Aloitin siivouksen olohuoneesta lipaston laatikoista. Olin tallentanut poikani muistilappuja ja niitä lukiessa oli hauska muistella menneitä vuosia.


Muistilapun vieressä oli kasa pyykkiä. Poikani on aina ollut tarkka siisteydestä ja vaatteista. Suihkussa hän on viihtynyt erityisen hyvin. Vesimittari pyöri siihen malliin, että luulin sen menevän rikki.


Hän on aina ilmoittanut missä on ja milloin tulee. Koulumenestys olisi ollut huomattavasti parempi, jos naapuripulpetissa ei olisi aina ollut jotain kiinnostavampaa.


Väsynyt "yhteiskunta" eli äiti oli joskus hieman kyllästynyt ainaiseen kulutukseen. Enpä olisi silloin uskonut, että tuotakin aikaa tulee ikävä.


Tässä isän toive nurmikonleikkuusta. Kaikkihan me tiedämme, että Suomen kesäsää on varsin vaihteleva. En kyllä muista, että olisi ollut pimeää. Uskottava se on, kun lapussa niin lukee. Poikani huumorintaju on yksi hänen vahvuuksista.


Vaikka kodissani on menossa melkoinen KonMaritus, nämä muistilaput jäävät muistoksi piirongin laatikkoon. Kuvassa en taida olla ihan parhaimmillani, mutta huomatkaa poikani piirtämä sydän puserossa. Olen varmaan ihan onnistunut äitinä.

Tässä uudessa elämänvaiheessa sanoin miehelleni, että nyt laitamme ranttaliksi. Minulla ei ole kyllä ihan selvää käsitystä, kuinka laitetaan ranttaliksi. Ajattelin jotain sellaista, että ei jämähdetä paikoilleen, tehdään jotain uutta ja jännää, ollaan avarakatseisia ja positiivisia.

Tervetuloa uudet lukijat Suvi ja Virpi!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Luontopolulla


 Järvenpään Vanhankylänniemeen on avattu neljän kilometrin mittainen luontopolku. Kävin mieheni kanssa kiertämässä polun viime viikonloppuna.


Polku kiertelee Tuusulanjärven läheisyydessä ja järven voi nähdä polun varrella monesta kohtaa.


Vanhankylän kartano on kaunis vanha rakennus, jossa voi ruokailla, kahvitella ja siellä on monenlaisia tapahtumia ympäri vuoden. Luontoretken päätteksi oli mukava istuskella kartanossa pullakahveilla.


Kartanon viereinen rakennus on Yläpytinki, josta voi ostaa paikallisten käsintekijöiden töitä.


Yläpytingissä oli viehättävä näyttely Opintiellä, josta minäkin löysin monta tuttua kouluaikaista muistoa. Näyttelyyn oli koottu koulutarvikkeita mm. aapisia, pulpetteja ja käsitöitä. Muistaako kukaan Koululainen-lehteä? Se tuli minulle 70-luvulla. Opettaja jakoi luokassa lehden niille, jotka olivat sen tilanneet.


Matkan varrella järven takaa häämötti Kolmisointu-veistos, joka on saanut osakseen paljon huomiota sekä hyvässä että pahassa. Kuvanveistäjä Rolf Westphalin mukaan teos on keltainen, että se sointuisi pimeän talven jälkeen keltaisiin voikukkiin.


Voi pihlajanmarjat sentään! Kuljin innokkaana kamera kaulassa ja akku mokoma vilkutti tyhjenemisen merkkiä. Olisi  pitänyt tarkistaa tilanne jo kotona. Otin loppumatkasta enää vain muutaman kuvan.


Reitillä oli noin parikymmentä rastia ja jokaisessa oli jotain nähtävää, erilaista metsää, kasvillisuutta tai maastoa. Lampaitakin osui matkan varrelle ja monta muuta nähtävyyttä, jota ei varsinaisesti lukenut missään.


Tuusulanjärvi valmistautuu talveen. Pientä jäämuodostelmaa alkoi jo tulla rantaan. Kaunista luonnon taidetta!


Reitti oli sopivan lyhyt ja näin monta lapsiperhettäkin matkalla. Olisipa ollut mukava levähtää sammalpeitteiselle puunrungolle.


Tästä puusta ei ole kuin pätkä jäljellä, mutta naurua riittää. Näen tässä nauravat kasvot. Luonto on niin moni-ilmeistä.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Valokuvausharjoittelua


Istuskelin uudella terassilla ja päätin harjoitella valokuvaamista. Oli iltapäivän sininen hetki. Istuin terassilämmittimen vieressä ja siinä tarkeni hyvin istuskella ja manata vaikeaa valokuvausta.


Lyhdyn keskellä oleva pyöreä lätkä peitti kynttilän liekin ja muutaman valokuvan jälkeen tajusin, että pieniin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota.


Kamerassa oli muutoin automaattiasetukset, mutta säätelin itse tulevan valon määrää kennolle. Mihin tästä kynttilästä hävisi liekki? Mistä sen tietää, onko valon määrä tässä kuvassa ihan vai vähän pielessä?


Vaihdoin hieman omaa asentoa, niin johan valokuva pimeni. Miksi, ei mitään käsitystä.


Aukkoa mitataan f-luvulla ja mitä pienempi f-luku, sitä enemmän valoa tulee kennolle. Tässä kuvassa on pieni f-luku, mutta pimeetä on. Käsitinkö jotain väärin. Hohhoijaa!


No ei mennyt hyvin torttujen paistokaan. Laitoin vihreän kuulan puolikkaan torttujen päälle ja tortut uuniin. Vihreät kuulat valuivat pitkin peltiä. Tökkäsin uuden kuulan puolikkaan uunista tulleiden torttujen päälle. Mikäs tässä meni pieleen?

Laitoin kameran sivuun, hörppäsin torttukahvit ja aloitin tossujen neulomisen, joka sentään sujui helposti.Tossuista tulee hieman oudon näköisiä, mutta jalassa ne ovat oikein mukavat. Tossut ovat osa joulun hyväntekeväisyysprojektiani ja postaan siitä myöhemmin, kun joulu lähenee.

Ei anneta periksi, vaikka aina ei voi onnistua. Tämmöiset murheet ei mieltä paina. Sitä paitsi tortun ja vihreän kuulan liitto on mainio, vaikka pelliltä kaavittuna.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Lasitettu terassi, vihdoin valmis


Nyt on lasitettu terassi ihan valmis. Se on ihana, en voi muuta sanoa. Kuvassa näkyvä seinä on kokonaan avattava ja käynti terassille tapahtuu tältä sivulta.



Tässä on terassi alkuperäisasussaan, jolloin kulku tapahtui päädystä. Vanha terassi palveli yli 20 vuotta, mutta nyt oli aika muutokselle. Sireeni sai lähtöpassit, mutta kuunliljat jätin paikoilleen.



Ostin pöydän kirppikseltä 15 eurolla ja maalasin sen itse. Siitä tuli mielestäni ihan toimiva. Kuusi tuolia on ostettu Askosta kesäkalusteiden poistomyynnistä ja halvalla tietysti.

Takana näkyy pieni valopetroolilämmitin, jonka toin lainaksi mökiltä. Ensi viikolla tulee sähkömies asentamaan lisää lämmitystä. En tiedä vielä millaista.


Mieheni teki uuden puulaatikon, jossa ei enää tosin säilytetä polttopuita. Entinen oli suurempi ja ruskea. Lampaantaljat ostin Ikeasta. Niiden päällä on kiva istua vähän viileämmälläkin säällä.


Kulku sisälle on takana näkyvän oven kautta, joka johtaa pesuhuoneeseen. Valkoisessa seinässä näkyvä ikkuna on saunan ikkuna. Vasemmalla oleva seinä, jonka takana on naapuri, on kokonaan lasitettu. Se on myös kokonaan avattava seinä ikkunanpesun takia. Polttopuita on aina säilytetty käytävällä ja niin myös nyt. Siitä on lyhyt matka sisälle takan luo.



Tässä näkymä puulaatikolta kuvattuna pihalle. Taustalla näkyy kasvihuone ja keltainen mökki, joka toimii varastona.

Mielessäni häämöttää hämärtyvä ilta, kynttilät ja höyryävä glögi. Täytyy testata viikonloppuna!