lauantai 29. syyskuuta 2018

Syksyn sävyt- haaste


Sain Puutarhahetki -blogin Tiiulta kivan haasteen. Tiiu haastoi minut miettimään, mitkä ovat minun syksyn rakkaimmat sävyt.

Ensimmäisenä tuli mieleen ihana syyshortensiani, joka oli uskomattoman kaunis jo aiemmin, mutta kaunis on tämä syksyinen värityskin.
 

Minun syksyyn kuuluvat ehdottomasti käsityöt. Tein itselleni ison hartiahuivin, jonka värit sopivat hyvin syksyyn. Kietaisin sen hartioilleni, kun luin terassilla 52 sisustusideaa kotiin- kirjaa. Voitin sen Tarjan  Parasta aikaa -blogiarvonnasta. Kiva kirja, joka antaa uusia ideoita kodin tuunaukseen.


Syksyn sävyjä on myös puukasa, joka on menossa polttopuuksi. Polttopuiden tekeminen on mielipuuhaani ja syksyllä varmistetaan, että klapeja on riittävästi kuivumassa seuraavia vuosia varten.


Suppilovahveroita on tänä vuonna runsaasti. Keräsin 10 litraa ja olisin voinut kerätä vaikka kuinka paljon, mutta haluan syödä talvella muutakin kuin sieniä.


Mielenkiintoinen väripilkku on kultahappomarja, jonka paikkaa vaihdoin kesän alussa. Toivottavasti uusi paikka on parempi kuin entinen. Väri näyttäisi vaihtuvan punaiseksi. Voi sentään, mitä iloa yhdestä pensaasta.


Kesän sinnikkäät kukkijat yrittävät vielä taistella syksyä vastaan. Nämä kosmoskukat eivät hävinneet taistelua syksylle vaan minulle. Pahoittelen, jouduin poistamaan ne uuden kukkapenkin tieltä.


Tuli kuuluu syksyyn takkatulen tai kynttilätulen muodossa. Se tuo lämpöä syksyyn ja rauhoittaa mieltä, kun tulta tuijottelee hämärän laskeutuessa.

Mitä sävyjä kuuluu sinun syksyysi? Haastan mukaan seuraavat blogit:
  • Tarja/Parasta aikaa
  • Maarit/Rosanpunaistakultaa
  • Kristiina/Mökki ja koti Ahvenanmaalla
Haasteen voi toki ottaa vastaan kuka haluaa. Haasteen säännöt: kerro, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista),  tee postaus sinulle rakkaimmista syksyn sävyistä, haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan, käy kirjoittamassa www.osoitteesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin kommenttikenttään. Voit osallistua myös Instagrammissa. Merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Vaahtokarkkia


Tällainen kiikkerä kokoontaitettava hyllykkö tarttui matkaani jo pari vuotta sitten yhdeltä kirpputorilta. Täysin tarpeeton hankinta. Miksi sen sitten ostin, ei mitään käsitystä.


Kun maalien nimet ovat daalia ja vaahtokarkki, ostopäätökseeni on helppo vaikuttaa. Vaahtokarkilla maalasin ensin vanhan tuolin.


Sitten vaahtokarkkikuorrutteen sai yksi toinen hyllykkö, joka oli ihan karmeassa kunnossa ennen kuin mieheni korjasi sen. Oikeasti se olisi kuulunut jo jätelavalle. Ihan kaikkea ei tarvitse pelastaa. No, siitä nyt tuli kuitenkin ihan kiva hyllykkö kasvihuoneeseen.


Maalia jäi vieläkin jäljelle, joten ensimmäisen kuvan hyllykkö sai täysin uuden lookin. Enää sitä ei voi taittaa kasaan, mutta ei tarvitsekaan. Mieheni teki siihen kivat laatikot ja koristeeksi vetimet.


Mikä tämä nyt sitten on? Hyllykkö ehkä, koska laatikoita ei voi vetää, ne ovat kiinteät. Ajattelin tätä kasvihuoneeseen, mutta antaa sen nyt vaeltaa. Jostain se paikkansa löytää, niin ne aina.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Riisitunturilla


Lapin reissuni jatkui Riisitunturille. Ennen vaellusta kävin aivan ihanassa Korpihilla-kahvilassa. Kahvila oli keskellä ei mitään ja silti siellä oli paljon asiakkaita.


Kahvilan sisustus oli romanttista. Tässä ympäristössä oli mukava syödä hillapiirasta kahvin kera.


Ruska oli vasta alkamassa, mutta maasto oli jo osittain verhoutunut punaiseen mattoon.


Riisitunturilta oli hyvät näkymät joka suuntaan, vaikka maisemat eivät olleet niin jylhiä kuin Pienellä Karhunkierroksella. Tosin taivas oli harmaa ja vesisade hieman häiritsi matkantekoa loppuvaiheessa.


Edellispäivän vaellus tuntui jaloissa, mutta vielä pääsin yli esteiden. Vaellusreitin pituus oli tällä kertaa 11 kilometriä.


Punaisen lisäksi keltaisen eri sävyt näkyivät maastossa ja puissa. Jälleen kerran sain ihailla luonnon ihmeellisyyttä.


Riisitunturin ympäristössä ei näkynyt niin paljon vettä kuin Pienellä Karhunkierroksella, mutta pieniä jokia ja puroja kuitenkin.


Laavupaikoilla ihmiset ovat tuttavallisia ja mukavia. Kaikkien vaeltajien makkarat olivat sulassa sovussa grillissä ja kypsymistä odotellessa vaihdettiin kokemuksia retkestä.


Pitkospuita oli siellä täällä ja niitä pitkin mentiin aukeiden ja suomaisemien läpi.


Nämä ladot ovat joskus olleet hyvin tarpeellisia. Pellot ovat olleet käytössä ja niistä saatu vilja on viety latoihin. Viljaa on haettu talvella, mutta miten, varmaan hevosilla umpihangessa. Yhtään tietä ei näkynyt lähimainkaan. Ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin.


Illalla oli mukava viettää aikaa ystävien kanssa. Ravintolaan ei enää kukaan jaksa lähteä tässä iässä, mutta se ei tahtia haitannut. "Korkkarit" kattoon tytöt!

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Pieni Karhunkierros


Tein pienen ruskaretken ystävien kanssa. Muutama päivä Rukan maisemissa oli virkistävää ja rentouttavaa..


Pieni Karhunkierros oli minulle uusi kokemus. Sesonkiviikot olivat menossa ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Silti luonnonrauha oli läsnä ja maisemat olivat huikeat.


Tuohon mökkiin olisin voinut helposti majoittua muutamaksi viikoksi. Oliko mökki vuokrattavissa, en tiedä. Veden läheisyys ja ympäröivä metsä tekivät alueesta houkuttelevan.


Vesille en uskaltautunut, vaan tyydyin ihailemaan rohkeita ihmisiä, jotka laskivat koskea porukalla.


Keltaisen metsän keskeltä kuuluva veden kohina oli musiikkia korville.


Maisemat olivat todella jylhät. Näihin maisemiin en löytänyt juuri sanoja. Hiljaiseksi vetää luonnon kauneus.


Puhkuin ja puhisin rappuja ylös ja alas. Kunto oli koetuksella, mutta onnistumisen riemu oli suunnaton. Jaksoin vaeltaa 12 kilometriä. Huippujuttu minulle!


Kahvivettä ei tarvinnut tuoda mukana. Miten voi olla näin puhdasta vettä!


Tässä onnellinen vaeltaja odottaa lounasta. Retkessä on parasta eväät, jotka tällä kertaa olivat ihan huippuluokkaa. Se johtuu ystävistäni. Minä osallistuin vain tavaroiden kantamiseen.


Koska ihmisiä oli paljon, taukopaikkojen pöydät olivat varattuja. Se ei haitannut ystäviäni. Aurinko paistoi ja leiriytyminen onnistui hieman sivuun nuotiopaikasta. Tasosta ei tingitty. Pöytäliina ja lautasliinat olivat mukana.


Pyttipannu valmistettiin trangialla, joita oli mukana kaksikin kappaletta. Munat ja pekonit paistettiin täydentämään ateriaa.


Nuotiolla oli ruuhkaa, mutta letut saatiin paistettua ja nokipannukahvit keitettyä. Ai että, oli hyvää. Illalla odotti uudet herkut, sauna ja palju Rukalta vuokratussa mökissä. Seuraavana päivänä vaellus jatkui Riisitunturilla. Siitä lisää lauantain postauksessa.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Vanhasta ikkunasta hylly


Olen käyttänyt vanhoja ikkunoita kiitettävästi. Yli kolmekymmentä on laitettu kasvihuoneeseen ja kahdeksasta on tehty kaksi lyhtyä. Muutama ikkuna on vielä jäljellä.



 Selailin vanhaa Meidän Mökki-lehteä (10/2017) ja sieltä löysin idean hyllykköön. Kiltti mieheni toteutti sen nopeammin kuin uskalsin toivoa.


Meillä ei ollut vanhaa harmaantunutta lautaa ja ikkunassa oli vielä aika paljon maalia jäljellä, mutta periaatteeni on, että niistä materiaaleista tehdään, mitä sattuu olemaan. Maalasin laudat harmaalla maalilla, joka oli jäänyt kesäkeittiön maalaamisesta.


Jätin alimmaisen hyllyn pois, koska keksin laittaa sen tilalle vanhan suorakaiteen muotoisen kakkuvuoan. Laitoin kakkuvuokaan jäkälää ja muutamia syksyisiä koristeita.


Hyllykkö on seinää vasten, mutta uskaltaisikohan siinä polttaa Venetsia-kynttilöitä. Kynttilän takana on ikkunan lasi suojaamassa.


Hyllykköön voi laittaa vaikka mitä ja koristeet voi vaihtaa vuodenajan mukaan. Tämä on oli hauska ja helppo tuunaus.


Tunnelmallista syksyä kaikille!

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kesämuistoja


Tex Willerissä istuin kesällä monta kertaa. Se oli tukikohta, jossa mietin, että mitähän seuraavaksi tekisin.


Vaikka osaan säntäilyn ja uurastamisen hieman kyseenalaisen taidon, osaan nauttia myös hetkestä. Saatoin miettiä kaikessa rauhassa köynnöshumalan matkaa maasta Tex Willerin sisäkattoon asti.


Pitsiverhojen takaa katselin kasvimaata ja ruusupavun kasvua. Lopulta se peitti kaariportin kokonaan ja minä olin kolme ämpärillistä papuja rikkaampi.


Garden Cafe ja Morgan Kane olivat kesän rakennuskohteita tai oikeastaan enää niiden viimeistelyä. Siitä huolimatta ehdin istuskella niissäkin ihan mukavasti. Kaikkea sitä ehtii, kun ei kiirehdi.
 

Syksy vaan hiipii. Lehdet kellastuvat eikä niitä auta piilotella edes pitsiverhoilla.


Kun toiset laskettelevat, hiihtävät ja nauttivat talven riemuista, minä uneksin kesän vehreydestä. Nämä maisemat ovat säilöttynä mieleni sopukoihin kuin hillot kellariin.


Tyhjä. Jonnekin se katosi, kesä. Kaikki huonekalut ovat pesty ja pakattu talvisäilöön.


Kaikkea kivaa voi keksiä syksylläkin. Onhan sitä Halloweeniä ja vaikka mitä pientä tai isoa juhlaa, jos vaan haluaa järjestää tai olla järjestämättä.


Tällaiset väripilkut tuovat vielä auringon pihaan. Keltaiset koivunlehdetkin ovat nättejä. Mokomat hämäävät minua, kun olen etsinyt kantarelleja metsästä. Väri on samankaltainen, ainakin silloin, kun nenässä tuoksuu jo kantarellikastike.