lauantai 22. heinäkuuta 2017

Tuulitukka


Jätemetallilavan viereen oli jätetty betonimöhkäle, jossa oli kiinni hieman taipunut rautatanko. Joku ei varmaan ollut jaksanut nostaa sitä korkealle lavalle.  Minulla on merkillinen tarve tehdä romusta jotain, jota en nyt ehkä kehtaa taiteeksi sanoa. Minulle tuli vain sellainen tunne, että tästä saattaa tulla jotain.


Taipuneessa rautatangossa näin linnun ja siitä lähti ideointi. Lintu sai nimekseen Tuulitukka, koska sillä on pitkän huiskeat piikkilangasta taivutetut hiukset.


Hame on kattilan kansi, jonka reunoja koristavat runkopatjan jouset. Siinä on mukava Tex Willerin kulmilta tarkkailla uuden terassin tapahtumia. Terassista postailen ensi viikolla.

Ollaan ahkerina Liisat!

Tervetuloa uudet lukijat, olen teistä niin kiitollinen.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Peikon koti


Mökin lammenpuoleisella terassilla istuessani olen usein miettinyt, että jotain täytyisi tehdä tuolle kuvassa näkyvälle rötyläjälle.

Rötyläjässä kasvaa mänty, joka on minulle erityisen tärkeä. Joku lapsistamme on tuonut koulussa kasvattamansa pienen männyn alun (opettajat hoi! työllänne on merkitystä) viilipurkissa ja tuossa se  on kasvanut parikymmentä vuotta.


Kaivoin rötyläjästä kaksi kottikärryllistä maata pois. Laitoin pohjalle suodatinkankaan ja säkillisen kuorikatetta. Kummityttöni 8 v. liittyi oitis seuraani, kun kerroin, että teen peikolle kotia.

Mielikuvitus lähti tytön päässä liikkeelle ja rakennustyön edetessä olin kuullut jo melko monta tarinaa.  Mieleeni jäi lähinnä muurahaisten painonnostokisat.


Minulla oli mukana ainoastaan peikko ja vanha lintulauta sen kodiksi. Kummityttöni ei jäänyt neuvottomaksi, vaan keräsi pian sopivia kiviä huonekaluiksi. Huomatkaa pöydän päällä oleva koivunlehti. Se on tietysti pöytäliina.
 

Tästä tulikin nyt oikein siisti. Siinä on vielä runsaasti tilaa, kun mielikuvitus taas lähtee laukkaamaan. Peikko näyttää vähän yksinäiseltä. No, nyt tuli syy lähteä kirppareita kiertämään. Muuten en tietenkään millään lähtisi...

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uusi kukkapenkki


Olen jo aiemmin kertonut, että olemme laittaneet mökille salaojaputkia ja poistaneet nurmikkoa. Tämä kukkapenkki oli osana tuota projektia. Käytin kukkapenkkiin niin isoja kiviä, kun jaksoimme mieheni kanssa raahata peräkärryyn. Samalla hyödynsin muutaman metsään jääneen pöllin.

Kukat ovat väriminttua ja ajuruohoja. Lisään niitä vielä, kun tilaa on reilusti vai laitanko jotain muita kasveja. Ehdotuksia?


Kukkapenkin paikan ja muodon määräsivät salaojakaivot. Tästä se suunnittelu lähti. Tässä vaiheessa en yhtään tiennyt lopputulosta. Se muodostuu tekemisen aikana.


Pöllien päädyt koristelimme "rautakukilla". Joku varmaan muistaa, minkä maatalouskoneen osia nämä ovat olleet.


Salaojakaivoon pääsee kurkistamaan tarvittaessa. Pöllien ja kivien välit ovat kivituhkaa. Laitan siihen vielä jotain, kiviä tai koristeita, aika näyttää.


Yhden salaojan kantta koristaa kesäkukkakori. Sekin on helppo nostaa pois mahdollista kaivon tarkistusta varten.


Yhteen päätyyn laitoin kuusesta sahatun pöllin ja koristeeksi metallilavalta löytyneen uuninluukun. Tästä puuttuu ihan selvästi asukas. Minusta vain tuntuu siltä, että pöllissä asuu joku tyyppi. Nyt taidehattu päähän ja miettimään, miten korjaan asian.



Tätäkin sammakkoa siirsin ennen ruohonleikkuun tieltä. Nyt se saa soitella uudessa kukkapenkissä ihan rauhassa. Iloisia sävelmiä kesäisiin päiviinne!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Papusatoa odotellessa


Toinen korva kallellaan ja hämmästynyt ilme kasvoilla. Olen yhtä ihmeissäni kuin tämä pupu. Mitä ihmettä tapahtui pavuilleni?


Tässä on toinen kasvimaa, jonka piti olla täynnä pensaspapuja. Maa on vallan mainio, istutin pavut pahimpien kylmien säiden jälkeen ja varmistelin lämpöä vielä harsoilla. Muutama hassu papu kasvaa huonosti.


Vastakkaisella puolella oleville pensaspavuille kävi vielä huonommin. Yhtään papua ei itänyt. Ei yhden yhtä! Ymmärrän, että osa voi paleltua tai itää huonosti, mutta ei yhtään. Jouduin tekemään uusintakylvön. Nämä itivät paremmin, mutta voi tulla kiire, jos tästä aion satoa saada.


Ruusupavut sen sijaan lähtivät reippaaseen kasvuun, mutta kuka roikale syö näitä lehtiä. Ketään ei näy missään, eikä kukaan ole tunnustanut  kolttosiaan.


Ehdin jo kehua, että osassa ruusupavuista ei ole yhtään reikää lehdissä. Jos tarkkaan katsotte, niin eiköhän tuossa oikealla alakulmassa jo ainakin yhdessä lehdessä ole reikiä. Olisiko kellään vinkkejä, kuka on syypää?


Jos pavut eivät oikein ole nyt mieleeni, niin yksi ainoa minikurkku sen sijaan tuo iloa aamuihini. Toin sen kotikasvihuoneesta mökin kasvihuoneeseen ja asetin sen alassuin käännetyn muoviruukun päälle. Minulla ei ole aiemmin ollut minikurkkuja. Tämähän on kerrassaan mainio ja helppo keksintö.


Pikkuinen kurkku tuo iloa aamupalapöytään. Joskus pieni ilo on niin mahdottoman suurta.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Terveisiä Tex Willeristä


Jokainen meistä on varmaan harmitellut Suomen erikoista kesäsäätä. Niin minäkin, mutta olen päättänyt, että nautin kesästä, olkoon se millainen tahansa. Ihana kahvipaikkani Tex Willer on ollut vähällä käytöllä tänä kesänä. Nyt päätin senkin, että istun siellä nauttimassa päiväkahveja, vaikka talvivaatteet päällä.


Olen postannut Tex Willeristä viime kesänä. Kaikki eivät varmaan muista, niin kerron, että omituisella nimellä on tarina. Halusin kahvipaikalle jonkin nimen ja miehelleni ei kelvannut mikään ehdottamistani nimistä. Muistin hänen innostuksensa Tex Willer-lehtiin ja jopas kelpasi suositun lännensankarin nimi.
 

Nämä äidin kihla-aikana kutomat matot, joista tein mm. tyynynpäällisiä, ovat kestäneet hyvin Suomen kostean kesäsään.


Köynnöshumala kiertyy mukavasti tolppien ympärille ja se saa kasvaa niin reheväksi kuin haluaa.


Kynttilät ovat kaktuksen muotoisia lännen malliin, kahvikupeissa lukee made in Japan ja tarjotin on venäläinen. Pulla on sentään läheisestä kahvilasta ja ihan kotimainen. Kansainvälistä tunnelmaa siis!


Ihanaa viikonloppua ystävät! Toivon kesäpäiviinne iloa ja aurinkoa.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Automatka Virossa


Teimme pienen automatkan Virossa kesäloman alkajaisiksi. Kuuden hengen seurueemme vuokrasi auton Tallinnasta ja sillä matkasimme ensin Haapsaluun lounaalle. Haapsalu oli pieni viehättävä kaupunki, jonne voisin mennä uudelleen. Ravintolan edessä oli viinipullonkorkeilla koristeltu puu.


Matka jatkui Pärnuun, jossa olimme yhden yön. Kaupunki oli todella kaunis ja sinne palaan joskus uudestaan muutamaksi päiväksi. Kaupunki oli panostanut kukkaistutuksiin. Ne olivat kauniita ja niitä oli paljon.


Näinkin kauniisti voi koristella kaupan yhden sivun. Tästä pääsi kulkemaan vieressä olevaan ravintolaan.


Hotellin ikkunasta avautui näin kaunis maisema. Pidän vanhoista taloista. Ne olivat niin koristeellisia ja onneksi monet olivat restauroitu.


Rannalle pääsi kauniin pergolan läpi. Tämmöinen olisi aika mukava pienoisversiona omassa pihassa.


Kasvimaa keskellä puistoa! Kuka tätä hoitaa ja kuka korjaa sadon, enpä tiedä.


Kukkaloistoa Pärnun torilla. Kesäkukat olivat hieman halvempia kuin Suomessa.


Ajopuista tehtyyn veneen kokkaan oli koottu merestä löytynyttä roskaa. Näitä oli kaksi samanlaista. Minusta tämä oli vaikuttavaa taidetta.


Pärnusta matka jatkui Tartoon, jossa yövyimme myös yhden yön. Porttikongiin oli maalattu tällainen taideteos. Se piristi melkoisesti muuten niin ankeaa seinää.


Tarton kauppahallin pihalla oli hauska sikapatsas. Tarto oli myös kaunis kaupunki, mutta pidän enemmän pienistä idyllisistä kaupungeista kuin Pärnu.


Mansikat maksoivat 3,50 euroa kilo Tarton torilla. Ostin tietysti kesän ensimmäiset mansikat.


Rakveressä piipahdimme vain syömässä. Taustalla näkyvässä ravintolassa söin yhden elämäni parhaimmista borssikeitoista. Iloinen pyöräilijäpoikapatsas on tehty virolaisen säveltäjän Arvo Pärtin kunniaksi.


Matkamme päättyi Tallinnaan, jossa oli tarkoitus yöpyä yhden yön. Meillä oli laivaliput katamaraaniin, mutta sään vuoksi matka oli peruttu. Jouduimme tai saimme viettää Tallinnassa yhden ylimääräisen päivän, koska saimme liput vasta seuraavan päivän laivaan.

Minulla oli siis oiva tilaisuus päästä Hansaplant-nimiseen puutarhamyymälään. Hintataso oli Suomen tasoa, mutta ostoskärryyn hyppäsi silti muutama kasvi. Mieheni halusi ostaa laventelin, syytä hän ei tiennyt itsekään. Minä ostin värimintun, punakaunohatun ja muutaman kesäkukan.


Tallinnassa oli myös runsaasti kesäkukkaistutuksia. Olikohan syynä Viron EU-puheenjohtajuus? Oli miten oli, Tallinna oli kaunis. Harmi vain, että sää oli muuttunut taas sateiseksi. Muina päivinä sää suosi ja saimme nauttia jopa auringonpaisteesta.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Valmista tuli!


Salaojaputki kulkee nyt uuden terassin alla. Putken pää on vielä yhdistämättä salaojakaivoon, mutta muuten homma on valmis.


Nötkötti-koiramme pääsi omalle paikalleen vartiointitehtäviin.


Nostin kaikki terassin reunuskivet pois, puhdistin ne ja asettelin paikalleen. Kivihullun hommia!


Penkkien päällä ovat räsymatot. Niiden päällä on mukava istua. Harmi vain, että aurinko on haalistunut riemunkirjavat mattoni.


Mummoni pyykkipalju on jo todella heikossa kunnossa, mutta laitoin siihen vielä miljoonakellon piristämään pitkää terassia.


Riippahernepuun takaa kurkistelee vahtikoiramme. Isot laattakivet ovat mielestäni kivat sisääntulossa ja olen antanut kasvaa sammalta niiden väliin. Nyt on vuorossa toisen salaojan kaivaminen etupihalle. Sitten lähtee osa nurmikkoa etupihalta ja tilalle tulee terassi. Kasvihuone pitäisi purkaa ja tehdä uusi toiseen paikkaan. Että tämmöisiä "pieniä" projekteja!

Touhukasta viikonloppua!