keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kerrostarjotin vanhoista lautasista


Minun oli jo pitkään tehnyt mieli tehdä kerrostarjotin vanhoista lautasista. Olin katsellut kuvia Pinterestistä ja muualtakin, mutta niissä oli lautasten läpi porattu metallitanko. Minä en rohjennut alkaa poraustöihin.

Lopulta löysin helpomman version Kaikki paketissa-blogista, jossa Jani ja Aleksi olivat käyttäneet liimaa  kerrosten kokoamisessa. Janin ja Aleksin toteutuksen näet täältä
 

Tarjottimen hinnaksi tuli noin euro, kun pari lautasta löytyi omista kätköistä. Lautasten välissä olevat kynttilänjalat maksoivat kirppiksellä 20 senttiä kappale. Kynttilänjalat olivat helppo liimata lautasten väliin.


Olisiko sittenkin pitänyt tyytyä kahteen kerrokseen kuten Jani ja Aleksi? Kolmelle lautaselle mahtuu melkoisesti tarjottavaa. Tein viikonloppuna pari kahvikakkua, joita asettelin tarjolle. Ylimmässä kerroksessa on äidin tekemiä kanelimuroleipiä. Vielä olisi ollut tilaa sen seitsemälle sortille.

Tein tiikerikakkua, jossa korvasin kaakaojauheen lakritsijauheella. Laitoin jauhetta runsaasti, mutta eipä kakussa juuri lakritsin makua huomannut. Kyllä se silti syötyä tulee, viimeistä murua myöten.

lauantai 27. tammikuuta 2018

REKO lähiruokarengas


Nyt on ruokaa, vaikka pässit söis! Olen pitkään halunnut tutustua REKO  lähiruokarenkaan toimintaan. Työkaverini minut lopulta houkutti tutustumaan ja kyllä kannatti.

Liityin Tuusulan lähiruokarenkaaseen facebookin kautta. Siellä lähialueiden tuottajat ilmoittavat, mitä heidän tuotteita on tarjolla seuraavassa jaossa. Tilaus tehdään tuottajan kommenttikenttään ja tilaus noudetaan seuraavana jakopäivänä.


Torilla oli väkeä kuin Vilkkilässä kissoja jakoiltana viime keskiviikkona. Paikalle saapuivat tuottajat ja ostajat iltahämärissä klo 20.35.  Autot kaarsivat torille ja sitten vain takaluukut auki ja homma käyntiin. Autoissa olevista kylteistä tiesin, mistä tilaukseni noudan. Nimen perusteella sain valmiiksi pakatut tilaukseni ja maksu käteisellä (vain harvoilla käy pankkikortti). Koko touhu oli ohi puolessa tunnissa.

Kuvassa näkyvä savulohilevite oli kaikista ostamistani tuotteista ihan ykkönen. Tosin kaikki tuotteet olivat erittäin hyviä.


Kotijuustoa ja leipäjuustoa nam!  Minusta oli todella kivaa ostaa tuotteet suoraan tuottajilta. Palvelu oli  myös erinomaista ja torilla oli ihan oma erityinen tunnelma kuin yleensä kaupoissa. Munakauppiaskin oli niin herttainen, että sai minusta heti vakioasiakkaan.


Käsintehtyjä karjalanpiirakoita ja ruisreikäleipää, jossa oli ihana vanhanaikainen ruisleivän maku. Ostin myös jauhoja ja niitä aion kokeilla nyt viikonlopun aikana.


En koskaan osta kaupasta lihapiirakoita, mutta ostinpa torilta nyt niitäkin. Piirakoissa oli sellainen kotonatehdyn maku.


Suosittelen kokeilemaan paikkakuntasi REKO lähiruokarengasta. Kannatetaan lähiruoan tuottajia ja ostamista ilman välikäsiä.

Puhtia viikonloppuunne ja ruista ranteeseen!

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Lintujen ruokintaa


Tein linnuille kakkuja ja kiinnitin ne kuvassa näkyvään vasemmanpuoleiseen ritilään. Ritilät ovat tarkoitettu kärhöjä varten, jotka ensi kesänä kasvavat valtavan tuuheina ja kukkivat aivan villisti (puutarhaihmisen toiveunta).

Keltainen mökki on varasto, jossa säilytän kaikkea puutarhaan liittyvää tavaraa.


Toivon sydämellisesti tervetulleeksi ruokailemaan kaikki oravaa pienemmät eläimet. No olkoon menneeksi! Tulkoon suuremmatkin ja oravatkin, jos ette heti riko minun hienoja kakkuja.


Tässä kakkuvuoassa tein äidin avustuksella pienenä tyttönä monta kahvikakkua. Siitäköhän johtuu mieltymykseni kahvikakkuihin.
 

Saattaa olla, että näette sinikka-luumupuuni viimeistä kertaa. Sanoin sille jo viime kesänä, että kolmella luumulla en päässyt aivan luumusoseen makuun. Jos mielii jatkaa puutarhassani, pitää panostaa kaikkensa runsaan sadon eteen.


Meillä on ensi kertaa tänä talvena edes tämän verran lunta. Kasvihuone uinuu vielä. Harkitsin viiniköynnöksen laittamista mökin uuteen kasvihuoneeseen, mutta päätin, että se tuleekin tänne kotikasvihuoneeseen. Sijoitan sen ulos, vaikka minulle saattaa tulla pientä pulmaa sen sisälle ohjaamisessa. Haasteet ovat voittamista varten!


Joku voi ihmetellä, että mitäs ihmeellistä tässä kuvassa on. No eipä mitään kummallista, mutta en ole vielä nähnyt tänä talvena näin paljon lunta oksan päällä. Se oli pakko kuvata, kun loppuviikoksi luvattiin lauhtuvaa.

Lumi tuo valon ja siitä olen iloinen. Jotenkin vaan mieleni valtaa mieluiten vihreä metsä kesällä. Tuulessa huojuvat puut ja lähes täydellinen hiljaisuus, jonka rikkoo vain satunnainen lintu, jonka ääntä en tunnista. Tuhannet tuoksut, joiden yhdistelmä rauhoittaa mieleni ja säilyy tunnemuistona läpi talven.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Sinisiä ajatuksia


Osaatteko yhtään arvata, miksi minä, joka en tykkää yhtään sinisestä väristä, ostan sinisiä lankoja.  Lankavan sivuilta löysin virkatun lehtikorin ohjeen, josta tein oman version. Lanka on myös Lankavalta Esteri-ontelokudetta.

No niin, päästän teidän jännityksestä. Minusta tulee toukokuussa ensimmäistä kertaa mummu ja arvaatte varmaan lapsen sukupuolen. Olen onnellinen, vähän sekaisin ja muutenkin jotenkin pökerryksissäni. Virkatussa korissa voi säilyttää vauvan tarvikkeita, lehtikoria hän ei vielä tarvitse.


Otan mummu-nimen käyttöön, koska haluan kunnioittaa anoppini muistoa. Hän oli minulle hyvin tärkeä ja läheinen ihminen ja mummi-nimisiä lähipiirissä on jo tarpeeksi.

Tilasin Adlibrikseltä Järbo-nimistä puuvillalankaa ja sinisestä langasta aloin virkkaamaan jotain norsuaiheista. Kuvassa on norsun korva. Katsotaan mitä tästä tulee ja kerron, jos suunnitelmani onnistuvat.


Miten ihmeessä tilasin myös vaaleanpunaista lankaa? Kummityttöni perheeseen odotetaan toista lasta ja sukupuolen voitte jälleen arvata. Jos virkkaisin jotain hempeän suloista heillekin.

Molempien vauvojen laskettu aika on suurin piirtein samaan aikaan. Minä olen yhtä aikaa huolissani ja onnessani. Meneekö kaikki hyvin, miten ihanaa saada uusia jäseniä sukuun jne. Tiedättehän te, nämä mummujen höpsöt ajatukset.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tuunattu silmälasikotelo


Silmälasikotelo meni rikki ja ystävällinen naapurini antoi minulle uuden. Päätin tuunata sitä hieman uuteen malliin. Miehen vanhat farkut tai osa niistä saivat vielä uutta käyttöä.


Vuosi sitten jouluna virkkailin isoja ja pieniä kukkia ja mietin, että mihin minä näitä tarvitsen. No, nyt löytyi käyttötarkoitus. Suunnittelin kukkien paikat ja ompelin ne käsin kankaaseen.


Sitten alkoi työn hankalampi osuus. Farkkukangas osoittautui liian paksuksi ja sitä oli erittäin hankala työntää veitsen avulla kuorien väliin. Käytin reilusti liimaa, mutta olipa tämä vaikeaa hommaa.


En ole tyytyväinen tähän tuunaukseen. Kangas on liian paksu, vaikka sitä ei ehkä kuvasta näy. Aina ei voi onnistua. Käytän tätä silti siihen asti, kun saan joskus uudet silmälasit.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Ale-ostoksilla


Olen vältellyt ale-ostoksille menoa ja yrittänyt pysyä säästölinjalla. Kirjakaupan ovenpielessä ollut tarjouskori oli kuitenkin liian houkutteleva. Ostin kaksi kirjaa, jotka molemmat maksoivat vain muutaman euron kappale.


Virkataan kirjaimia-kirjan malleissa ei tarvitse osata kuin ketjusilmukoita ja pylväitä. Aloin heti virkkaamaan etunimeni ensimmäistä kirjainta eli A-kirjainta. Mihin tätä tarvitsen? Vastaan perinteiseen tyyliin, en mihinkään.


Kirjaimista voi yhdistellä sanoja tai lauseita ja tehdä vaikka tällaisia huoneentauluja. Minun kärsivällisyys ei riitä kovin pitkälle. Kirjoittaisin huoneentauluun ehkä sanan ilo tai onni.


Mökille haluaisin tehdä uudet patalaput. Tämä malli on minusta nätti. Patalappukirja sisältää tosi monta mallia. Minulle iskee valinnan vaikeus.


Pikkuhirviö olisi aika hauska kesäkeittiössä. Tumma väri toimii hyvin myös grillauspuuhissa, mutta aika pian hirviöllä olisi silmät mustana.


Joko pöllökausi on menossa ohi? Minua se vielä viehättää, joten voi olla, että kesäkeittiössä roikkuu pari pöllöä patalapun muodossa.

Olen lukenut blogeista, että monet ovat tehneet jo siementilauksia. Minä keskityn vielä käsitöihin, mutta mielessäni teen  puutarhasuunnitelmia. Melkoisen mukavaa puuhaa molemmat!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Äidin uusi koti


Näin ihanaa koivukujaa pitkin voi kävellä äitini uudessa kodissa. Hän muutti seniorikotiin, jossa kaikki asiat ovat huomioitu asukkaiden näkökulmasta.


Jos ei jaksa lähteä ulos, voi istuskella "pellonreunassa" yhteisissä tiloissa.


Kuntoilua ei ole unohdettu. Talossa on ohjaaja, joka käy virkistämässä asukkaita.  Asukkaat asuvat itsenäisesti ja monet ovat tietysti kotihoidon asiakkaita.


Talo on täysin remontoitu ja kaikki on uutta. Saunaan on turvallista mennä. Turvallisuus on huomioitu erittäin hyvin. Ei kynnyksiä, ovet avautuvat helposti ja hissikin on tarpeeksi iso.


Äitini muutti viime viikonloppuna. Hänellä on makuuhuone ja tupakeittiö. Hän on 82-vuotias ja asuu vielä ihan itsenäisesti. Koti on nätti kuin karamelli. Muuttaja itse oli tosin eri mieltä ja lähes kaikista asioista. Kun tarpeettomien kukkapurkkien aluslautasistakin tulee kovin rakkaita, on hieman hankala saada sopimaan kaikki astiat näihin kaappeihin.

Tässä muutossa opin taas jälleen kerran, että tavaraan ei saa kiintyä liikaa. Sitä on meillä kaikilla yli oman tarpeen. Vanhassa kodissa odottaa vielä 20 taulua. Ne olivat kolmen huoneen ja keittiön rivitalossa kaikki seinillä. Uuteen kotiin tuotiin jo ainakin 10 taulua seinille ja osa varastoon.


Pesutilat ovat kauniit, toimivat ja turvalliset. Uuden asukkaan mielestä kuitenkin vanhassa kodissa oli kaikki niin paljon paremmin. Siitä huolimatta, että pesutilat olivat yläkerrassa, lumitöitäkin olisi pitänyt tehdä ja hoitaa myös puutarhaa.Muisti muistaa mukavia ja rakkaita asioita.


Muisti on merkillinen asia. Äitini on perusterve vanhus, jolla on kaikki asiat hyvin, vain muisti on huonontunut. Silti mikään ei ole hyvin. Muisti hapertuu ja tilalle astuu pelko. Kaikki uusi ei olekaan kivaa, kun ei enää osaa toimia ja tavaratkin ovat hukassa jatkuvasti. Pienistä asioista tulee vuorenkokoisia.

Minuakin alkaa pelottaa. Tuleeko minustakin yhtä muistamaton? En halua, että iloisuus vaihtuu epätoivoksi ja peloksi. Olen hämilläni.

lauantai 6. tammikuuta 2018

Ajatuksia bloggaamisesta


Instagramin bestnine2017 näyttää minun kohdalla tällaiselta. Muistutus vielä, että voit seurata Tuuliannikantupaa myös Instagramissa.

Olen blogannut pian kaksi vuotta ja se sai minut miettimään, että kuinkas tämä bloggaaminen on minun kohdalla sujunut. Luin jostain, että bloggaajan kannattaa keskittyä tiettyyn aiheeseen. Se ei ole minun kohdalla mitenkään mahdollista. Tuunaan, teen käsitöitä ja puutarhahommia jatkossakin. Blogini on edelleen sillisalaattia tai sekametelisoppaa.

Blogin nimeen kannattaisi myös kuulemma kiinnittää huomiota. Blogini nimi on väännelmä etu- ja sukunimestäni yhdistettynä asumukseen, jossa mieluiten asuisin eli tuvassa. Nimi ei siis juurikaan viittaa siihen, mitä aiheita käsittelen blogissani. Lukijakunta ei ole kasvanut räjähdysmäisesti, en ole järjestänyt arvontoja eivätkä yritykset ole ottaneet minuun yhteyttä.

Ei siis hyvältä näytä? Ei pidä paikkaansa. Olen kiitollinen jokaisesta kommentista, vierailusta ja siitä vuoropuhelusta, jota olen teidän kanssanne käynyt. Olen "vieraillut" kodeissanne, ihastellut kauniita sisustuksia ja saanut paljon uutta tietoa puutarhojenne välityksellä. Olen leiponut ja laittanut ruokaa jakamillanne ohjeilla. Olen lukenut postauksianne ilon tai surun kyyneleet silmäkulmissa. Olen ollut huolestunut, jos jostain bloggaajasta ei ole vähään aikaan kuulunut mitään.

Bloggaamisen myötä olen oppinut näkemään asioita uudella tavalla. Valokuvaus on kiva uusi harrastus ja kameran kautta näen asioita eri tavalla. Haluan tehdä enemmän niitä asioita, jotka tuottavat minulle mielihyvää. Puuhailen kotona, puutarhassa ja mökillä niin kuin ennenkin, mutta vuoropuhelu teidän kanssanne blogini välityksellä tekee siitä vielä hauskempaa.


Kiitos teille kaikille hyvät ystävät, jotka käytte täällä katselemassa tai kommentoimassa. Hetki vielä hämäränhyssyä ja kynttilänvaloa. Sitten mennään valoa kohti. Toivottavasti kevät tuo tullessaan monenmoista mukavaa puuhaa.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Neulottujen tossujen ohje


Neuloin joulun välipäivillä tossuja, jotka lahjoitan ensi jouluna hyväntekeväisytteen. Aloitin  projektin tosi aikaisin. Minusta oli vain mukava tehdä käsillä jotain helppoa. En jaksanut paneutua uusiin ohjeisiin.

Ohjeen olen saanut ystävältä, joka oli kirjoittanut ohjeen paperille. En tiedä ohjeen alkuperää, mutta jaan sen kuitenkin teille, jos kaipaatte todella helppoa tossuohjetta. Tossujen nimi on tupatossut.

Tossujen koko on 35-39. Kokoa säädellään vähentämällä tai lisäämällä silmukoita. Käytin puikkoja 3,5.

Luo 35 s kahdella langalla (esim. seiskaveikka ja nalle). Neulo patenttineuletta 71 krs (näkyy oikealla puolella 36 krs). Katkaise seiskaveikka-lanka, jätä langalle pituutta kantapään ompeluun.

Patentti: oikealla puolella *neulo 1 o, nosta s nurin neulomatta yhtaikaa langankierron kanssa*, toista kerroksen loppuun. Nurjalla neulo *1o, 1 n yhteen langankierron kanssa*, toista kerroksen loppuun.



Yhdistä tossu neljälle puikolle (koko 3). Poimi luomisreunasta 35 s, neulo toisen puolen silmukat 35 = 70 s. Neulo 2 krs oikeaa, aloita kavennukset toisessa päässä tossua. Puikko 2: neulo, kunnes jäljellä on 3 s. Neulo 2 s oikein yhteen, 1 oikein. Puikko 3: neulo 1 oikein, 2 oikein yhteen, loput oikein.

Tee kavennukset yhteensä 10 krs, puikoilla yhteensä 50 silmukkaa. Neulo 5 krs sileää, päätä joustavasti. Minä käytin varressa joissain tossuissa seiskaveikkaa. Tein silloin kavennuksia 12 krs.

Neulo lopuksi molemmat päät kiinni.


Tossut ovat mukavat vaikka vierastossuina. Ne eivät ole kovin tyköistuvat, koska sopivat moneen kokoon. Tein jo kolmet tossut ja aloitin neljännet tossut. Tein tossuihin loppulangoista tupsuja ja kuten kuvasta näkyy, yhdet tossut ovat kaksiväriset. Yritän käyttää langat mahdollisimman tarkasti.

Käsillä tekeminen on niin rentouttavaa. Odotan kyllä sitäkin hetkeä, kun saan laittaa puikot syrjään ja pääsen puutarhahommiin.