keskiviikko 29. elokuuta 2018

Syyssatoa


En osannut kuvitella, että metsästä löytyisi enää kantarelleja. Uteliaana menin metsään ja yllätyin iloisesti.


Ei aivan sitä, mitä purkissa lukee, mutta ehkä parempaa. Kolme litraa kantarelleja tuntui melkein ämpärilliseltä. Ja kun oikein mietin, saalis tuntuu jo lottovoitolta. Metsän kaikki hirvikärpäset olivat nimittäin päättäneet tunkeutua hiuksiini tai ainakin minusta tuntui siltä. Nuo metsän pikkuilkiöt ovat todellinen riesa. Yritän vain ajatella, että kai niilläkin on joku tarkoitus tässä maailmankaikkeudessa.


Ruusupapu tuli jo vähän tyrkylle, että täällähän meitä olisi. Olen kerännyt erilaisia ruusupapuja ja pensaspapuja jo vaikka kuinka paljon. Olen keittänyt niitä ja pilkkonut pakastimeen.


Tämä kätevä emäntä on keittänyt jo kahdeksan litraa omenasosetta ja rumpujen päristessä voin kertoa, että ihan ensimmäistä kertaa oman pihan kahdesta kääpiöomenapuusta. Omenapiirakkaa leivoin siinä samalla ja ilahdutin piirakalla myös naapureita.


Sosekattilat ovat kiehuneet urakalla. Naapurin luumuista keitin neljä litraa luumusosetta. Tässä ne ovat jo jääkaapissa ja odottavat pääsyä puuroni hillosilmäksi.

Voi tosin käydä niin, että kätevän emännän innostus kostautuu. Jos oikein järkevästi ajattelee, niin miten ihmeessä minä ja mieheni saamme syödyksi 12 litraa sosetta talven aikana. Kokoan talvivarastoa kuin Huovisen Hamsterit-kirjassa.

lauantai 25. elokuuta 2018

Mökillä


Kuljin mökkipihalla kameran kanssa ja otin kuvia sellaisista paikoista, joita harvemmin tulee kuvattua.


Ruusupavut ja köynnöshumalat ovat kyllä kivoja.  Ne tuovat vehreyttä puutarhaan vähällä hoidolla.


Puukatos uusittiin tänä kesänä lähes kokonaan. Se sai uuden kestävän pohjan vanhan röksähtäneen tilalle. Katto on nyt uusista pelleistä, kun entinen oli  kokooma 12 palasta. Alppiruusut ja tuija olivat jo ennestään. Nyt istutin vielä köynnöshortensian, jos se jonain vuonna kiipeilisi seinää vasten.


Tex Willer puukatokselta päin kuvattuna. Alppiruusu oli tänä kesänä upea. Näissä maisemissa viihtyvät happaman maan kasvit.


Ruusupavut ovat peittäneet koko köynnöskaaren ja siinä roikkuvat metalliset lampunvarjostimet. Satoakin on jo saatu ja syöty.


Mökki takapihalta kuvattuna. Kuvassa korostuvat kaksi sinistä vesitynnyriä. Minun pitäisi keksiä niihin joku päällys. Se on ollut ikuisuusprojekti.


Kasvihuone-kesäkeittiö Peltikin laidunmaalta kuvattuna. Tuoksuvatukka saa lähtöpassit vielä tänä syksynä. Sen alkuja nousee joka paikasta.



Nurmikkoa saisi olla vähemmän. Kyllä siitä taas joku pala lähtee ensi kesänä. Olen melko varma, että pari kukkapenkkiä tulee lisää. Suunnitelmilla on tapana muuttua tai muotoutua uudelleen. Näitä on hyvä miettiä sohvanpohjalla talvisaikaan.

Mukaan on tullut uusia lukijoita, kiitos ja tervetuloa 😊

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Romutaide:linnut


Mitäs ihmettä tuolla kuvan keskellä näkyy?


Lintuja, mutta mitä lintuja? 


Hiivin laavulle ja epäilykseni kasvavat.


Ei voi olla totta! Harvinaisia Punajalkakurkia.


Tässä pienempi yksilö, tämän vuoden poikasia lienee.


Äitipunajalka


Tällaista romutaidetta tällä kertaa. Tarvitsin vain mielikuvitusta, katulamppuja, silityslaudan jalkoja, puutarhakeinun osia, hyllynkannakkeita ja hissivalaisimen osia.

lauantai 18. elokuuta 2018

Laavupöytä


Laavulla on riittävästi istuintilaa, mutta ei yhtään pöytää. Asia korjattiin ja pöydän hinnaksi tuli nolla euroa. Minä suunnittelin ja mies rakensi.


Pöytätasona on pätkä naapurin vanhasta saunan ovesta ja sen päällä ovat kodin terassiremontista jääneet laudat. Kiulu on kahva naapurin saunan ovesta. Toinen kiulu päätyi jo aiemmin kasvihuoneen oven kahvaksi ja toinen laitettiin vain koristeeksi pöydän pintaan.


Akseli on löytö metallilavalta. Sen päälle mieheni rakensi pöytätason. Pyörät teki ystävä, jolla hoituu kätevästi hitsaushommat. Pyörien takana olevat tukipuut ovat kodin vanhasta terassista.



Vanha kaivonrengas odottelee ensi kesänä uutta pintaa luonnonkivistä ja sementistä. Palovaroitus on ollut tänä kesänä voimassa melko usein, mutta muutaman kerran olen uskaltanut sytyttää tulen nuotioon. Syksyllä nautin laavun tunnelmasta ja nuotiotulista useammin.

Muistakaa tunnelmoida ja rentoutua, kukin mieluisassa paikassa 😊

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kotipihalla


Syyshortensia on  minun suosikki. Satoi tai paistoi, syyshortensia kukkii aina.


Syö sinä vaan tuo ensimmäinen paprika, minä syön sitten seuraavan, kun se kypsyy.


Olen niin iloinen monen vuoden odottelun jälkeen. Sinikka-luumupuuni tuottaa vihdoin satoa.


Saan myös hyvän sadon tomaateista, vaikka lajike ei oikein miellytä. Se on hieman kuivakas ja pilaantuu pohjasta herkästi. Nimeä en tietenkään muista. Onneksi mökillä on eri lajike.


Olisihan tuossa vieressä pari vapaata kukkaa, mutta pysytellään nyt varmuudeksi yhdessä ystävät.


Kiinnittäkää katseenne tiiviisti hopeaputouksiin. Ne peittävät upeasti koko padan. Keskellä piti olla korkeampien kesäkukkien loistava kirjo, mutta pata on aina auringonpaisteessa ja kuivuus oli niille liikaa.


Joihinkin kesäkukkiin kuivuus ei vaikuttanut, ei myöskään taustalla näkyviin kuunliljoihin ja tuivioihin. Tämmöistä on kotipihalla. Ajatuskin siitä, että laitan kohta kanervia ja muita syysistutuksia, ei, ei vielä. Kesäihminen minussa rimpuilee vastaan.

lauantai 11. elokuuta 2018

Morgan Kane


Mökille kasvihuoneen yhteyteen valmistuu pikku hiljaa kesäkeittiö, joka sai nimekseen Morgan Kane. Meillähän on kahvittelupaikka nimeltään Tex Willer. Kunnioitus lännensankareita kohtaan alkaa mennä jo yli oman ymmärrykseni. Nämä sankarit ovat mieheni kesälukemiston ykkösnimiä, joten mikäpä siinä, pari poikkitieteellistä nimeä sopii oikein hyvin tähän puutarhaan.


Vuosia varastossa olleet huonekalut pääsivät kesäkeittiöön. Ne olivat kaikenkirjavia, joten maalasin ne yhteensopiviksi. Kun värin nimi oli Daalia, ostopäätökseni syntyi nopeasti. Tavoitteena oli kyllä punainen väri, mutta tuo ei nyt ole ihan punainen.


Ensireaktio väristä oli, että nyt meni pieleen ja pahasti. Silmä tottui ja minähän tykkään väreistä. Daalia on jo kovasti mieluinen, enkä vaihtaisi väriä, vaikka voisin.


Toinen keinutuoli tuli Tex Willeristä ja toinen tyttären parvekkeelta ja molemmat puettiin Daaliaan.


Virkkasin Strömsö-langasta istuinaluset keinutuoleihin. Aurinko haalisti värin hetkessä. Strömsö-lanka on oikeasti tummemman punaista.


Laitoin vanhan kahvisäkin sinisen muovitynnyrin päälle. Oiva paikka kesäkukille. Yritän jollain esineillä tavoitella hieman villin lännen tunnelmaa. Kahvisäkki ei varmaan ole ihan ykkönen edes maantieteellisesti, mutta jotain kuitenkin. Cowboy-hattu, hevosenkenkiä, mitä muuta?


Pulpetti ei ole keskeistä villiä länttä, vaikka kai silloinkin käytiin koulua. Villiä länttä ei varsinkaan edusta lasten leikkihella eikä todellakaan puinen kuorma-auto. Pulpetti toimii laskutasona ja muut vempeleet odottavat lapsenlapsen kasvamista leikkimittoihin.

Kesäkeittiön tiskipöytä/työtaso on teon alla. Suunnitelmat muuttuvat tekemisen edetessä eli sitäkin rakennetaan ihan perinteisellä tyylillä.


Kasvimaa sai vihdoin portin vanhasta kotipihan terassin aidasta. Maalasin senkin Daalialla. Kun joku jäniksen roikale yrittää vielä kerran mennä herkuttelemaan pavuillani, se kokee äkkipysäyksen. Daalian väri ei jätä ketään kylmäksi, ei edes jänistä.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Kasvihuoneen ovi


Mieheni rakensi kasvihuoneeseen työntöoven vanhoista ikkunoista. Työntöovi ei vie tilaa kesäkeittiöstä, vaan liukuu sivuttaissuunnassa auki ja kiinni. Ylimmäisen ikkunarivin saa auki, joten kasvihuone saa tuuletusta myös oven kautta.

Ovenkahva on mielestäni erityisen hauska. Harmi, etten huomannut ottaa siitä tarkempaa kuvaa. Kahva on naapurin vanhasta saunan ovesta ja se esittää kiulua.


Ovimekanismi näkyy tässä. Oven pyörät ovat Puuilosta ja lattarautakiskon teki paikallinen metallialan ystävämme.



Linnut ovat olleet kaapissa muutaman vuoden, mutta nyt keksin niille oivan paikan oven yläosassa.


Kranssin esittelin jo keväällä Lahden pihapiirimessuilla. Tein sen kuohuviinipullon korkeista ja helmistä. Keskelle laitoin roikkumaan kukan ja kastelukannun. Nekin ovat tehty korkeista.


Tästä kuvasta saat selville mitä tarkoitin jossain aiemmassa postauksessani psykedeelisen värisillä huonekaluilla. Kasvihuoneen vieressä oleva tuoli on yksi niistä. Muut huonekalut esittelen seuraavassa postauksessa.

lauantai 4. elokuuta 2018

Garden cafe


Väriminttujen takaa pilkottaa valmis kasvihuoneeni. Se sai nimekseen Garden cafe. Kasvihuone viilenee iltaa kohden, kun aurinko ei paista sinne enää suoraan. Siellä on ihana istua kahvikupposen äärellä. Muistutan kaikkia kasvihuoneen rakentajia! Tehkää kasvihuoneesta riittävän iso. Silloin siitä tulee monikäyttöinen ja ehkä viileämpikin (toki auringolla on tähän vaikutusta).


Varastosta löytyi tasan kaksi vanhaa harmaata laudanpätkää. Mieheni taiteili köydestä nimen ja kiinnitti sen lautaan pienillä nauloilla. Mitä hän kirjoitti toiseen lautaan? Siihen tuli kesäkeittiön nimi. Siitä kerron joskus toiste.


Kesäkeittiö on siis ihan valmis. Sisustus täydentyy vuosien myötä, kun jotain sopivaa löytyy, mutta nyt keskitymme kesäkeittiön viimeistelyyn.


Sain serkultani sahtikuurnan. Se oli ainakin ihan sahtikuurnan näköinen ja ihan uusi. Käytetäänkö sellaisia vielä? Ei mitään käsitystä. En valmista sahtia, enkä edes pidä sahdista, joten laitoin kuurnaan kesäkukkia. Öljysin sen päältä haarmaaksi. Toivottavasti öljyäminen tuo kuurnalle lisää ikää.


Päädyn havupenkki valmistui myös. Siitä puuttui enää kivituhkat kivien ympäriltä. Ai että, se on siisti nyt, mutta rikkaruohot tykkäävät myös kivituhkasta.


Minua häiritsee sisäpuolelle näkyvä vihreä vesisaavi. Mietin sen peittämistä. Pitäisikö opetella makramee-solmeilua ja tehdä siitä jokin koriste? Laitanko verhot? Näitä on mukava suunnitella talvella.

Kesäkeittiön rakentelussa on menossa vaikein kohta, työtaso ja kaapit. Minun pitäisi suunnitella toimivaa kokonaisuutta Ikean avohyllyistä, vanhoista ikkunoista ja muusta sekalaisesta materiaalista.
Kamalaa, ihanaa suunnittelua!