sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Pihakierros mökillä osa 2

Kasvimaalta ei ole muuta näytettävää kuin tämä kyltti. Pavut ja kesäkurpitsat ovat kärsineet jatkuvasta sateesta. Muutamat kesäkurpitsat ovat kukkineet upeasti, mutta pörriäisiä on ollut ihan liian vähän liikkeellä. Pupun takana oleva ruusupapu yrittää köynnöstellä kaariportissa. Toivottavasti se vielä onnistuu.
Kosmoskukka on kiitollinen ja helppo kasvatti. Laitan niitä joka vuosi ja loppukesästä saan nauttia runsaasta kukinnasta. Tänä vuonna ei tosin kosmoskukkiakaan tule niin paljon kuin tavallisesti, mutta aika hyvin kuitenkin.
Keltainen pieni kultahippu. Samettisen kaunis ja herkkä.
Olen istuttanut tuoksuvatukan kasvimaan taakse, kun en muutakaan paikkaa keksinyt. Se oli paras paikka, vaikka en sitä silloin tiennyt. Tuoksuvatukka kutsuu luokseen pölyttäjiä. On kiva kuunnella melkoista surinaa ja pörinää, kun pölyttäjät ovat työssään. Tuoksuvatukka leviäisi mielellään vähän liikaakin, joten olen joutunut rajoittamaan sen kasvua.
Tekokukkia, joihin minulla on viha-rakkaussuhde. Ne tuovat väriä mökkipihaan, mutta mieluimmin katselisin aitoja pelargoneja. Onneksi tekokukat eivät ole enää niin muovisen näköisiä kuin ennen.
Niin herkkää, että! Sain pussillisen olkikukan (sillä oli joku virallisempi nimi, jota en muista) siemeniä ja istutin ne yrttipenkkiin. Olkikukka on menestynyt parhaiten tänä kesänä. En aio kuivata näitä. Kuivakukat ovat minun mielestäni tekokukkiakin kamalampia.
"Ruostekukat" ovat aina yhtä nättejä. Jätelavalöytöjä, jotka laskin käsistäni rapun pieleen. Siinä ne ovat kukkineet jo monta vuotta.
Ei liene yllätys, että lopuksi on kuva koivuista. Tässä kolme kovaa kaverusta kaunistaa lampimaisemaa. Mikäs siellä vasemmalla näkyy? Joku onneton koivun rääpäle, joka yrittää päästä porukkaan. Se on niin säälittävän näköinen, että en ole millään raaskinut kaataa sitä pois.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pihakierros mökillä

Halla vei perennat ja jatkuva vesisade uuvutti kesäkukkijat. Mitä siis voin esitellä mökkipuutarhasta? No, vaikka mitä! Kun katselee ympärilleen avaralla mielellä, luonto tarjoaa kaunista katseltavaa ja mieleen tallennettavaa näkymää.
"Lankakerät" kattilassa odottavat ompelukoneeseen pääsyä. Luulen, että pian saan pukea ylleni mehitähtimekon.
Rikkaruoho? Ei, vaan pitsiä rannalla. Monta pientä morsiuskimppua yhdessä kasvissa. Olen ehkä hieman häätunnelmissa, koska toisen tyttäreni häihin on aikaa enää kaksi viikkoa. Käyn läpi omia tunnelmia nuorena morsiamena 29 vuotta sitten ja tyttäreni lapsuutta ja nuoruutta.
Kuivan heinikon keskeltä paljastuu silmäniloa, johon perhonenkin on mieltynyt. Meillä on mökillä ajettavaa nurmikkoa, mutta myös luonnontilassa olevaa heinikkoa, jota mieheni niittää kerran kesässä. Hän yrittää aina säästää näitä luonnonkukkia. Kaikki pörriäiset. perhoset ja muut tärkeät hyönteiset ovat meille tervetulleita ja toivottuja vieraita.
Muovikäärme on laiturilla ilmeisesti siksi, että linnuillakin olisi jotain hauskaa. Luulin, että se karkottaa lintuja pois sotkemasta laituria, mutta pieleen meni. Linnut eivät vähää välitä käärmeestä. Ne nauravat partaansa ja käyttävät laituria kaikkiin tarpeisiinsa, varsinkin ulostamiseen.
Luin jostain, että vesikirput sopeutuvat herkästi ympäristön muutoksiin. Ne soveltuisivat siis erinomaisesti nykyajan hektiseen työkulttuuriin.
No onkos tullut kesä nyt talven keskelle vai toisinpäin? Potkukelkka ei oikein sovi kuvaan ja sehän minua juuri kuvassa viehättää. Tämä on vähän niin kuin ihmisten kanssa. Minua puhuttelevat ihmiset, jotka ovat erilaisia, eivät sovi muottiin ja kulkevat sitkeästi omaa tietään.
Mieheni 40-vuotislahja on niin kuulumaton suomalaiseen mökkimaisemaan, ettei voisi enempää olla. Siksi sen paikka on juuri tuossa. Minun mielestäni pihalla ja puutarhassa pitää olla yllätyksiä, outoja juttuja ja kummallisuuksia.
Jossakin soivat kellot! Mistähän lie nämä kellot ovat tähän paikkaan itsensä soittaneet. Ei mitään havaintoa.
Koivun kannolla on paljon kavereita. Tämä kuva vie ajatukseni syksyyn ja koulun alkamiseen. Toivon, että kaikilla koululaisilla olisi kavereita. Nuorilla on ihan liian kovat paineet ulkonäöstä, vaatteista ja kaikesta siitä tavarasta, joka on pakko saada, kun kaikilla muillakin on. Katsokaa tuota vanhaa, rupsahtanutta ja sammaloitunutta kantoa. Se kelpaa, vaikka on ihan tavis. Toivon, että meille kaikille riittäisi vähemmän. Kohdataan ihminen ihmisenä.
Kuunliljat menestyvät melkein missä vain. Siksi olen istuttanut niitä mökille. Kotona ne jo kukkivat, mutta mökki on sen verran pohjoisemmassa, että kukinta antaa vielä odottaa. Humala on niin päissään, että se ei ymmärrä kiipeillä kunnolla terassin aitaa myöten. Olen yrittänyt vähän auttaa sitä, mutta ei se siitä mitään välitä. Se menee ihan omia reittejään ja mielellään maata myöten. Päissään on tietysti vaikea pysyä pystyssä.
Lopuksi vielä suosikkikasvini koivu. Se on kaunis kaikissa muodoissaan, myös halkona.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Lettukestit laavulla

Ostin kirpparilta lettupannun kympillä ja vohveliraudan vitosella. Molemmat olivat päässeet ruostumaan, mutta se ei haittaa valurauta-astioissa. Minun teki niin mieli lettuja. Ajatuskin rapsakoista letuista hillon ja kermavaahdon kera, olisin voinut heittää vaikka voltin. No sen sijaan päätin huoltaa pannuja. Kunnon tulet nuotioon ja sitten pannut kuumenemaan nuotiolle. Ostin Muurikan tuubissa olevaa silavaa ja voitelin sillä molempia pannuja oikein kunnolla. Rasva palaa pannuihin ja niistä tulee kuin uudet, ehkä paremmat.
Tuuli riepotti savua joka puolelle. Silmiä jo kirveli, mutta lettujen tuoksu vei voiton. Mieheni otti kuumia pannuja pois tulelta ja minä nostin pois kypsät letut ja annostelin uutta taikinaa. Hommassa tuli oikein kiire, mutta se oli sellaista mukavaa kiirettä.
Vohvelirauta on loisto kapine. Taikina vain pannuun ja pannua käännellään paiston aikana. Rapeiden vohveleiden lisäksi mieltäni hivelee edullinen vitosen ostohinta.
Kutsuin lettukesteihin naapurimökin seitsemän vuotiaan kummityttöni. Lapset ovat hauskoja vieraita. Kummityttöni kiepsahti laavuun heti pitkälleen ja vietti siellä aikaa lähes kaikissa asennoissa, vähiten istualleen. Ei turhaa hienostelua tai vieraskoreutta. Makuuasennossa on mukava odotella lettuja ja ihmetellä maailmanmenoa.
Kummityttöni ei välittänyt ruokailuvälineistä. Lettu hyppysissä hän pohti kesäleirien tämän kesän kovaa hintatasoa. Sata euroa oli käsittämättömän suuri summa.
Mieheni tekee savustinta entiseen lämmivesivaraajaan. Savustin ei ole vielä valmis. Tässä se on vain koekäytössä. Olen hieman ihmetellyt savustimen mittavaa kokoa. Yksi lohifile on riittänyt meille kahdelle oikein hyvin tähän asti. En ole saanut selkeää vastausta asiaan, mutta en viitsi pilata hänen inspiraatiota. Luovuutta ei pidä rajoittaa.
Täysinäinen vatsa ja savustin teki mieleni levottomaksi. Joutuuko tässä nyt syömään kalaa ihan jatkuvasti? Käänsin katseeni lammelle ja koivuihin, joiden katselemiseen en kyllästy ikinä. Luonto on ihan mahtava. Se tekee niin kuin se tahtoo. Kaislikko lähestyy rantaa vuosi vuodelta, vaikka olemme yrittäneet hillitä sen kasvua. Puut valitsevat kasvupaikkansa itse, eivät ne siihen lupaa tarvitse. Luonto tekee mielestä levollisen ja armollisen. Lupaan savustaa kalaa vaikka koko kylälle. Volttiin en kuitenkaan tällä kertaa taipunut.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Metsäretkellä

Metsä on kaunis. Lähdin tuttuun maisemaan päiväkävelylle rentoutumaan. Olisin heittäytynyt pitkäkseni sammalmatolle, mutta vesi oli vallannut paikan ennen minua. Sammal oli märkä kuin vedessä uitettu pesusieni. Voi tätä ikuista sadetta! Siitä huolimatta nautin täysillä metsän lumoavan virkistävästä vaikutuksesta ja vedin keuhkoihini metsän pehmeää ilmaa. Millainen on pehmeä ilma? En tiedä, minusta ilma vain tuntui pehmeälle.
Löysin kanttarelleja kokonaista viisi kappaletta. Montaa sattumaa ei ollut luvassa kermaiseen kantarellikastikkeeseeni. Kantarellien etsiminen on kuitenkin aina yhtä jännää puuhaa. Jos niitä sittenkin löytyisi!
Metsälampi oli yksin kotona. Olen nähnyt joskus joutsenia lammella, mutta nyt ei ollut niitäkään. Yksinäistä? Ei missään tapauksessa. Hiljainen puiden humina ja tyyni lampi, siinä seuralaisia kylliksi.
Tässä on turvesuo, vaikka ei siltä näytä. Yleensä tämä maisema on lähes musta ja koneet ovat työssä. Miksi heinä on kasvanut ja missä olivat koneet? En tiedä turpeen nostamisesta mitään, mutta ihailin tätäkin maisemaa ohikulkiessani.
Olisiko tässä tikan työmaa? Käpy on laitettu kannon koloon ja kannon vieressä on melkoinen kasa jo syötyjä käpyjä. Ympärillä oleva metsä on kulotettu joskus kauan sitten. Siksi kanto on nokinen. Minusta se on kuin veistos. Ihailen tikkaa, joka on hakannut kävylle sopivan kolon, ettei käpy putoa pois kesken ruokailun.
Lakka on minulle aina yhtä arvoituksellinen. Olen löytänyt lähimetsistä vain yhden paikan, jossa niitä kasvaa. Mökkiseutuni on kuitenkin isojen soiden läheisyydessä. Tosin en ole koskaan käynyt kovin syvällä metsässä. Löysin lakkoja pari litraa. Alue, josta ne löysin, on noin 50 neliötä. Yhtään lakkaa ei ole tämän alueen ulkopuolella. Ihan turha etsiä! Tämä on minusta outoa ja kiehtovaa. Lakkoja on tällä alueella ei yhtään tai enimmillään kolme litraa. Minulla oli siis aika hyvä lakkavuosi.
Keltaista herkkua kiehuu hellan laidalla. Ja joka vuosi sama ongelma. Minulla ei ollut yhtään lasipurkkia eikä hillosokeria. Apu löytyi naapurista ja lähikaupasta. Hillo syödään säästelemättä. Se maistuu yhtä lailla kaurapuuron kuin leipäjuuston kanssa.
Mustikoita löytyy tänäkin vuonna. Viime vuonna keräsin kolme ämpärillistä ja melkein kaikki on syöty. Takuuvarmassa mustikkapaikassani kaikki mustikat eivät olleet vielä aivan kypsiä.
Keräsin äidille pienen korin mustikoita, että hän pääsee piirakan paistoon. Äitini on 81-vuotias. Hän ei enää uskalla metsään mennä. Askel ei ole enää niin vakaa. Muistan hymyillen äidin kanssa tehtyjä mustikkareissuja. Olemme kolunneet mökkiseudun lähimetsät ja keränneet ämpärikaupalla mustikoita vuosien aikana.
Minä olin se laiskempi kerääjä. Muistan, kun kerran soudimme lammen toiselle puolelle mustikkaan. Marjoja oli aivan älyttömästi ja minun keräysintoni oli täysin hukassa. Soudin takaisin mökille, keitin kahvit ja tarjosin äidille metsässä pullakahvit.
Keräsin nyt äidille mustikoita koriin, jonka sain, kun olin pieni tyttö. Marjat poimin isän perintönä tulleella poimurilla. Nyt on minun vuoroni auttaa vanhaa marjakaveria. Kun äiti ei pääse enää metsään, vien metsän hänelle tai siis osan siitä, mustikoiden muodossa.
Päivä päättyi hauskaan iltaan. Lähdimme Hirvaskankaalle Palsanmäen huutokauppaan. Aki, Heli ja Markku olivat juuri niin luonnollisia ja leppoisia kuin televisiossakin. En ole koskaan nähnyt kenenkään pihassa niin paljon ihmisiä. Tungos oli melkoinen ja liikkuminen oli lähes mahdotonta. Tavaroiden hinnat kipusivat minun mielestäni pilviin. Makkaran hinta sen sijaan oli kohdallaan ja pääsin ostamaan makkaran Markulta. Vaikka välillä satoi todella rankasti, liitän tämän kokemuksen mukavien muistojen joukkoon.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Vierailu Tommolan puutarhassa

Tässä kohtaa olisi mukava esitellä oman puutarhani kukkaloistoa, mutta kunnia kuuluu Tommolan tilan puutarhalle. Olen odottanut sateen loppumista, että pääsisin taimiostoksille. Eilen oli aurinkoinen päivä, joten kirpparikierroksen jälkeen matka jatkui Tommolaan. Tommolan tila on taimisto ja hedelmätarha Leivonmäellä. Siellä voi tehdä marja-, hedelmä- ja taimiostoksia ja kierrellä ihanassa näytetarhassa, jossa minäkin nappailin kuvia.





Ostin kirpparilta Kaija Pakkasen saturunokirjan Leikkimökin runokoppa 50 sentillä. Kukkakuvien seuraksi sopii Kaijan runo:

Kesä
Hyttysen hyrinä
ukkosen jyrinä
perhosen lento
vanamo hento
purojen juoksu
mataran tuoksu
matojen tonkija
onnekas onkija
hehkuva katu
kuutamosatu
mansikkamaito -
kesä on aito.

Mökkipihassa sammakko tarkasteli ostoksia ja tutki kurjenpolvien värejä. Ostin myös punakaunohattuja ja hanhikkeja viime talvena paleltuneiden perennojen tilalle.  Kun on tällainen "ei mistään kotoisin" olevaa sorttia, ei missään pihassa voi olla paljon hoidettavaa puutarhaa. Kun olen mökillä, pitäisi jonkun hoitaa kotipihaa. Se tosin onnistuu toistaiseksi niin kauan kuin apulaispuutarhurini eli poikani asuu kotona. Kääk! Miten käy kasvihuoneharrastukseni? Kun olen pois mökiltä parikin viikkoa, voi tilanne olla melko kurja, jos on sattunut hellejakso ja kasvit huutavat vettä, eikä kukaan kuule.
Aamuteetä juodessani selailin Kaija Pakkasen kirjaa ja katselin kirpparilta ostamaani pientä purkkia. Minäkin innostuin runoilemaan.

Kirpparin hyllyllä soma purkki
minua uteliaasti kurkki.
Et kyllä rahojasi hassaa,
jos raotat lomakassaa.
Neljä euroa ja mukaasi lähden,
osta nyt edes ruusujen tähden.

Kappas, sanoi rouva tää
ja purkin mukaan nappas!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Vanhasta ikkunapokasta peili

Peili lienee yleisempiä vanhoista ikkunapokista valmistettuja esineitä. Minunkin piti saada sellainen. Tarina sai alkunsa siitä , että vanhin tyttäreni kaipasi kunnon peiliä, kun hän oli käymässä mökillä. Minä en ole peiliä kaivannut, kun en mökillä laita hiuksia enkä meikkaa. Tuunausprojektista en kuitenkaan ikinä kieltäydy, joten kiitos vaan tyttärelleni oivasta vinkistä.
Vanhoja ikkunoita meillä riittää. Niitä tuli aikoinaan hankkittua, kun mökkiseudulla oli aivan mahtava jätepiste, josta löysin kaikenlaisia aarteita. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja jätepiste suljettiin.
Ikkuna oli melko hyvässä kunnossa. Mieheni rapsutteli vanhat maalit pois ja otti tietenkin lasit pois, nekin hän laittoi talteen mahdollista muuta käyttöä varten.
Jämälaudasta mieheni teki hyllyn ja hyllyn kannakkeina toimii vanhasta pulpetista saadut osat. Tässä kohtaa joku lukija ihmettelee, että miten niin pulpetin osia. Minulla on vanha pulpetti ihan päreinä. Se odottelee tuunausta ja lopullista ideaa, mitä siitä aion tehdä. Postaan siitä sitten, kun tilanne kehittyy.
Minä maalasin ikkunan tai siis peilin ja samalla mietin, että missä tuon ikkunan paikka on joskus ollut. Minkälainen maisema siitä on avautunut? Koska ikkunan löytöpaikka on maaseudulla, oletan, että ikkunasta on voinut näkyä esimerkiksi peltomaisema tai maatilan pihapiiri. Onko ikkunasta katsottu peltoja ainaisen jännityksen vallassa, että millainen sato tänä vuonna saadaan. Toivon, että katselija on muistanut olla ylpeä tekemästään työstä, raivaamistaan pelloista ja saadusta sadosta.
Jos ikkunasta on ollut näkymä pihaan, mitä sitten on voinut nähdä. Pihalla leikkiviä lapsia, lehmät kulkemassa pihan poikki laitumelle vai onko ikkunasta kiiruhdettu katsomaan saapuvia vieraita. Huomaan, että kesäihmisenä minun on vaikea kuvitella talvimaisemaa. Vaan ei minun tarvitse! Minun mielikuvituksessa on aina kesä.
Peilin alla on vanha ruosteinen naulakko, löytö paikalliselta metallilavalta. Kiitos, että edes se on jätetty paikalleen ja tuunaajan on mahdollista tehdä löytöjä.
Sanomalehdille tarkoitettu pussukka maksoi yhden euron ja sen ostin Kaikkea on realisointikaupasta Karstulasta.
Tässä on Kaikkea on realisointikaupan edusta. Tein mieheni kanssa päiväretken Karstulaan, kun olimme kuulleet vallan merkillisestä kaupasta. Kauppa oli todella erikoinen. Niin paljon tavaraa en ole koskaan nähnyt. Varsinaisen kaupan lisäksi pihalla oli autokatoksia täynnä tavaraa ja pihan perällä oli kokonainen vanha tanssilava täynnä tavaraa. Myynnissä oli sekä uutta että vanhaa tavaraa.
Harmi vain, että kaikkia tavaroita ei ollut mahdollista nähdä, koska niitä oli valtavia kasoja ja entinen tanssilava oli revetä liitoksistaan tavarapaljouden takia. Osa tavarasta oli myös kärsinyt esimerkiksi vesisateesta ja talvesta.

Kauppias Mauri Ahopelto on valloittava ja hauska persoona. Sen näkee näistä kylteistä, joita näkyi siellä täällä. Ei mittään järkeä! No ei todellakaan, mutta oli kyllä tosi mielenkiintoinen kauppa.
Kuparipannuissa ja monessa muussakin tavarassa oli hinta liiankin kohdallaan. Ostosteni loppusumma jäi tuohon pussukan yhteen euroon tällä kertaa, mutta voin hyvin vierailla jatkossakin tuossa kaupassa. Siellä voi ostosten lomassa tehdä aikamatkaa menneisyyteen. Ihan kaikkea ihanaa tavaraa eri vuosikymmeniltä!