keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kasvihuone-kesäkeittiö etenee


Projekti etenee, vaikka sade on tehnyt kaikkensa hidastaakseen rakentamista ja varsinkin maalaamista.


Kasvihuone on saanut lomalaudoituksen sekä ylä- että alaosaan. Yläosa on vielä hieman kesken. Kasvihuoneessa on yhteensä 35 ikkunaa. Olen poistanut niistä kaikista maalin ja maalannut ne kahteen kertaan molemmin puolin. Voitte olla varmoja, että minun ei tule ihan heti ikävä ikkunanmaalausta.


Kesäkeittiö on saanut lattian ihan tavallisesta ruskeasta painekyllästetystä laudasta. Odotan kovasti, että pääsemme laittamaan heinäseipäitä takaseinään ja päätyyn.


Kasvihuoneeseen on kulku kesäkeittiöstä. Meidän tarkoituksena on rakentaa liukuovi myös vanhoista ikkunoista. Näin idean jostain lehdestä. Oven rakentaminen jää kuitenkin ensi kesään.


Kasvihuoneen lattiamateriaalia on vaikea päättää, kiveä vai puuta.  Ruoho kasvaa välittömästi, kun lattiassa ei ole vielä muuta kuin hiekkaa. Haluaisin kasvihuoneeseen viiniköynnöksen. Sen takia lattimateriaalia pitää vielä miettiä. Pimeinä talvi-iltoina aion tutustua paremmin viiniköynnöksen kasvattamiseen.


Kasvihuoneeseen tulee myös tuuletusikkuna, jonka paikka näkyy kuvassa. Yritämme saada seinät valmiiksi ja sen jälkeen keskittyä näperrystöihin kuten tuuletusikkunan ja liukuoven rakentamiseen.


Saimme palautetta siitä, että rakennus on liian valkoinen. Niin meidänkin mielestä, mutta sisustuksella, heinäseipäillä yms. aiomme saada siihen ilmettä ja väriä. Vieressä oleva Tex Willer (josta vein huonekalut jo talvisäilöön) on myös valkoinen. Sisustuksen lempivärini on riemunkirjava, joten on rauhallisempaa, jos rakennus on yksivärinen.

Tämmöistä tällä kertaa ja mukavaa viikon jatkoa toivottelee maalari!

lauantai 26. elokuuta 2017

Kodin uusi terassi


Kaikkien mökillä olevien projektien lisäksi uusimme tänä kesänä kodin terassin. Halusimme terassiin katon ja lattiakin oli jo todella kulunut.


Taustalla näkyy saunan ikkuna ja kulku pesuhuoneeseen. Penkki (samalla säilytyslaatikko) on ollut tosi tarpeellinen ja se rakennetaan samaan paikkaan jatkossakin, mutta hieman erilaisena.



Tässä vaiheessa katto on valmis. Valitsimme katoksi Keraplastin monikerroslevyn, joka on hieman tavallista valokatetta paksumpi. Se pitää paremmin lämpöä, jos aiomme lasittaa seinät.

Terassille kuljetaan nyt eri kautta. Jaoin kuunlijat kahtia ja vaihdoin mullat penkkeihin. Keskiosan jätin tyhjäksi. Siihen pitäisi keksiä jotain kukkivaa perennaa ensi kesänä.



Lattia on lämpökäsiteltyä vähän leveämpää lautaa. Mieheni teki jämälaudoista pienen tason (hylly puuttuu vielä). Tason päälle ajattelin laittaa lämmittimen, siis sitten, kun terassilla on lasiseinät.

Kun lattia oli valmis, menin heti kaupoille etsimään terassikalusteita. Niitä myydään nyt halvalla ja Askosta löysinkin kivat tuolit. Ostin kesällä kirpputorilta puupöydän, joka pitää vielä maalata. Samalla värillä maalaan tulevan puulaatikon.


Kosmoskukkien kera iloista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Päden kranssi



Voitin mukavan palkinnon Päden Paja-blogista. Hain paketin postista viime perjantaina ja samalla kaupasta tarttui mukaan ihan pikkuisen irtokarkkeja. Karkit olivat tietysti tarkoitettu lieventämään paketin aukaisusta aiheutunutta jännitystä (selittelyn makua). No, ostin vain perjantaipussin, en sentään perjantaipulloa.


Paketista paljastui Päden itse tekemä kranssi, kynttilä, lautasliinapaketti ja minulle lämmöllä kirjoitettu kortti. Minulle täysin tuntemattoman ihmisen lähettämä paketti aloitti viikonlopun vieton mukavissa merkeissä.


Kranssi löysi heti paikan eteisen pöydältä. Katosta tulee valo kohtisuoraan kranssia ja ruusuissa olevat kiteet kimaltelevat kauniisti.


Päde on tehnyt kranssin taidokkaasti. Ruusujen teossa on varmasti ollut iso työ. Herkkää, kaunista ja tunnelmallista, sopii minulle!


Tässä vielä kuva eteisen pöydästä kokonaisuudessaan. Kiitos vielä kerran Pädelle!

lauantai 19. elokuuta 2017

Ystäväkirja-haaste


Happystarhome-blogin Elina oli tutustunut aikuisten ystäväkirjaan ja hän haastoi minut vastaamaan muutamiin kirjassa oleviin kysymyksiin.

Minulle tuli mieleen, että minulla on tallessa oma Koulutoverini-kirja ja kaivoin sen esille muistojeni kätköistä. Selailin sitä samalla, kun vastailin Elinan kysymyksiin.


1. Pienenä ajattelin, että minusta tulee 
Koulutoverini- kirjaan olen kirjoittanut 43 vuotta sitten saman ammatin kuin kahdeksan muuta vastaajaa, opettaja. Voin sanoa teille, että toive meni ei ihan, mutta aika lähelle. Kirjaan on kirjoittanut 35 ystävää ja muita suosittuja toiveammatteja olivat sairaanhoitaja, kampaaja ja laulaja.

Huomatkaa mitä inhosin eniten, "kaalikäälyreitä". Ne olivat painajaiseni kouluruokalassa, mutta nykyään pidän niistä paljon eikä traumoja jäänyt. Muut ystävät inhosivat eniten läskiä, käärmeitä, sotaa ja poikia.



2. Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä. 
Minulle tulee nyt vain mieleen  Reino Lehväslaihon sotakirjojen täydellinen kokoelma, jonka mieheni on ujuttanut samaan vitriiniin Pehtoori-pannujeni kanssa. Tämä aiheuttaa minulle väristyksiä, koska pannut ja kirjat eivät sovi mielestäni yhteen.

Miehelläni on tapana kertoa minulle kirjan tapahtumia samalla, kun hän itse lukee. Aamu löysi väsyneet miehet suon reunassa taukoa pitämässä. Miehet olivat väsyneitä talsittuaan peninkulmia lokakuisessa räntäsateessa. Sissikomppania Ritola oli palaamassa kotiin sodan sekatöistä. Huoh! Osaan näitä jo ulkoa.



3. Noloin tv-ohjelma, josta pidän.
Tunnustan, että seurasin tv-sarjaa Hottikset. En tosin pitänyt siitä, mutta minun piti vain katsoa, että miten alas voidaan vajota tv-ohjelmien tekemisessä. Pyydän kohteliaimmin anteeksi, jos tämä oli jonkun lempisarja.


Yllä oleva kukkakuva ei liity ohjelmaan mitenkään. En halunnut eikä se kai olisi sallittuakaan liittää tähän kuvaa Hottiksista.



4. Paras Martta-taitoni
Tämä on helppo. Se on ehdottomasti virkkaus. Tässä valmistuu tyynynpäällinen kesämökille. Minulta puuttuu vielä noin 80 palaa ja pieniä virkkausväsymyksen merkkejä on jo ilmassa.



5. Salainen paheeni 
Minulla ei ole salaisia paheita, mutta yksi hyvin julkinen pahe on. Kun reissaan, etsin persoonallisia ja kiehtovia kahviloita matkan varrelta. En käy isojen ketjujen kahviloissa, koska niistä puuttuu omaleimaisuus.


Laitan Facebookiin ystävieni nähtäväksi missä kahvilassa olen käynyt ja mitä syönyt. Tämä kuva on Rautalammilta Tiinan tuvasta, jossa söin parhaan munkin ikinä.


6. Meni syteen tai saveen, niin vielä joskus aion...
ottaa selvää paremmin kamerani käytöstä. Opas vaikuttaa vielä ydinfysiikalta. Olen taas ilmoittautunut järjestelmäkameran käytön peruskurssille. Kävin sellaisella jo viime syksynä, mutta jäin varmaan luokalle. Paras aloittaa alusta.


7. Kahta en vaihda ja ne ovat
Puutarhaharrastukseni on vähän sellaista oho-eiku-menetelmää, mutta tuottaa niin suurta mielihyvää, että siitä en aio luopua. 


Jatkan myös hyvin pienimuotoista hyötykasviviljelyä. En edes syö paljon perunaa, mutta se ihana tunne, kun on itse kasvattanut jotain.

Kerronpa vielä mikä oli tyttöjen hartain toive Koulutoverini-kirjassa. Ette varmaan ylläty, että se oli koira. Se lienee monen noin 10-vuotiaan tytön toive vieläkin. Jotkut asiat eivät muutu.

Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa. Oli mukava miettiä vastauksia. Iloa viikonloppuunne!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Seitsemän kiitospäivää puutarhassa

Sain AnneliPunnelilta Rouva Myttynen muistelee-blogista kivan tehtävän:
Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa seitsemän päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessa, kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutahaihmisiä mukaan haasteeseen.


1. kiitollisuus
Syyshortensia on kuin pihan peruskallio. Se on ollut siinä aina, kauemmin kuin minä. Olen asunut tässä talossa 27 vuotta.

Keväällä tuuli riepottaa ruskeita hortensian kukintoja pitkin pihaa ja oravat juoksevat niitä peloissaan karkuun.



2. kiitollisuus
Kesäaamuisin haen pihalta salaattia voileivän päälle. Tänä kesänä minulla on ollut rucola-salaattia. Kasvusäkki ja Biolanin kasteluallas töröttävät keskellä pihaa kodin terassiremontin takia. Salaatti on saanut vettä sekä taivaalta että altaasta.


3. kiitollisuus
Kärhö on alkanut pikku hiljaa viihtyä puutarhassani. Kärhön nimeä en tietenkään muista, mutta se voisi olla vaikka täydellinenihme.



4. kiitollisuus
Kävin vakavan keskustelun sinikka-luumupuuni kanssa vuosi sitten keväällä. Sanoin sinikalle, että jos et kuki ensi keväänä, päiväsi ovat luetut. Sinikka on nimittäin ollut pihassani jo vuosia ja koskaan en ole siitä saanut satoa.

En nähnyt yhtään kukkaa tänä keväänä, mutta jostain ilmestyi kolme luumua, joista kuvassa näkyy kaksi. Sinikka tienasi itselleen yhden lisävuoden kolmella luumulla. Olen melko kiitollinen niistä.



5. kiitollisuus
Tässä kohtaa olen kiitollinen kaikille niille, jotka esittelivät blogeissaan ihania atsaleoja ja rodoja. Innostuin ostamaan mökkipuutarhaan molempia, koska hapan mökkimaasto sopii niille hyvin. Odotan jännityksellä ensi kevättä, miten ne menestyvät. Tämän atsalean nimeä en tietysti muista, mutta nimilappu on tallessa mökillä lipaston laatikossa, siinä vasemmanpuoleisessa.



6. kiitollisuus
Maitokärryllinen itse siemenestä kasvatettuja samettiruusuja. Seuraan kasvun ihmettä ja iloa joka vuosi aina uudestaan yhtä toiveikkaana.



7.kiitollisuus
Mökkipihassa on kaikenlaisia rakennuksia: laavu, huvimaja, Tex Willer-kahvipaikka ja uusimpana tulossa kasvihuone-kesäkeittiö. Katselen niistä pihaa ja luontoa eri näkökulmista. Mieli lepää ja nautin joka minuutista.

Tätä postausta oli kiva tehdä. Aluksi mietin, että mistä minä nyt voin olla kiitollinen. Lopuksi aiheita oli niin paljon, että minun oli vaikea valita.

Haastan mukaan seuraavat blogit: Meidän mökki ja kaupunkikoti, Nettimartan pihapiiri, Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi ja Pale red rose.

lauantai 12. elokuuta 2017

Herkkutatteja?


Tämmöisiä sieniä ilmestyi kivikosta mökkipihaan. Onkohan nämä herkkutatteja? Ryöppäämiseen kannattaa varata vähän isompi kattila.


Minäkin innostuin betoniaskartelusta ja näin Pinterestissä jotain tämän tyylisiä sieniä. Tässä oma toteutukseni. 


Minulla oli muotteina pesuvati, paistinpannu, pari saunakauhaa, siivilä ja sokkelimaalin jämät. Puut upotin suoraan betoniin. Sienistä tuli sen verran painavat, että naulasin pari painekyllästetyn laudan pätkää ristikkäin pohjaan. Nyt ne pysyvät paremmin pystyssä. Kivet ovat vielä tukena ja lautojen peitteenä.


Sienikuvasuten jälkeen ryntäsin lammen rantaan, kun koivun kyljestä heijastui harvinainen valoilmiö: aurinko.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vesisateessa


Kiertelin mökkipihalla ja katselin vesisadetta kameran kautta. Vesitynnyrissä on vettä riittänyt. Näitä on kaksi, toisesta otetaan saunaan pesuvesi ja toisesta vettä puutarhan kastelua varten. No, eipä ole tarvinnut puutarhaa kastella.


Tästä tulee mieleen öinen tähtitaivas.Lampivesi on tummaa ja pohja mutaa, mutta meidän lammessa on mudan alla kova hiekkapohja.


Männynoksa kantaa urheasti vedestä painavat oksansa. Pienet kellot jokaisen havuneulasen päässä soittavat sataa sataa ropisee- sävelmää.


Tämmöinenkin piti kuvata. Lammen vesi näyttää nyt ihan harmaalta. Vain yksi vesikupla rikkoo peilityyntä pintaa. Sade katosi hetkeksi vain alkaakseen uudestaan.


Peltikki-parka haluaa navettaan sateelta suojaan. Tällä tontilla on rakennettu terassia ja kasvihuonetta ja muutakin koko kesä, mutta navettaa ei näy missään.


Plääh! Ei ole helppoa täälläkään. Juippi kaipaa suojaa kauhansa ei kuin päänsä päälle.


Kesäkurpitsat tarvitsevat pölyttäjiä, vaan niitä ei näy missään. Minulla ei ole koskaan ollut näin komeita kesäkurpitsoita. Tuleeko satoa, se on toinen juttu.


Kääk! Siinä se on. Syksyn ensimmäinen keltainen lehti. Tästä se alkaa.


Mieluimmin katselen näitä keltaisia pisaroita. Mökkimaasto ei ole kantarelliseutua, mutta näillä sateilla jo niitäkin alkaa ilmestyä. Kylläpä sienisoossi maistui makoisalle uusien omien perunoiden kanssa.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Liisa ja Nila!

lauantai 5. elokuuta 2017

Kasvihuone-kesäkeittiö


Kun saimme mökin terassin valmiiksi, aloitimme kasvihuone-kesäkeittiön tekemisen. Aiomme tehdä ison kasvihuoneen, jota voi käyttää myös oleskeluun. Kasvihuoneen kylkeen tulee kesäkeittiö, jossa on lasku- ja säilytystilaa ja tiestysti paikka grillille, muurikalle ja sen sellaisille tarvikkeille.


Sade oli ahkerasti mukana rakennushommissa. Kun säätiedotuksen mukaan ei pitänyt sataa ja sade yllätti sittenkin, alkoi savu nousta korvistani. Positiivisenkin ihmisen mittari alkoi niin sanotusti täyttyä. Kun valkoinen maali valui noroina uudelle terassille, ei auttanut kuin tarttua lastan varteen ja pelastaa mitä pelastettavissa on.


Saimme lopulta valokatekaton paikoilleen. Voi sitä riemun määrää! Ähäkutti sade!


Nyt olemme  mielenkiintoisessa vaiheessa. Vanhojen ikkunoiden sovittelu on melkoista palapeliä. Mies mittailee ja sovittelee ikkunoita. Minä rapsutan vanhoja maaleja pois ja maalaan uutta valkoista pintaa.


Lopuksi pari kukkakuvaa. Ostin Viron reissulta punakaunohatun. Minun mielessä punakaunohattu on jonkin sortin punainen.  Tässä kaunokaisessa luki ihan selvällä suomen kielellä, että väri on vihreä. Huomasin sen vasta kotona. No nätti se on näinkin!


Vanha kunnon samettiruusu tuo väriä tähän postaukseen. Kukka tuo mieleen auringon, jonka muistan etäisesti paistaneen tänä kesänä.

Ja tervetuloa mukaan uusi lukija Päden paja. Niin kiva blogi Pädelläkin!