lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää uutta vuotta

Sain viettää ikimuistoisen uuden vuoden aaton tasan 19 vuotta sitten, kun poikani syntyi. Siinä me sitten katselimme toisiamme tai oikeastaan minä katsoin nukkuvaa lastani. Näin muutaman raketin sairaalan ikkunasta, mutta mieluiten katselin omaa pikku sähikäistäni.
Melkoinen raketti pojastani tulikin. Hän on värikäs, yllättävä ja huumorintajuinen selviytyjä. Koulu ei ollut niin kiinnostavaa, mutta autiolla saarella hän pärjäisi koska vain.
Uuden vuoden tuhdissa lukupaketissa oli monenmoista juttua. Entinen missi Tanja Vienonen poseerasi rohkeasti silkkisukissa ja muissa hyvin pienissä vaatteissa.
Perunasalaatti ja nakit olivat nyt out, kun mikrovalmiit pizzat tekivät yöruoasta trendikästä.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistölle esitettiin 50 kiperää kysymystä, kun Suomi oli siirtymässä Euroopan Unioniin. Niinistö sanoi, että kustannuksissa tulee säästöjä ja hinnat menevät alaspäin. Niinistö antoi ohjeita, mihin voi palauttaa vanhat markat ja millä kolikolla voi pelata markan pajatsoa.
Little ponyt, Barbiet ja kaikki prinsessatavarat saivat kyytiä, kun Action manit valloittivat talon. Keittiöjakkarasta sai oivan kiipeilytelineen niille, kun laittoi liaaniksi lankaa äidin lankakorista.
Tyttöjen vaaleanpunainen vaihtui pian lähinnä siniseen ja vihreään. Pojallani oli myös pehmoleluja, vaikka ei niillä saanut niin kivoja leikkejä kuin Action maneilla, Prätkähiirillä, Turtleseilla ja muilla sen ajan leluilla.
Poikani piti huolta oikeuksistaan, vaikka siskot ovat 7 ja 9 vuotta vanhempia. Näitä muistilappuja hän kirjoitteli ahkerasti ja minä olen niitä yhtä ahkerasti säilyttänyt.
Tänään juhlimme poikaani ja huomenna isää, jonka syntymäpäivä osuu vuoden ensimmäiseen päivään. Onnea molemmille rakkailleni!

Toivon kaikille oikein onnellista ja hyvää uutta vuotta! Olen kiitollinen, että olette käyneet lukemassa ja kommentoimassa juttujani. Olen myös saanut seurata monen bloggarin elämää tänä vuonna. Se on avartanut maailmaani ja saanut minut innostumaan uusista jutuista. Lämmin kiitos kaikille!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Makupaloja joulusta

Vietin jouluaaton Lahdessa mieheni, äitini ja veljen perheen kanssa. Aattoaamu alkoi äidin luona riisipuurolla ja sekahedelmäkiisselillä.
Ehdimme juoda vielä rusinapullakahvit ennen haudalle lähtöä. Äidin adventtikynttelikkö on ikivanha. Muistan vieläkin lapsuudesta, miten ihana oli sytyttää ensimmäinen kynttilä. Siitä alkoi joulun odotus.
Veljen luona oli pöytä koreana. Neljää laatikkoa, kinkkua, rosollia, kaloja ja vaikka mitä. Aatto oli tunnelmallinen ja iloinen perhejuhla, vaikka omat lapseni viettivätkin joulun muualla.
Joulupäivänä minäkin pääsin ruoanlaittoon. Oli mukava syödä kiireettömästi oman perheen kanssa kotona. Kutsuin mukaan myös mieheni siskon.
Jälkiruoaksi tein suklaavanukasta rocky roadien kanssa. Niissä oli valkosuklaata, pähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja pipareita. Ohje oli muistaakseni Pirkasta.
Tapaninpäivänä otin rennosti. Kävin sauvakävelemässä tunnin lenkin, mutta muuten makoilin sohvalla. Nautin kaikista kauniista ympärilläni, joulukukista ja joulukoristeista. Etsin kivoja virkkausohjeita ja käsi kävi konvehtirasiassa ihan turhankin usein. En jaksanut ottaa paineita siitäkään. Kiireettömyys ja rentous voisivat olla päivän teema huomattavasti useammin ja muulloinkin kuin jouluna. Siinä ajatusta ensi vuodelle.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää joulua


Pihapiirin joulu

Joululauluissa on aina paljon lunta, 
tonttukaan ei saa unta.
Pakkanen paukkaa,
kun hevonen laukkaa.
Reessä vällyjen alla on väkeä, 
kun kiidetään alas lumista mäkeä.

Vaan nyt ei ole lunta,
tonttu ei saa vieläkään unta.
Silti, juhlitaan joulua monin tavoin,
takapihamme on kaikille avoin.
Tulkaa linnut, oravat ja hiiret,
sekä kaikki muut pihan pienet.

Kiitollisena teille aterian tuon 
ja pienen jouluisen hetken suon.
Ateria tuokoon kaikille mieltä hyvää,
pian nukkuu tonttukin unta syvää.

Toivon teille ystävät oikein hyvää ja rauhallista joulua!


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Oi kuusipuu

Joskus on hyvä yllättää itsensä. Minä, luonnon ja vihreyden ylin ystävä, ostaa täräytin viime jouluna valkoisen muovikuusen. Missä ovat perinteet ja kunnioitus aitoa kuusta kohtaan. No, ne ovat tipotiessään. Olen oikein tyytyväinen hankintaani. Punainen pallo (muovinen sekin) näyttää niin nätiltä kuusessa.
Tämä pallo on särkyvä ja yli 50 vuotta vanha. Vanhempani ostivat joulukoristeet tietysti Ruotsista, kun isäni oli siellä töissä 50-luvun lopussa ja 60-luvun alussa. Palloja on jäljellä kolme kappaletta ja tunnustan, että palloni pääsi kuuseen vain kuvauksen ajaksi. Se on huolellisesti kääritty talouspaperiin ja pakattu vanhaan maitorahkarasiaan.
Tonttutyttö herättää myös muistoja. Sain sen kaverini mummolta yli 40 vuotta sitten. Tontun mukana oli pussillinen rusina-pähkinäsekoitusta. En muista yhtään, miksi minä ne sain. Pelkäsin vähän Mattilan mummoa. Kerran kesällä hän huitoi nokkospuskalla meidän jalkoja, kun olimme menneet pienellä porukalla johonkin kiellettyyn paikkaan heidän pihassa. Mikä se paikka oli, en muista,  muistan vain sen nokkospuskan.
Käpyenkeli on päässyt kuuseen huolehtimaan musiikista. Hänen kultasiipinen sisaruksensa laulelee vähän ylemmällä oksalla.
Koristeen arvoa ei usein mitata rahassa. Vihreässä paketissa oli suklaa, joka on syöty aikoja sitten. Olin aikeissa heittää pahvisen paketin roskiin, kun lapset huusivat kuorossa, ettei sitä mihinkään saa heittää.
Muistan ne joulut, kun kolme lastani halusivat laittaa kuuseen kaikki mahdolliset koristeet. Koristeet olivat pääasiassa alaoksilla, kun pienet eivät kovin korkealle ylettäneet.
Nyt ei ollut kuusenkoristelussa ruuhkaa. Mieheni sentään halusi laittaa hänelle tärkeän koristeen kuuseen. Se kuvastaa hänen harrastustaan: polkupyörien korjaamista. 
Kuusen hento valosarja antaa yllättävän paljon valoa. Onneksi edes kuusi näyttää lumiselta, kun ulkona ei ole yhtään lunta. Kolme yötä jouluun, ystävät!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulukoristelua

Joka joulu asettelen nämä enkelit samaan järjestykseen olohuoneen piirongin päälle. Jokaisella enkelillä on tarina, siksi ne ovat minulle tärkeitä. Yksi enkeli on oikeastaan tyttäreni, mutta en viitsi siitä hänelle mainita, ettei enkeli vain liihottele tyttäreni kotiin. Kaksi on itse tehtyä ja minulle lahjaksi annettu. Yhden olen ostanut itse. Puinen enkeli on myös lahja ja muistuttaa minua työpaikasta, jossa olin tosi kauan.
 Toivottavasti lampaat pysyvät paikoillaan, kun paimenia ei näy missään.
Virkkasin ja tärkkäsin ledikynttilälle alustan. Aarikan puinen enkeli on lauluvuorossa. Kappalevalinnasta minulla ei ole tietoa, veikkaan kappaletta Nyt sytytämme kynttilän.
Tämä virkattu enkeli luisteli yhteen lahjapakettiin. Sitä voi pitää kirjanmerkkinä. Pienen kruunun takaa löytyy klemmari, jolla enkelin saa helposti kiinnitettyä kirjan sivulle.
Jotakin olen minäkin leiponut. Pirkan resepteistä löytyi persimon-vaniljatortut, joulutorttuja vähän uudella tyylillä. Ohjeessa persimonit viipaloitiin, minä pilkoin pieniksi paloiksi. Ohjeen löydät täältä

Tänään kokoonnumme viettämään perhejoulua toisen tyttäreni luo, koska aattona olemme kaikki eri paikoissa. Ensimmäinen jouluaatto ilman lapsia tuntuu kyllä aika oudolta. Toisaalta saan viettää joulua mieheni, äitini ja veljeni perheen kanssa, kaikki tärkeitä läheisiä.
Vietämme tänään  iltaa nyyttärien merkeissä. Minä olen tehnyt kotijuustoa ja lihapullia. Vävy paistaa kinkun. Toinen tyttäreni tuo savulohta. Siis iltaa odotellessa.

Oikein mukavaa jouluista lauantaita sinulle! Ei stressata, vaan muistetaan nauttia joka hetkestä.


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Vuodenajat


Sain Rosanpunaista kultaa blogin Marliskalta kivan neljä kuvaa vuodesta haasteen. Postaukseen voi laittaa neljä kuvaa, jotka ovat otettu eri vuodenaikoina. Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. 

Kevät

Tässä on kuva takapihaltani viime keväänä. No ei sentään ! Nyt meni toiveunen puolelle. Kuva on Helsingin messukeskuksen Kevätmessuilta. Messut ovat taas huhtikuun alussa, ihanaa. Maltti on valttia, ensin nautin joulusta.
Kesä

Lettukestit ovat niitä mukavimpia kesäpuuhia. Kesämökin keittiön pöydän ääressä on tullut istuttua useammat lettukestit ja monet muut kattaukset. Mökille on aina ikävä.

Syksy
Otin tämän kuvan mökiltä alkusyksystä, että voin katsella tai oikeastaan ajatella kotona tästä avautuvaa näkymää. Kuva on sängystäni ja näkymä on se, jota ensin katson aamulla. Katselen päivän säätä, tuulessa huojuvia koivuja ja terassin kaiteella keikkuvia pikkulintuja. Minulle niin tärkeä näkymä, että se auttaa minua jaksamaan talven yli.
No eihän se ole hassumpi näkymä sängyn toisella puolellakaan. Siinä se ukkokulta tuhisee. Mokoma yrittää tietysti aina nukkua mahdollisimman pitkään, etten vain hätyyttäisi johonkin päivän askareisiin.

Talvi
Talvesta on vaikea keksiä kivoja kuvia. Se lienee jo kaikille selvää, että en ole talvi-ihmisiä. Lumikenkäily on kyllä mukavaa puuhaa. Lumikengillä voi helposti kulkea lumisessa metsässä. Viime talvi oli niin vähäluminen, että pääsin metsään vain muutaman kerran. Vaan eipä se nyt niin kauheasti haitannut tälläista kesämielistä sohvaperunaa.

Laitan haasteen eteenpäin 

Mantelilaakson Susannalle
Talossano23 Sadulle ja
Metsäntytölle

Voitte vastata haasteeseen, jos joulukiireiltä ehditte.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Virkattuja kuusenkoristeita 2

Kaks vain valveill on puolisoa, lapsen herttaisen nukkuessa seimikätkyessään. Jouluyön sanoma on arvoituksellinen. Mitä tuona yönä tapahtui? Osalle meistä se on hyvin selvä, osalle ei. Joulu saa meidät ensin touhuamaan, mutta lopulta hiljentymään sen sanoman ääreen, joka on meille tärkeä. Onko se lepoa, läheisten läsnäoloa vai Jeesuksen syntymäjuhlan äärelle pysähtymistä? Kunnioitan kaikkia näkemyksiä.
Tyttäreni pyysi minua virkkaamaan omaan joulukuuseensa koristeita. Pinterestin innoittama virkkasin Jeesuslapselle kätkyen vai mikä tämä nyt mahtaa olla. Nukke löytyi lasten vanhojen lelujen joukosta.
Taivahalle syttyi juuri tähti kirkas tähti suuri. Tämä taitaa olla kyllä lumihiutale, mutta ajatukseni jäivät mystiseen talviyöhön. Silloin ei varmaan satanut lunta, mutta olkoon talviyö ajatuksissamme juuri sellainen kuin itse kuvittelemme sen olevan. Se rauhoittaa mielen ja voimme syventyä viettämään omannäköistä joulua.
Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa. Aisakello helkkää, loistaa tähdet kuu. Valitkaapa siitä, millaisen kellon kilkatusta haluatte kuulla.
Sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen jne. Olipa joulusi millainen tahansa, toivon, että sydämesi on täynnä rakkautta.
Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Eipäs olla liian vakavia, annetaan kulkusten kilistä ja joulumusiikin soida. Siitä syntyy rentoa tunnelmaa, jota varmaan kaikki kaipaamme joulurauhan ohessa.
Taas pienet tontut kulkee ja muistiin merkitsee, niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee. Tietysti me olemme olleet kilttejä ja lahjamme ansainneet, muuta onneksi joulu on paljon muutakin kuin lahjoja. Ihana syödä hyvää ruokaa yhdessä läheisten kanssa.
Ja kaikkihan me tunnemme Petterin, joka loisteellaan tuo valoa pimeään. Iloa, riemua ja rauhaa ystävät!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyväntekeväisyyttä

Olen harrastanut joka joulu jonkinlaista hyväntekeväisyyttä. Yleensä olen osallistunut Joulupuu-keräykseen, jossa kootaan joulupaketteja lapsille. Vanhempi tyttäreni totesi ihan oikein, että lapsista kyllä huolehditaan, mutta kuka huolehtii yksinäisistä vanhuksista. Niin päätimme tehdä joulupaketteja vanhainkodeissa tai yksin kotona asuville yksinäisille vanhuksille, joiden luona kukaan ei käy.
Perheessämme on kertynyt ylimääräisiä villasukkia, joita laitoimme paketteihin. Teimme paketteja tyttäreni kotona. Oli tosi mukava puuhata yhdessä hyvän asian parissa. Meillä oli neljä toilettilaukkua, johon pakkasimme kaikenlaista vanhuksille sopivaa tavaraa ja tietysti sellaisia, jotka olivat keräyksen järjestäjän toiveena.
Rahaa tähän touhuun ei mennyt paljon. Tavarat ovat hankittu tarjouksista, poistokoreista tai ilmaiseksi. Hyvää mieltä tästä saa yllin kyllin.

Kauniit Minna Immosen kortit tyttäreni oli saanut ilmaiseksi, joten niistäkään ei tullut kustannuksia. Teimme neljä pakettia mummoille ja sitten tyttärelleni tuli paha mieli, kun ei ollut yhtään pakettia papoille. Hän löysi kaapeistaan yhdet miesten villasukat. Minä kävin ostamassa siihen mukaan fleecepeiton ja suklaalevyn. Näin teimme vielä jonkun papan mielen iloiseksi. Mieheni toimitti paketit keräyspisteeseen, hänelläkin oli siis oma tärkeä osuus projektissa.

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille! Pidetään huolta toisistamme.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulu on jo ovella

Joulupöllö lensi ovelle toivottamaan tulijoille hyvää joulua. Iltahämärissä se valaisee tulijan tietä ja miettii, että mistähän se tuokin tyyppi on tulossa.
Vanha tuttu pöllöporukka laittoi itselleen joulukuusen ja valmistautuu viettämään rauhallista joulua.
Pöllöporukan seuraksi kanervien katveeseen pehmoiselle jäkälämatolle saapui lisää juhlaväkeä. Millainen juhla näillä mahtaa olla mielessä?
Valoa ei ole koskaan liikaa. Nämä saavat valaista oven pielessä vaikka läpi vuorokauden.
Joka vuosi jo usean vuoden ajan ovellemme on ilmestynyt tällainen kranssi. Kukaan ei soita ovikelloa eikä ketään näy missään. Tiedän kyllä kranssin tuojan. Ihanaa, että joku jaksaa nähdä vaivaa. Osaan jo odotella kranssia ja aina sen ilmestyminen tuntuu yhtä mukavalta.
Päivänvalossa tämä ei ole niin nätti kuin illalla, mutta kuvaaminen oli näin helpompaa. Joulu hiipii päivä päivältä lähemmäksi. Ei oteta stressiä jouluvalmisteluista. Tehdään se, mikä tuntuu mielekkäältä.
Rentoa lauantaita ystävät!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kuusi kuvaa kesästä


Sain kuusi kuvaa kesästä haasteen Annelilta, Pihakuiskaajan puutarhasta. Kiitos Anneli, haaste oli mieluinen. Oli todella rentouttavaa selata kesäkuvia ja nauttia kaikesta valosta ja vihreästä, joita kuvat minulle tarjosivat.
Rakkain muisto kesästä on tyttäreni häät. Päivä oli täynnä rakkautta, nuoruuden riemua ja juhlatunnelmaa. Kuva on valokuvaaja Mikko Pääkkösen.

Rakkaiden muistojen joukkoon jäi myös poikani valmistumisjuhlat. Pidimme juhlat ulkona, kun osui niin kaunis päivä. Perunat johdattivat takapihan juhlapaikalle ja sopivat kokkijuhlien teemaan.
Kesämökkinaapurini on veljeni, jonka mökillä vierailimme usein kahvien tai jutustelun merkeissä. Kuvasin veljeni mökkiä minulle niin tärkeän puun koivun katveesta.
Yksi kesän erikoisimmista kokemuksista oli Rokkiralli. Tyttäreni mies harrastaa sitä ja olin kisoissa kahdesti mukana. Rokkirallissa oli aitoa urheilumeininkiä. Tunnelma oli rento ja ihan käsittämätöntä, että kilpailijat auttoivat toisiaan, jos vain pystyivät. Menen ensi kesänä ehdottomasti uudestaan.


Yli tuhannen kuvan joukosta tämä kuva oli helppo valita. Puutarha ja kasvihuone ovat minun mielipaikkojani. Tomaatin taimenen nouseminen mustasta mullasta on aina yhtä ihanaa, puhumattakaan valmiista sadosta.
Vaan miten minun käy ensi kesänä? Apulaispuutarhurini eli poikani ei olekaan käytössä ensi kesänä kasteluapuna, kun minä olen mökillä. Kasvihuone on siis kotona. Poikani lähtee armeijaan. No, tätä asiaa en jaksa nyt miettiä tarkemmin. Kaikki selviää aikanaan.
Innostuin viime kesänä kaikenlaisen romutaiteen tekemisestä. Suurin innoittajani oli Pinterest, josta ammensin ideoita ja tuunailin niistä omia versioita. Lauantain postauksessa näette uusimman pöllöni, joka toimii lyhtynä. Siis kannattaa poiketa täällä myös lauantaina.

Kesäkuvahaasteeseen saa vastata kaikki kesäihmiset. Kannattaa selata kesäkuvia ja tuoda niitä meidän muiden iloksi. Pidän kovasti joulusta, mutta kesän vihreys vie voiton!