lauantai 28. heinäkuuta 2018

Haihatus: Tiloissa


Kävin tutustumassa Joutsassa taidelaitos Haihatuksen tämän vuotiseen näyttelyyn Tiloissa. Halusin pysähtyä taiteen äärelle ja hakea inspiraatiota omaan romutaiteeseeni.

Haihatuksessa voi katsella, kuunnella ja osallistua taiteen tekemiseen esimerkiksi yllä olevan ohjeen mukaan.

Teokset ovat monipuolisia ja mielestäni varsin erikoisia. Annan taiteen puhua puolestaan. Mitäs mieltä olette?


Kantama, Antti-Ville Reinikainen


Teos sarjasta Pieniä, Kirsi Jokelainen


Helvetti jäätyy - leijonat saunoo, Ronja Salomäki


Hetken kestää, Sampsa Indrenin teos siannahkalle


The tales of denim thrones, Jesse Avdeikov. Tästä teoksesta on pakko sanoa, että pöntössä oli puhuva kakka. En saanut selvää, mitä se puhui.


Moon pohojalaanen, Vesa Väänänen


Aaveen peittämä, Ninni Luhtasaari


Raskaat huvit vaatii raskaat yöt, Vesa Väänänen


Kukkien kasvattaminen on helpompaa, Merja Metsänen

No, sainko ideoita? Kun istuin kuuntelemassa pimeässä huoneessa Pasi Aution teosta Harhailija, mieleeni tulivat linnut. Teoksessa katsoin videolta luontokuvia ja samalla kuuntelin äänimaisemia. Romusta syntyy lähiaikoina lintuja, pitkäjalkaisia ja oudonnäköisiä, tietysti.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Maalaushommissa


Mökillä on taas riittänyt monenmoista maalattavaa. Ikean löytöpisteestä ostetuista avohyllyistä tulee kesäkeittiön kaappeihin rungot. Loma lähenee loppuaan ja kaapit ovat vasta kasattuna.

Vanhoista ikkunanpokista tulee ehkä kaappeihin ovet ja ne ovat vielä käsittelyä vailla. Oikealla oleva hyllykkö vaatii kunnon tuunausta ja maalausta.


Kasvihuoneen ovi on ollut yllättävän monivaiheinen projekti. Tässä oveen tuleva tuuletusikkuna odottelee maalauksen loppusilausta.


Kesämökin maalaus on niin iso projekti, että maalasimme viime kesänä yhden sivun ja tänä kesänä kaksi sivua. Viimeinen jää ensi kesään. Tässä vain osa niistä purkeista, joita on ostettu tänä kesänä.


Talon katolla oleva tuuliviiri saa huoltomaalauksen. Joutsenista oli rapissut maali pois. Minä maalaan siinä kuin miehenikin. Vain korkeat kohteet jäävät hänelle. Joutsenet olivat tuotu pois katolta maalausta varten.


Lopuksi teille kaikille muistutus, että koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Kuvassa oleva laattakivi on hieman kohollaan maasta. Kompastuin siihen ja kaaduin vasemmalle lonkalle. Selvisin onneksi mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla. Olkaa varovaisia siellä! Minä jatkan maalaamista.

Yksi juttu vielä. Olen tottunut maalatessa pakoilemaan vesisadetta. Tänä kesänä olen mennyt karkuun aurinkoa, kun valitsen maalattavaksi varjoisimman kohdan. Tosi outoa. Aurinko on ihmeellinen ja ihana.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Polkupyöräpöytä


Tulin pyörällä kahville ja juutuin pöytään. No, ei siinä aivan niin käynyt.


Idea on Pinterestistä. Näin sen joskus, kun olin uppoutunut Pinterestin ideapankin lukuisiin mahdollisuuksiin.


Mieheni toteutti idean nopeasti. Muutama lauta valmiista pöydästä irti, pari reikää ja laudat takaisin. Pyörä on kaivettu hieman syvemmälle laattojen väliin, että se on juuri sopivalla korkeudella pöydän kanssa.


Keinun katoksena on vain vanha pellin pala. Ensi kesänä ajattelimme tehdä koko kokonaisuuden ylle valokatoksen. Kalusteet säilyisivät pitempään, kun sade ei pääse niitä kastelemaan.


Maitokärryssä kasvaa krasseja. Ne ovat mukavia ja helppoja kesäkukkia. Kärryssä oli myös mustasilmäsusanna, mutta se hermostui kuivuudesta.

Aamu alkoi sateella. Luonto kiittää, niin minäkin.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Huonekalujen tuunausta


Naapuri näytti minulle joutavaa lampunjalkaa ja kysyi, että teetkö tällä mitään. Minulla ei ollut siinä vaiheessa mitään ideaa, vain tunne, että kyllä minä tuosta jotain teen. Kiittelin lampunjalasta ja lähdin kotiin ideoimaan.


Naapuri oli heittänyt harmikseni varjostimen roskiin. Joskus käy tuuri. Mieheni löysi pian metalliroskiksesta lampunjalkaan sopivan varjostimen. Minä virkkasin Strömsö-langasta kiinteitä silmukoita metallilangat ympäriinsä. Pisteeksi iin päälle laitoin varjostimeen aurinkokennovalaisimen.


Mökillä ei ole sähköä, joten aurinkokennovalaisimet ovat siellä varsin näppäriä. Sain serkulta vanhan puusohvan, joka oli lyhennetty katkaisemalla sohva kahtia ja ottamalla siitä pala pois. Minä peittelin ronskia tuunausta ruskealla maalilla.


Virkkasin Strömsö-langasta vielä sohvalle alustan, jonka päällä on mukavampi istua. Strömsö-langassa kulkee vanu sisällä, joten lanka on kivan pehmeää.

Kuvassa ei näy kovin hyvin, mutta pöydälle on lennähtänyt kotoa Uutisankka, joka edelleen odottaa, että poikaset kuoriutuisivat. Uutisankkaan voit lähemmin tutustua täältä

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille. Tätä hellettä on mukava muistella talven pakkasilla. Talletetaan tämä lämpö mielemme varastoihin ja otetaan sitä sieltä, kun oikein paleltaa.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Pihakierros kotona


Patojen pataljoona on on uudistetulla takapihan ylätasanteella ( se alue, josta poistimme nurmikon). Sain isoimman padan naapurilta, toiseksi suurimman äidiltä ja olisikohan kaksi pienintä löytöjä metalliroskiksista. Pienimpään ideoin jotain muuta kuin kukkia. Idea on vielä hautumassa.


Päivälilja kukkii mukavasti ja suojaa takana olevaa kärhöä.


Mikäs sinne vasempaan laitaan on ilmestynyt? Kekkilän kompostori se siinä tekee työtään.  Olen jo pitkään haaveillut isommasta kompostorista, johon mahtuisi puutarhajätteet paremmin. Minullahan on kaksi pientä kompostoriputkea, jos joku muistaa, mutta niihin ei mahdu puutarhajätteitä.


Kärhö aloittelee kukintaa. Toinen kärhöni kärsi jotenkin talvesta, mutta sitkeästi se kohottelee itseään ylöspäin. En viitsinyt siitä ottaa kuvaa, kun yritän esitellä näitä paremmin menestyneitä.


Vai ovatko nämä nyt sen parempia. Ajattelin, että mustasilmäsusanna kiipeilisi penkkiin, mutta ne ovat vaan kietoutuneita toisiinsa. Tekisivät nyt edes kukkia noissa lemmen kiemuroissaan.


Etupihan pata on vaatimattoman näköinen tänä vuonna. Hopeaputoukset ovat hyvässä kasvussa, mutta eipä uskoisi, että jossain tuolla keskellä on kolme verenpisaraa.


Kotikasvihuoneessa tomaatit ovat vielä vihreinä. Tämän tomaatin nimi oli joku luumujutska. Minun päässäni ei ole tarttumapintaa kasvien nimille.


Paprika-parka on melko ahtaalla. Onko pakko sulloa kaikki paprikat muutamaan oksaan, kun tilaa olisi muualla vaikka kuinka. Läheisyyden kaipuuta ehkä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Pihakierros mökillä


Mökillä kasvihuoneessa on kaikki hyvin. Pensastomaatit antavat vielä odottaa satoa. Parhaiten on vauhdissa pensastomaatti, jonka päävarsi on melkein poikki (teippasin varren). Se vaurioitui kuljetuksen aikana, kun toin kotoa mökille taimia alkukesästä.


Toin mökille peräkärryllisen kukkia ja hyötykasveja loman ajaksi. Matka sujui kaikilta peräkärryssä ilman tappioita. Mieheni kantoi patiokurkun ruukkua ja minä varsia kuin morsiamen huntua ja niin saimme kurkun kasvihuoneeseen peräkärrystä. Amppelitomaatit pääsivät auton takapenkille. Onneksi kukaan ei nähnyt omituista kuormaa.


Melko korkeaksi kasvanut munakoiso matkusti myös peräkärryssä. Olin varma, että se katkeaa matkalla, mutta eipä sentään.


Köynnöshumalalla on tavoitteet korkealla Tex Willerin nurkalla. Mihin se vielä yltää?


Ajattelin ensin siirtää taustalla näkyvät tikkaat ja kasvihuoneen oven aihion, kun kuvasin mustasilmäsusannaa. Mitä turhia. Tämä on minun mökkielämää. Aina jokin projekti menossa.


Joku oli heittänyt tämän polkupyörän metallijätteisiin, kun pyörä oli irronnut. Mieheni korjasi sen rautalangalla ja niin polkupyörän matka jatkuu mökkipihassa.


Puutarhuri joutuu sietämään tappioita. Neljästä laakakatajasta kaksi on kuivunut. Katson tilannetta ensi kevääseen asti. Siihen asti ne saavat olla paikoillaan. Suodatinkangas heiluu iloisesti tuulessa. Tässäkin on projekti meneillään. Nurmikkoa poistetaan ja jotain tulee tilalle, mitä, en tiedä vielä.


Kivikasan päällä on ollut mukavasti kukintaa. Porsaat asettuivat oikein jonoon kuvattavaksi.


Että minun pitää tämäkin teille näyttää! Poistin mökiltä yhden kitukasvuisen kukkapenkin ja siirsin siitä muutaman kasvin tähän penkkiin. Tässä taas oli muutama kasvi heikossa kunnossa. Ajattelin, että saan uusia kasveja tilalle. Mitä vielä, kaikki ovat hyvässä kasvussa ja nyt penkki on oikea sekamelska. Vuohenputki riemastuttaa myös läsnäolollaan.


Kääpiösamettikukat aloittelevat kukintaa. Kasvatin ne siemenestä asti. Niin tein vime kesänäkin, mutta taimet paleltuivat yöpakkasissa ja loput hukkuivat vesisateeseen. Älkää katsoko penkin ulkopuolelle. Rikkaruohot tanssivat saksanpolkkaa.

Jos katsot tarkkaan kuvan vasenta yläkulmaa, näet ihan pikkuisen yhdestä ihan hassusta projektista, jonka esittelen ensi viikolla.


Tässä penkissä olen aikaisemmin kasvattanut yrttejä huonolla menestyksellä. Luulin, että penkistä on voima pois. Kesäkukkaseos kuitenkin innostui kasvamaan mukavasti. En kyllä ihan ymmärrä, miksi samassa pussissa on niin erikorkuisten kukkien siemeniä.


Kosmoskukat ovat omassa kohopenkissä, vaikka tässä näyttää siltä, että ne eivät erotu ruohosta. Mikäs siellä vasemmalla luikertelee? Se on vesiputki. Mökkimme varustelutaso nousee tänä kesänä huimasti. Olemme kantaneet veden naapurin kaivosta, mutta nyt saamme laittaa letkun kaivoon ja sieltä letku kohti meidän kesäkeittiön nurkkaa. Matka lyhenee oleellisesti ja kohta vettä pumpataan omasta käsipumpusta. Ylellistä.


Kesäkurpitsat ovat ihan hurjassa kasvussa. Pitäisikö lehtiä poistaa? Muutama krassikin sinnittelee joukossa.


Lopuksi lähetän terveisiä Sadulle Kukkaiselämää-blogiin. Voitin Sadun arvonnassa keväällä hyötykasvien siemeniä. Nyt olemme syöneet retiisejä omasta maasta. Kiitos Satu!

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Matkalla Riikassa


Kesäloma alkoi muutaman päivän Riikan matkalla. Suuntasin kuuden hengen seurueella ensin kohti Tallinnaa. Sieltä vuokrasimme auton ja ajoimme Riikaan. Matka Tallinnasta Riikaan on aika vilkasliikenteinen ja tylsä. Löysimme kuitenkin idyllisen paikan, jossa oli kiva syödä ja huilata hetki.


Riikassa tutustuimme Keskustoriin. Siellä on monta tällaista hallia, jossa on ihan kaikkea, etenkin ruokaa. Mietin koko ajan, että kuinka ihmeessä tuo kaikki ruoka menee kaupaksi.


Riikan vanha kaupunki on kaunis. Paljon historiaa, upeita rakennuksia, katusoittajia ja kukkia.


Konditoriatuotteet ja kahvileivät ovat ihan huippuluokkaa. Kahvi oli sen sijaan oudon makuista.


Sää suosi matkalaisia. Oli niin rentouttavaa istua kauniissa kaupungissa ja nauttia kaikessa rauhassa lounasta.


Kävin Hobbywool-nimisessä käsityöliikkeessä ja siellä bongasin tämän hauskan idean. Lihamyllystä tulee lankaa. Toteutan tämän itsekin jossain vaiheessa.


Kaupungissa on niin paljon nähtävää, ettei muutamassa päivässä ehdi kokea niin paljon kuin haluaisi. Tämän erikoisen ja ehkä hieman pelottavankin kummituksen kohtasin vanhassa kaupungissa. Olin varma, että sen sisällä on oikea ihminen, mutta se oli kyllä ihan aito patsas.


Hop on hop off-bussissa saimme hyvän kaupunkikuvauksen. Kuvan nappasin bussin yläkerroksessa. Riika on täynnä ihania rakennuksia. Miten joskus onkin rakennettu niin taidokkaasti.


Ja sitten se ihana Jurmala. Menimme sinne junalla Riikasta, vaikka meillä oli auto. Liikenne on vilkasta ja parkkipaikkoja on vaikea löytää. Juna maksoi 1,40 euroa per suunta ja oli todella helppo kulkuväline. 


Luulin, että Jurmala on yksi pitkä hiekkaranta, mutta siellä oli paljon muutakin kuin 26 kilometriä hiekkarantaa. Pääkadun molemmin puolin oli paljon kauppoja ja palveluita. Sää oli ihan paras ja oli kiva istua ensin pizzalla ja sen jälkeen suuntasimme kohti rantaa.


Pääkadun varrella oli myös asuntoja. Tämän kauniin rakennuksen väri kiinnitti huomioni.


Hiekkaranta oli kuin missä tahansa etelän lomakohteessa. Hiekkaa ja merta loputtomiin. Jurmala on kyllä täysin sääriippuvainen lomakohde. Seuraavana päivänä oli pilvistä ja satoi. Mitäpä siellä rannalla olisi sitten tehnyt, ei mitään.


Riika oli mukava ja siisti  kaupunki, jossa oli paljon ihania kukkaistutuksia. Kuvan kukat olivat hotellimme Wellton Riga Spa- hotellin, jota voin myös suositella lämpimästi. Ainoa mistä en pitänyt, oli erittäin vilkas liikenne ja ahtaat kadut vanhassa kaupungissa. Autoilijat eivät juuri väistelleet jalankulkijoita. Muuten riikalaiset olivat ystävällisiä ja palvelu oli joka puolella todella hyvää. Englannilla pärjäsi oikein hyvin.

Vilkas kaupunkielämä vaihtuu seuraavaksi mökkimaisemiin. Jos siellä näkee auton, se on melkoinen nähtävyys.