lauantai 16. joulukuuta 2017

Huhtikuun tärkeimmät merkit-haaste

Mitkä ovat viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sieluani voimakkaimmin? Tähän minua pyysi vastaamaan Hilla Huiskis-blogista. Haasteessa saa valita kevätkuukaudeksi omalle alueelle sopivan eli maaliskuu-toukokuu.


Merkki 1. Jää sulaa. Samalla sulaa sydämeni keväälle ja mieleni virittäytyy kuuntelemaan ja katselemaan kevään merkkejä.


Merkki 2.  Voin taas kulkea metsässä ilman, että lunta on vyötäröön asti. Vihreys saa vallan.


Merkki 3.  Helsingin puutarhamessut. Messukeskus on täynnä innokkaita ihmisiä, esittelijöitä ja uusia tuotteita. Kaikki valmiina uuteen kauteen.


Merkki 4. Joka vuosi ne tulevat ja minä jaksan ihmetellä. Mistä ne muistavat meidän pienen lammen? Kiitollisuus ja nöyryys luontoa kohtaan ovat läsnä.


Merkki 5. Uusi alku. Koivu herää, tunnistaa lämmön vaikka sisätiloissa ja aloittaa kasvun. Vihreä väri nousee harmaudesta.

Haastetta pitää jakaa kolmelle. Huomaan taas, että tämä haaste kiertää blogeissa, joten ota sinä haaste vastaan, jolla tätä ei ole vielä ollut.

Kiitos Hilla haasteesta! Olin hetken keväisisssä tunnelmissa. Maltan vielä hetken. Nautin joulusta, mutta sitten se alkaa. Uuden kevään suunnittelu ja odotus.


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vanhusten asialla


Hyväntekeväisyyskohteita on loputtomiin ja avuntarvitsijoita riittää sekä kotimaassa että ulkomailla. Minä vien jouluiloa viime vuotiseen tapaan lähiseudun vanhuksille. Tossujen neulominen ja virkkaaminen on minulle mielekästä puuhaa, joten siksi vanhukset ovat avustuskohteeni.

Oranssi tossujen väri ei ehkä ole kaikkein paras. Olin yrittänyt tehdä siitä langasta itselleni huivia. Kun toinenkaan huivi ei ottanut onnistuakseen, luovutin ja päätin virkata kaksinkertaisesta langasta tossuja. Tossut koristelin virkatuilla nauhoilla ja puuhelmillä.


Eräs ystäväni, joka työskentelee vanhainkodissa kertoi, että vanhuksilla ei ole ihorasvaa, jos heillä ei ole siihen varaa. Voiko tämä olla totta? Body lotionin saa alle kolmella eurolla. Järkytyin tiedosta ja tyttäreni, joka on projektissani mukana, hankki oitis erilaisia rasvoja lahjoituksina ja tarjouksista.


Tossujen neulominen on helppoa kuin heinänteko. Edellisessä kuvassa näkyy, että ne ovat hieman oudon malliset, mutta jalassa varsin mukavat. Tossut ovat nimeltään tupatossut. Minä sain ohjeen ystävältäni paperilla. Googlettamalla en sellaisia löytänyt, mutta netti on täynnä muitakin kivoja ohjeita.


Toinen tyttäreni auttoi paketoinnissa ja näin syntyi kolmen naisen voimalla iloa vanhuksille. Toivon, että joku yksinäinen tai unohdettu vanhus kokee edes hetken jouluiloa.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Juhlatunnelmissa


Itsenäisyyspäivän kunniaksi tarjosin perheelle glögit terassilla. Somistin terassia hieman jouluisemmaksi. Ostin Tallinnan reissulta pari pöytäkoristetta ja henkäyksen ohuen kaitaliinan.


Kuuden paikalla olleen (kaksi tuli myöhemmin) kanssa joimme glögiä ja söimme pieniä makeita. Naapuritontilla oli kaksi miestä täydessä työn touhussa. He rakensivat tontin reunaan tukimuuria. Ihmettelimme hieman  työn ajankohtaa.


Terassilla tarkeni melko mukavasti. Tämän lämmittimen sähkömies asensi viime viikolla. Lisäksi meillä on valopetrolilämmitin. Kaipaisin vielä yhtä lämmitintä, mutta näillä mennään.


Ajattelin päästä helpolla ja laitoin salaattipöydän, vaan olipa siinä hommaa. Silppusin, leikkasin ja siivutin ihan urakalla. Tein sen kuitenkin ilomielin. Koko perhe koolla tässä tilanteessa, kun viimeinenkin lapsi lensi kotoa, voiteli hämmentynyttä sieluani.


Jälkiruoaksi tarjosin puolukkamoussekakkua, josta on tullut meidän perheen suosikki. Tein tätä jo toisen kerran. Ohje on Sadulta Talossa no23-blogista.  Suosittelen kurkkaamaan ohjetta täältä . Puolukka, kerma ja kinuskituorejuusto yhdessä on herkullinen makuelämys.


Jouluna emme enää jaa lahjoja, kun ei ole pieniä lapsia. Lapsenmielisyyttä ei sovi kuitenkaan unohtaa. Itsenäisyyspäivänä jokainen hankkii lahjan, joka saa maksaa korkeintaan kolme euroa. Lahjan pitää alkaa tietyllä kirjaimella, joka tänä vuonna oli R. Kirjain vaihtuu vuosittain.

Mitä R-kirjaimella alkavaa sinä ostaisit kolmella eurolla? Se ei olekaan helppo homma.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää


Hyasintin tuoksu tuo aina mieleeni joulut vuosien takaa. Perheeni säästi  jouluna tulleista kukkakoreista korit ja koristeet. Metsästä olimme syksyllä keränneet jäkäliä ja käpyjä. Näistä teimme uusia asetelmia kotiin ja muillekin vietäväksi. Tämän asetelman hain kukkakaupasta. Voi sitä joulukukkien ihanuutta. Oikea kukkaterapiapläjäys!

Muistan myös, että lahjat avattiin varovaisesti. Kaikki paperit ja narut säästettiin seuraavaa vuotta varten.


Lapsuuden talvet olivat aina lumisia, vai kultaako aika muistot. Pata sai hetkeksi lumihunnun, mutta vain hetkeksi. Kuva on viime perjantailta. Sunnuntaina ei ollut enää yhtään lunta. 


Lapsuudessa laitoimme kaksi kynttilää ikkunalle itsenäisyyspäivänä ja sen perinteen vein mukanani omaan kotiin. Laulussa sanotaan, että joka ikkunalla kaksi kynttilää jne. En ihan joka ikkunalle, mutta keittiön ikkunalle kuitenkin, sytytän kaksi kynttilää itsenäisyytemme kunniaksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Tuunattu sikarilaatikko


Keräsin syksyllä metallijätelavalta muutaman tyhjän sikarilaatikon ja ajattelin, että niistä voisi joskus ehkä keksiä jotain. Näin joulun alla tuli mieleen, että teen niistä jotain jouluun liittyvää.

Spreijasin laatikot punaiseksi, valkoiseksi ja vihreäksi. Kanteen laitoin koristeteippejä ja yhden kulkusen. Koristelu voisi olla huomattavasti runsaampaa, mutta pysyttelin yksinkertaisessa mallissa.


Ja mitäs niistä laatikoista kurkistaa? Pieniä tonttuja ja vuodevaatteita. Laatikko oli melkoisen matala ja oli siinä ja siinä, etten joutunut ostamiltani tontuilta kaventamaan päätä. Peitto on isoäidinneliö ja tyyny, joka kuvassa on tilan puutteen vuoksi tontun päällä, on virkattu sydän.


Tonttuleikit voivat alkaa. Tässä naapurilaatikon tonttu on tullut tapaamaan ystäväänsä, joka on juuri heräilemässä päivän touhuihin omasta tonttuvuoteesta.


Laatikoihin voi toki ideoida muutakin kivaa. Jos ideoista on pulaa, Pinterest auttaa tässäkin asiassa.

Mukavaa viikonloppua ja joulumieltä kaikille!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Viikonloppu Tallinnassa


Jokainen tietää, että pieni irtiotto arjesta tekee hyvää. Vietin rentoa viikonloppua Tallinnassa yhdessä mieheni ja ystävien kanssa. Tallinna oli oikein jouluinen ja tunnelmallinen, vaikka sää oli hyvin sateinen.


Minulla on tapana käydä jalkahoidossa Virukeskuksessa ja olin jälleen varannut ajan kauneushoitola Si Stylestä. Suomessa ei saa jalkahoitoa 32 eurolla. Kannatan kotimaista työtä, mutta enhän minäkään ole täydellinen.


Tallinnan joulutori oli oikein kaunista ja jouluista katseltavaa. Kävin torilla pariin otteeseen, koska näkemistä riitti. Ostoksia en kuitenkaan tehnyt, maltti on valttia.


Kaubamajan näyteikkunoita oli mukava katsella, mutta vieläkin kukkaron nyörit pysyivät tiukasti kiinni.


Tämä taideteos on Kaubamajan naisten alusvaateosastolla. Pidän taiteesta, joka yllättää ja on nähtävillä ihmisten keskuudessa ihan arkisissa paikoissa.


Tuli mieleen, että vanhasta sateenvarjosta voisi tehdä ehkä jotain tällaista. Joulukuusenpalloja löytyi monessa värissä, enimmäkseen kultaisia ja punaisia.


Nämä herttaiset porot lähtivät matkaani. Ne pääsevät täydentämään jouluista enkelikokoelmaani, johon haluan eläimiä mukaan.


Terästettyä jouluglögiä oli tarjolla monessa paikassa. Oli niin ihana istua ihan kaikessa rauhassa ystävien kanssa ja jutella niitä näitä.


Olen hurahtanut isoäidinneliöihin ja sillä tekniikalla ehdin aloittaa huivin virkkaamisen hotellihuoneessa. Langat kävin ostamassa Liann Lõngad-nimisestä liikkeestä Kaubamajasta.

Ehdin vielä rentoutua kirjankin parissa. Vinkin tähän kirjaan sain muistaakseni Annelin Pihakuiskaajan matkassa-blogista. Anneli on perustanut nyt toisenkin blogin Kirjojen kuisketta, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Suosittelen lämpimästi Utrion Hupsu rakkaus-kirjaa. Ihana rakkaustarina!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Sinivalkoista-haaste


Minäkin sain Suomi 100-haasteen, jonka on aloittanut Tiiu Puutarhahetki-blogista. Minä sain haasteen Sarilta Sarkan kotona-blogista ja Annilta Kotona Annin kanssa-blogista. Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi 100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin.

Haaste olikin minulle ihan todellinen haaste, koska minulla ei ole juuri mitään sinistä. Rakkaat Pehtoori-pannuni pelastivat tilanteen. Parinkymmenen pannun joukosta löytyi sinisiä ja valkoisia.


Kolo-kiulun suomalainen muotoilu hivelee silmiäni. Voitin kiulun Liisan Takalo-Roppolan puutarha- ja mansikkatila-blogista.


Kävin kukkakaupassa ja pyysin myyjää sitomaan minulle pienen kimpun Suomi 100-teema mielessä. Sain amaryllista ja anemonea. Pieni sievä kimppu koristaa keittiön pöytää, johon levitin itse virkkaamani valkoisen liinan.


Piirongin laatikosta löytyy hieman perisuomalaista suklaata lääkkeenomaiseen käyttöön ja tietysti vain hätätapauksiin.


Parasta sinivalkoista on mielestäni suomalainen kesätaivas, mutta sitä saan vielä hetken odotella. Itsenäisyyspäivä lähestyy. Juhlitaan sitä ja muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat tehneet itsenäisyytemme mahdolliseksi. Tunnelmallista viikonloppua!

En haasta ketään erityisesti, koska tämä haaste on jo kiertänyt niin monilla. Jos joku tämän vielä haluaa, niin siitä vaan. Muista mainita, mistä haaste on peräisin.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kasvisboxi


Toiset tilaavat itselleen ihania kosmetiikkatuotteita tai uusia vaatteita nettikaupoista. Minä tilasin kasviksia.


Kasvisboxi toimitetaan minulle valitsemani tilausrytmin mukaan. Minulle tulee tuotepaketti kerran kuussa suoraan kotiin. Pahvilaatikko on kätevä ja tyylikkään muotoinen. Laatikosta tulee mieleen vanhanajan perunakappa.


Onko tässä mitään järkeä? Kaupat ovat tuoreita kasviksia pullollaan. Jotain kiehtovaa tässä nyt kuitenkin on. Tämä ei ole mikään mainos, mutta kasvikset ovat todella tuoreita ja tiedän, mistä päin kotimaata ne ovat peräisin.


Täältä saan lisätietoa kasviksista, viljelijöistä, kasvisten käyttövinkeistä ja resepteistä. Kasvisten mukana tulee myös reseptilehtinen, josta kokeilin juureskakkua. Kakkuun laitettiin sokerijuurikasta, joka on minulle melko vieras kasvis. Kakku kohosi kuin pullataikina, mutta maku oli minulle outo, vähän juuresmainen.



Reseptivihossa oli myös suolaisen piirakan ohje, mutta en tällä kertaa kokeillut sitä vaan tein ihan oman version. Väitän, että pakastevihannesten ja tuoreiden ero on huikea. Että oli hyvää piirakkaa!

Laitoin piirakkaan kasvisboxissa tullutta lehtikaalia ja se antoi kivan säväyksen piirakkaan. Minä olen kokeillut hittituotetta lehtikaalisipsejä, mutta lehtikaalin maku tuntui niissä minulle liian voimakkaalta.


Miehille tein kunnon liharuokaa possun ulkofileestä. Kasvisboxin kasveista reilu peti vuoan pohjalle ja päälle possua. Tässä vuoka on vasta menossa uuniin. Vuoan vieressä seisoi kaksi miestä kyselemässä, milloin ruoka on valmista.

Tiedän kasvisteni tarinan ja oikein odotan jo seuraavaa boxia. Siinä on tulossa mm. Pablo-punajuurta Sunin tilalta ja Gowrie-lanttua Räpin tilalta. Pääsen tekemään laatikkoruokia. Joulu lähestyy ystävät.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Siivous jatkuu


Jatkoin uuden elämänvaiheen eli kahden aikuisen kodin siivousta omista kaapeistani. Löysin kasan lapsuusmuistoja ja KonMaritus sai odottaa. Tämän hurmaavan pariskunnan suut osuvat yhteen, kun sisällä olevat magneetit kohtaavat.


Ensimmäinen koululaukkuni on tallessa. Silloin ei ollut reppuja juuri kenelläkään, joillain pojilla sellaisia armeijan vihreitä. Muutama Koululainen-lehti on säästynyt 1970-luvulta, vaikka luulin, että ne olivat heitetty pois.



Hienon neidin hieno laukku. Laukun materiaali oli sen ajan viimeistä huutoa. Luokkakaverilla oli samasta materiaalista housut. Se on ainoa kerta, kun olen ollut kateellinen jonkun keinonahkahousuista. Kaverilta saadut helmet kaulaan ja menoksi. Pikku rasiasta ehkä lisää koruja tilaisuuden luonne huomioiden.


Onko ihmisen ihan pakko säästää kaikki? Saiko näitä kortteja purukumipakkauksista vai mistä? Kuka muistaa tv-sarjan kuuden miljoonan dollarin mies? Ei kukaan? Entäs nuo pelit oikealla? Yhtä kysymysmerkkiä koko rojukasa.


Kiiltokuvia kolmessa vihossa muistoineen ja läjä irtokiiltokuvia. Ihania muistoja ja kirjoituksia tärkeiltä ihmisiltä. Hieman liikuttuneessa mielentilassa pakkasin siististi kaikki tavarat samaan paikkaan. Samalla omatunto kolkuttaa, kun yhtään tavaraa ei joutanut pois.

Lupaan yrittää huomenna paremmin, kun vuorossa ovat mieheni kaapit. Siellä on varmaan enemmän poisheitettävää, mutta varmaan vaan minun mielestäni.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Peräkammarin poika


Pojastani ei sitten tullut peräkammarin poikaa, vaikka niin joskus vitsailin. Hän muuttaa pois kotoa ja minä ja mieheni jäämme kahdestaan. Kaksi tytärtämme ovat asuneet jo vuosia omillaan.

Minä mietin elämää usein kahvikupposen äärellä tai siivoamalla. Kuvassa on lakumokka-pala, joita tein Pirkan ohjeen mukaan, mutta olen syönyt parempiakin leivonnaisia.

Nyt teen kodista kahden aikuisen kodin. Aloitin siivouksen olohuoneesta lipaston laatikoista. Olin tallentanut poikani muistilappuja ja niitä lukiessa oli hauska muistella menneitä vuosia.


Muistilapun vieressä oli kasa pyykkiä. Poikani on aina ollut tarkka siisteydestä ja vaatteista. Suihkussa hän on viihtynyt erityisen hyvin. Vesimittari pyöri siihen malliin, että luulin sen menevän rikki.


Hän on aina ilmoittanut missä on ja milloin tulee. Koulumenestys olisi ollut huomattavasti parempi, jos naapuripulpetissa ei olisi aina ollut jotain kiinnostavampaa.


Väsynyt "yhteiskunta" eli äiti oli joskus hieman kyllästynyt ainaiseen kulutukseen. Enpä olisi silloin uskonut, että tuotakin aikaa tulee ikävä.


Tässä isän toive nurmikonleikkuusta. Kaikkihan me tiedämme, että Suomen kesäsää on varsin vaihteleva. En kyllä muista, että olisi ollut pimeää. Uskottava se on, kun lapussa niin lukee. Poikani huumorintaju on yksi hänen vahvuuksista.


Vaikka kodissani on menossa melkoinen KonMaritus, nämä muistilaput jäävät muistoksi piirongin laatikkoon. Kuvassa en taida olla ihan parhaimmillani, mutta huomatkaa poikani piirtämä sydän puserossa. Olen varmaan ihan onnistunut äitinä.

Tässä uudessa elämänvaiheessa sanoin miehelleni, että nyt laitamme ranttaliksi. Minulla ei ole kyllä ihan selvää käsitystä, kuinka laitetaan ranttaliksi. Ajattelin jotain sellaista, että ei jämähdetä paikoilleen, tehdään jotain uutta ja jännää, ollaan avarakatseisia ja positiivisia.

Tervetuloa uudet lukijat Suvi ja Virpi!