lauantai 30. joulukuuta 2017

Tuunattu tinakauha


Joulun välipäivät olen viettänyt mitä parhaimmalla tavalla. Olen makoillut sängyssä ja katsonut televisiota, makoillut sängyssä ja tehnyt käsitöitä, makoillut sängyssä ja lukenut lehtiä. Täydellistä!

Luin lehdestä, että tinan valaminen loppuu uutenavuotena. Nykyiset tinat sisältävät liikaa lyijyä ja ne korvataan mehiläisvahasta valmistetuilla versioilla. Vanhaa tinakauhaa voi kai käyttää, mutta paloturvallisuuden vuoksi mehiläisvahatinat pitäisi sulattaa vesihauteessa.

Aloin heti miettiä vanhalle tinakauhalle uutta käyttöä ja hyvin nopeasti siitä tuli hiiriperheen koti. Tässä kuvassa perhe odottelee halkopinon päällä lopullista sijoituspaikkaa seinälle.


Hiiriperhe näyttää tyytyväiseltä uuteen kotiinsa. Kauhassa on valettu aikoinaan monet tinat perheen kanssa. Tinamöykyistä yritettiin hahmotella ainakin rahaa, matkoja ja lemmikkejä.


Tuunaus ei maksanut euroakaan. Vanhoista korvakoruista ja helmistä olen purkanut kaikkea mahdollisesti tarpeellista. No, olen tietysti osallistunut viinien juomiseen. Tosin minun juomista viineistä ei montaa korkkia kerry.


Piltti-parka uinuu ruissipsissä, kun en löytänyt kaupoista saksanpähkinöitä, joissa olisi ollut kuori mukana. Onneksi hiiriperhe asustaa terassilla, jonne eivät linnut pääse tai niinhän minä luulin, koska yksi lintu on jo terassilla nähty. Piltti-paran pää on pähkinää, joten voi olla, että piltin tuunaus on uudelleen aiheellista viimeistään keväällä.

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta teille kaikille!

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Koti pukeutuu jouluun


Koti on koristeltu joulua varten. Tallinnasta tuodut porot pääsivät enkelikuoron mukaan ja joukkoon mahtui pari hiihtävää tonttuakin.


Tänäkin vuonna valkoinen muovikuusi näyttää kauniilta, vaikka luontoihminen minussa ihmettelee asiaa kovasti.


Tontut ja hiiret juttelevat "lumihangella". On hanget korkeat nietokset pätee ainoastaan kuusen alla. Ulkona on lunta vain himpun verran.





Kuusessa on perinteisiä enkeleitä, palloja ja käpyjä. Tärkein on sydän, joka on mieheni ja minun ensimmäisiä yhteisiä koristeita.


Pientä virkattua mahtuu myös mukaan. Tämä Petteri valmistui äsken. Huomasin valokuvista, että olin tehnyt viime vuonna lähes samanlaisen. Mihin mahtoi se Petteri mennä viemään loistetta nenän päässään?

lauantai 16. joulukuuta 2017

Huhtikuun tärkeimmät merkit-haaste

Mitkä ovat viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sieluani voimakkaimmin? Tähän minua pyysi vastaamaan Hilla Huiskis-blogista. Haasteessa saa valita kevätkuukaudeksi omalle alueelle sopivan eli maaliskuu-toukokuu.


Merkki 1. Jää sulaa. Samalla sulaa sydämeni keväälle ja mieleni virittäytyy kuuntelemaan ja katselemaan kevään merkkejä.


Merkki 2.  Voin taas kulkea metsässä ilman, että lunta on vyötäröön asti. Vihreys saa vallan.


Merkki 3.  Helsingin puutarhamessut. Messukeskus on täynnä innokkaita ihmisiä, esittelijöitä ja uusia tuotteita. Kaikki valmiina uuteen kauteen.


Merkki 4. Joka vuosi ne tulevat ja minä jaksan ihmetellä. Mistä ne muistavat meidän pienen lammen? Kiitollisuus ja nöyryys luontoa kohtaan ovat läsnä.


Merkki 5. Uusi alku. Koivu herää, tunnistaa lämmön vaikka sisätiloissa ja aloittaa kasvun. Vihreä väri nousee harmaudesta.

Haastetta pitää jakaa kolmelle. Huomaan taas, että tämä haaste kiertää blogeissa, joten ota sinä haaste vastaan, jolla tätä ei ole vielä ollut.

Kiitos Hilla haasteesta! Olin hetken keväisisssä tunnelmissa. Maltan vielä hetken. Nautin joulusta, mutta sitten se alkaa. Uuden kevään suunnittelu ja odotus.


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vanhusten asialla


Hyväntekeväisyyskohteita on loputtomiin ja avuntarvitsijoita riittää sekä kotimaassa että ulkomailla. Minä vien jouluiloa viime vuotiseen tapaan lähiseudun vanhuksille. Tossujen neulominen ja virkkaaminen on minulle mielekästä puuhaa, joten siksi vanhukset ovat avustuskohteeni.

Oranssi tossujen väri ei ehkä ole kaikkein paras. Olin yrittänyt tehdä siitä langasta itselleni huivia. Kun toinenkaan huivi ei ottanut onnistuakseen, luovutin ja päätin virkata kaksinkertaisesta langasta tossuja. Tossut koristelin virkatuilla nauhoilla ja puuhelmillä.


Eräs ystäväni, joka työskentelee vanhainkodissa kertoi, että vanhuksilla ei ole ihorasvaa, jos heillä ei ole siihen varaa. Voiko tämä olla totta? Body lotionin saa alle kolmella eurolla. Järkytyin tiedosta ja tyttäreni, joka on projektissani mukana, hankki oitis erilaisia rasvoja lahjoituksina ja tarjouksista.


Tossujen neulominen on helppoa kuin heinänteko. Edellisessä kuvassa näkyy, että ne ovat hieman oudon malliset, mutta jalassa varsin mukavat. Tossut ovat nimeltään tupatossut. Minä sain ohjeen ystävältäni paperilla. Googlettamalla en sellaisia löytänyt, mutta netti on täynnä muitakin kivoja ohjeita.


Toinen tyttäreni auttoi paketoinnissa ja näin syntyi kolmen naisen voimalla iloa vanhuksille. Toivon, että joku yksinäinen tai unohdettu vanhus kokee edes hetken jouluiloa.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Juhlatunnelmissa


Itsenäisyyspäivän kunniaksi tarjosin perheelle glögit terassilla. Somistin terassia hieman jouluisemmaksi. Ostin Tallinnan reissulta pari pöytäkoristetta ja henkäyksen ohuen kaitaliinan.


Kuuden paikalla olleen (kaksi tuli myöhemmin) kanssa joimme glögiä ja söimme pieniä makeita. Naapuritontilla oli kaksi miestä täydessä työn touhussa. He rakensivat tontin reunaan tukimuuria. Ihmettelimme hieman  työn ajankohtaa.


Terassilla tarkeni melko mukavasti. Tämän lämmittimen sähkömies asensi viime viikolla. Lisäksi meillä on valopetrolilämmitin. Kaipaisin vielä yhtä lämmitintä, mutta näillä mennään.


Ajattelin päästä helpolla ja laitoin salaattipöydän, vaan olipa siinä hommaa. Silppusin, leikkasin ja siivutin ihan urakalla. Tein sen kuitenkin ilomielin. Koko perhe koolla tässä tilanteessa, kun viimeinenkin lapsi lensi kotoa, voiteli hämmentynyttä sieluani.


Jälkiruoaksi tarjosin puolukkamoussekakkua, josta on tullut meidän perheen suosikki. Tein tätä jo toisen kerran. Ohje on Sadulta Talossa no23-blogista.  Suosittelen kurkkaamaan ohjetta täältä . Puolukka, kerma ja kinuskituorejuusto yhdessä on herkullinen makuelämys.


Jouluna emme enää jaa lahjoja, kun ei ole pieniä lapsia. Lapsenmielisyyttä ei sovi kuitenkaan unohtaa. Itsenäisyyspäivänä jokainen hankkii lahjan, joka saa maksaa korkeintaan kolme euroa. Lahjan pitää alkaa tietyllä kirjaimella, joka tänä vuonna oli R. Kirjain vaihtuu vuosittain.

Mitä R-kirjaimella alkavaa sinä ostaisit kolmella eurolla? Se ei olekaan helppo homma.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää


Hyasintin tuoksu tuo aina mieleeni joulut vuosien takaa. Perheeni säästi  jouluna tulleista kukkakoreista korit ja koristeet. Metsästä olimme syksyllä keränneet jäkäliä ja käpyjä. Näistä teimme uusia asetelmia kotiin ja muillekin vietäväksi. Tämän asetelman hain kukkakaupasta. Voi sitä joulukukkien ihanuutta. Oikea kukkaterapiapläjäys!

Muistan myös, että lahjat avattiin varovaisesti. Kaikki paperit ja narut säästettiin seuraavaa vuotta varten.


Lapsuuden talvet olivat aina lumisia, vai kultaako aika muistot. Pata sai hetkeksi lumihunnun, mutta vain hetkeksi. Kuva on viime perjantailta. Sunnuntaina ei ollut enää yhtään lunta. 


Lapsuudessa laitoimme kaksi kynttilää ikkunalle itsenäisyyspäivänä ja sen perinteen vein mukanani omaan kotiin. Laulussa sanotaan, että joka ikkunalla kaksi kynttilää jne. En ihan joka ikkunalle, mutta keittiön ikkunalle kuitenkin, sytytän kaksi kynttilää itsenäisyytemme kunniaksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Tuunattu sikarilaatikko


Keräsin syksyllä metallijätelavalta muutaman tyhjän sikarilaatikon ja ajattelin, että niistä voisi joskus ehkä keksiä jotain. Näin joulun alla tuli mieleen, että teen niistä jotain jouluun liittyvää.

Spreijasin laatikot punaiseksi, valkoiseksi ja vihreäksi. Kanteen laitoin koristeteippejä ja yhden kulkusen. Koristelu voisi olla huomattavasti runsaampaa, mutta pysyttelin yksinkertaisessa mallissa.


Ja mitäs niistä laatikoista kurkistaa? Pieniä tonttuja ja vuodevaatteita. Laatikko oli melkoisen matala ja oli siinä ja siinä, etten joutunut ostamiltani tontuilta kaventamaan päätä. Peitto on isoäidinneliö ja tyyny, joka kuvassa on tilan puutteen vuoksi tontun päällä, on virkattu sydän.


Tonttuleikit voivat alkaa. Tässä naapurilaatikon tonttu on tullut tapaamaan ystäväänsä, joka on juuri heräilemässä päivän touhuihin omasta tonttuvuoteesta.


Laatikoihin voi toki ideoida muutakin kivaa. Jos ideoista on pulaa, Pinterest auttaa tässäkin asiassa.

Mukavaa viikonloppua ja joulumieltä kaikille!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Viikonloppu Tallinnassa


Jokainen tietää, että pieni irtiotto arjesta tekee hyvää. Vietin rentoa viikonloppua Tallinnassa yhdessä mieheni ja ystävien kanssa. Tallinna oli oikein jouluinen ja tunnelmallinen, vaikka sää oli hyvin sateinen.


Minulla on tapana käydä jalkahoidossa Virukeskuksessa ja olin jälleen varannut ajan kauneushoitola Si Stylestä. Suomessa ei saa jalkahoitoa 32 eurolla. Kannatan kotimaista työtä, mutta enhän minäkään ole täydellinen.


Tallinnan joulutori oli oikein kaunista ja jouluista katseltavaa. Kävin torilla pariin otteeseen, koska näkemistä riitti. Ostoksia en kuitenkaan tehnyt, maltti on valttia.


Kaubamajan näyteikkunoita oli mukava katsella, mutta vieläkin kukkaron nyörit pysyivät tiukasti kiinni.


Tämä taideteos on Kaubamajan naisten alusvaateosastolla. Pidän taiteesta, joka yllättää ja on nähtävillä ihmisten keskuudessa ihan arkisissa paikoissa.


Tuli mieleen, että vanhasta sateenvarjosta voisi tehdä ehkä jotain tällaista. Joulukuusenpalloja löytyi monessa värissä, enimmäkseen kultaisia ja punaisia.


Nämä herttaiset porot lähtivät matkaani. Ne pääsevät täydentämään jouluista enkelikokoelmaani, johon haluan eläimiä mukaan.


Terästettyä jouluglögiä oli tarjolla monessa paikassa. Oli niin ihana istua ihan kaikessa rauhassa ystävien kanssa ja jutella niitä näitä.


Olen hurahtanut isoäidinneliöihin ja sillä tekniikalla ehdin aloittaa huivin virkkaamisen hotellihuoneessa. Langat kävin ostamassa Liann Lõngad-nimisestä liikkeestä Kaubamajasta.

Ehdin vielä rentoutua kirjankin parissa. Vinkin tähän kirjaan sain muistaakseni Annelin Pihakuiskaajan matkassa-blogista. Anneli on perustanut nyt toisenkin blogin Kirjojen kuisketta, johon en ole vielä ehtinyt tutustua. Suosittelen lämpimästi Utrion Hupsu rakkaus-kirjaa. Ihana rakkaustarina!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Sinivalkoista-haaste


Minäkin sain Suomi 100-haasteen, jonka on aloittanut Tiiu Puutarhahetki-blogista. Minä sain haasteen Sarilta Sarkan kotona-blogista ja Annilta Kotona Annin kanssa-blogista. Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi 100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin.

Haaste olikin minulle ihan todellinen haaste, koska minulla ei ole juuri mitään sinistä. Rakkaat Pehtoori-pannuni pelastivat tilanteen. Parinkymmenen pannun joukosta löytyi sinisiä ja valkoisia.


Kolo-kiulun suomalainen muotoilu hivelee silmiäni. Voitin kiulun Liisan Takalo-Roppolan puutarha- ja mansikkatila-blogista.


Kävin kukkakaupassa ja pyysin myyjää sitomaan minulle pienen kimpun Suomi 100-teema mielessä. Sain amaryllista ja anemonea. Pieni sievä kimppu koristaa keittiön pöytää, johon levitin itse virkkaamani valkoisen liinan.


Piirongin laatikosta löytyy hieman perisuomalaista suklaata lääkkeenomaiseen käyttöön ja tietysti vain hätätapauksiin.


Parasta sinivalkoista on mielestäni suomalainen kesätaivas, mutta sitä saan vielä hetken odotella. Itsenäisyyspäivä lähestyy. Juhlitaan sitä ja muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat tehneet itsenäisyytemme mahdolliseksi. Tunnelmallista viikonloppua!

En haasta ketään erityisesti, koska tämä haaste on jo kiertänyt niin monilla. Jos joku tämän vielä haluaa, niin siitä vaan. Muista mainita, mistä haaste on peräisin.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kasvisboxi


Toiset tilaavat itselleen ihania kosmetiikkatuotteita tai uusia vaatteita nettikaupoista. Minä tilasin kasviksia.


Kasvisboxi toimitetaan minulle valitsemani tilausrytmin mukaan. Minulle tulee tuotepaketti kerran kuussa suoraan kotiin. Pahvilaatikko on kätevä ja tyylikkään muotoinen. Laatikosta tulee mieleen vanhanajan perunakappa.


Onko tässä mitään järkeä? Kaupat ovat tuoreita kasviksia pullollaan. Jotain kiehtovaa tässä nyt kuitenkin on. Tämä ei ole mikään mainos, mutta kasvikset ovat todella tuoreita ja tiedän, mistä päin kotimaata ne ovat peräisin.


Täältä saan lisätietoa kasviksista, viljelijöistä, kasvisten käyttövinkeistä ja resepteistä. Kasvisten mukana tulee myös reseptilehtinen, josta kokeilin juureskakkua. Kakkuun laitettiin sokerijuurikasta, joka on minulle melko vieras kasvis. Kakku kohosi kuin pullataikina, mutta maku oli minulle outo, vähän juuresmainen.



Reseptivihossa oli myös suolaisen piirakan ohje, mutta en tällä kertaa kokeillut sitä vaan tein ihan oman version. Väitän, että pakastevihannesten ja tuoreiden ero on huikea. Että oli hyvää piirakkaa!

Laitoin piirakkaan kasvisboxissa tullutta lehtikaalia ja se antoi kivan säväyksen piirakkaan. Minä olen kokeillut hittituotetta lehtikaalisipsejä, mutta lehtikaalin maku tuntui niissä minulle liian voimakkaalta.


Miehille tein kunnon liharuokaa possun ulkofileestä. Kasvisboxin kasveista reilu peti vuoan pohjalle ja päälle possua. Tässä vuoka on vasta menossa uuniin. Vuoan vieressä seisoi kaksi miestä kyselemässä, milloin ruoka on valmista.

Tiedän kasvisteni tarinan ja oikein odotan jo seuraavaa boxia. Siinä on tulossa mm. Pablo-punajuurta Sunin tilalta ja Gowrie-lanttua Räpin tilalta. Pääsen tekemään laatikkoruokia. Joulu lähestyy ystävät.