lauantai 10. syyskuuta 2016

Illan hämärtyessä

Näin kauniina viikonloppuna syystunnelmointi ei tunnu kovin ajankohtaiselta asialta. Viime perjantai-iltana, kun tulin mökille, oli kuitenkin tarpeen sytytellä kynttilöitä ja lyhtyjä. Illat hämärtyvät ja syksy saapuu, vaikka vannoutuneena kesäihmisenä mitä tekisin. Syksy on kaunis ja siinäkin on monta hyvää puolta, mutta ei se kesää voita.
Sytytin tulen myös takkaan. Mäntypaneeliseinät ovat saaneet valkoisen värin jo monta vuotta sitten, mutta perinteisen punaista takkaa en ole rohjennut maalata. Kaiken ei tarvitse olla valkoista, vaaleaa tai sävy sävyyn, takka kertoo omaa tarinaansa punaisena. Muistan, kuinka mieheni kanssa sitä valittiin ja etsittiin muuraajaa. Silloin en olisi ikinä uskonut, että maalaan seinät joskus valkoisiksi.
Ikkunan taakse ulos sytytin pieniä lyhtyjä. Kylläpä oli tunnelmallista ja mukavaa. Meillä on mökillä aurinkosähkö. Se on ollut paras päätös ikinä! Nyt en halunnut rikkoa tunnelmaa liian kirkkailla valoilla. Istumme joskus mieheni kanssa pelkkien kynttilöiden valossa ja muistelemme sitä aikaa, kun aurinkosähköä ei vielä ollut. Sitä, mitä ei ole, ei osaa kaivata.
Lauantaikin meni perinteisissä tunnelmissa. Etsin metsästä aurinkoisimman paikan ja nautin kahvihetkestä. Jäkälämatto jalkojen alla, aurinkoinen taivas ja kahvintuoksu, mitä muuta ihminen voi toivoa. Niin, ja miestä ei sovi unohtaa. Hän on oikein mainio retkikumppani.
Suppilovahvero on mökkiseutumme metsien varma saalis. Mielestäni se on erittäin helppo sieni kaikin puolin. Niitä ei tarvitse siivota. Nakkaan ne jääkaapin päälle kuivumaan. Sen jälkeen rutistan kuivat sienet käsissäni ihan pieniksi ja laitan lasipurkkiin kaappiin.
Onnistuneen sienipäivän iltana oli mukava sytyttää öljylamppu rantaan. Lampi oli aivan tyyni ja oli ihan hiljaista. Yhtäkkiä kuulin pientä suhinaa, katsoin taivaalle ja näin kuusi kurkea, jotka laskeutuivat lammen toiseen päähän heinikkoon. Toivon, että jonain päivänä minulla on hieno kamera, jolla voin vangita tuollaisia hetkiä. Jos minusta tulee vaikka luontokuvaaja. Haaveita pitää olla!

10 kommenttia:

  1. Kaunis takka!😍
    Ihanalta kuulosti teidän metsäinen kahvihetki!
    Kaksin on aina kivempi!

    Toivottavasti sinun haaveesi joskus toteutuu
    ja sinusta tulisi luontokuvaaja! Se olisi mukava harrastus!
    Mutta vaatii todella kunnollisen kameran.

    Ihanaa viikonlopun jatkoa sinne!❤️😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Menen lokakuussa valokuvauskurssille ja sen jälkeen ostan hyvän kameran mutta sellaisen peruskäyttäjälle sopivan 😀

      Poista
  2. Hieno takka. Olis kiva täältä vauva-arjen keskeltä päästä taas kuvailemaan vähän kauemmaksi kuin kotipihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sinun kuvauskohteesi kotona on niin söpö 🐕.

      Poista
  3. Ihanaa mökkitunnelmaa ja todellakin haaveita täytyy olla! Ihanaa alkavaa viikkoa Ansu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukavaa alkavaa viikkoa myös sinulle ☺.

      Poista
  4. Syksy on niin ihanaa aikaa, kun saa poltella kynttilöitä. Ihanat minijuhlat iellä! <3 Suppilovahvero on ihan paras sieni. Niitä minullakin kuivuu parhaillaan ja niistä tulee niin hyvä keitto! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Tänään menin metsään etsimään suppiloita, mutta löysinkin vielä kanttarelleja. Ne syötiin ja huomenna uusi reissu suppilojahtiin. Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista