lauantai 9. heinäkuuta 2016

Huvimajassa

Laitoin kahvin porisemaan mökillä ja ajattelin, että nyt olisi sopiva tunnelma esitellä meidän huvimajaa. Sade on vihdoin lakannut. Luonto on vedestä väsynyt. Nautin kuitenkin vihreydestä ja seesteisestä, rauhoittavasta hetkestä.
Kutsumme huvimajaa jostain syystä pergolaksi.  Se taitaa olla kyllä oikeasti sellainen rakennelma, jossa ei ole kattoa. Selvyyden vuoksi käytän sanaa huvimaja. Tämä ei ole varsinaisesti mikään rakennustaiteen helmi. Huvimaja on tehty vanhoista ikkunoista ja muutenkin rakennusmateraali on mahdollisimman paljon kierrätettyä.
Ovella tulijaa tervehtii enkeli, joka loihtii huilustaan säveliä, jotka kutsuvat tulijaa rauhoittumaan ja lepäämään.
Minulla on monta keinutuolia, tässä vaaleanpunainen versio. Keinutuoli on jätelavalta pelastettu. Rautakaupan myyjä kertoi, että hän ei ole koskaan myynyt vaaleanpunaista maalia keinua varten. Minä sanoin, että keinutuolissa on tarkoitus haaveilla vaaleanpunaisia unelmia. Se ei ehkä onnistu, jos värivalinta ei ole oikea.
Hyttysverhona toimii kaksi vanhaa pitsiverhoa, jotka ole kiinnittänyt vielä vanhempaan verhotankoon. Tuoli on tietysti saatu jostain, itse maalattu ja istuinosakin itse päällystetty.
Pöytä on ystäväni mummolta. Se oli niin huonokuntoinen, että se oli pakko maalata. Annan mielelläni ajan patinan näkyä, enkä haluaisi maalata vanhoja huonekaluja. Joskus se on kuitenkin ainoa vaihtoehto.
Pöydällä on itse virkkaamani pöytäliina. Matosta pidän erityisen paljon. Sain sen naapureiltani. Se on muovimatto ja siinä on käytetty jotain aivan ihanaa kultaista ja hopeista muovipussia tai mitä lie muovinauhaa.
Kuvan takana ikkunoista näkyy se kaikista ihanin paikka: mökki ❤.
Lasten vanhassa kerrossängystä tuunatussa sohvassa voi unohtaa arjen ja antaa ajatuksen virrata vapaasti kohti juuri niitä asioita, joista saan voimaa. Luonto ympäröi minua. Tunnen itseni levolliseksi ja rentoutuneeksi. Päässäni vapautuu tilaa uusille ideoille.
Painan päähäni tämänkin maiseman. Palaan siihen mielessäni sitten, kun lunta tuiskuttaa ja on pimeää. Koivut ovat niin kauniita ja nyt niin hiljaa. Tuuli ei käy puissa ja tunnelma on lähes pysähtynyt. Lampikin on ihan tyyni. Taivas on sateen jäljiltä harmaa ja jotenkin yhteneväinen lammen kanssa. Onneksi koivujen vihreys raikastaa ja tuo väriä maisemaan.
Kynttiläkin muistuttaa minua vaaleanpunaista unelmista. Ne ovat hyvin tärkeitä meille kaikille. Kaikkien unelmien ei tarvitse toteutua. Pienistä ajatuksista ja unelmista ei välttämättä synny mitään suurta, mutta jokin niistä voi olla hyvin merkittävä tai osoittautua tärkeäksi myöhemmin.
Unelmien merkitystä tai niiden toteutumista ei ole syytä pohtia enempää. On vain tämä joutilas hetki. Vedän henkeeni luonnon voimaa ja kauneutta, talletan mieleni muistiin tätä tunnelmaa ja maisemaa. Nyt on hieno päivä!

12 kommenttia:

  1. Oi miten kauniiksi olet laittanut huvimajanne. Ja niin kauniit maisemat. Kyllä tuolla passaa oleskella. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Lepohetkien lisäksi järjestän huvimajassa myös pieniä kahvihetkiä.
      Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  2. Kirjotat niin ihanasti, tunnelmaan on helppo upota mukaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateen jälkeen tunnelma oli niin hieno. Se vei minut ihan mennessään ☺.

      Poista
  3. Ihana huvimaja!❤️
    Ja vaaleanpunainen keinutuoli on ihana! Hyvä löytö!
    Kauniit maisemat näkyy huvimajasta! Kyllä siellä kelpaa unelmoida!
    Hyvää illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Keinutuoli on minun mieluisin huonekalu.
      Mukavaa iltaa myös sinulle!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Keinutuolissa on kiva kiikkua, enkeli vierellä 😊

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos! Sieltä ei millään viitsisi lähteä pois.

      Poista
  6. Katsojakin jo uppoaa täysin maisemaan, saatikka sitten varmaan paikan päällä. Huikea huvimaja!

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Kunpa siellä voisi viettää enemmän aikaa.

    VastaaPoista