Kasvihuoneen sisustusta

Mieleni teki niin kovasti uusia rottinkisohvan päälliset ja rohkeasti ryhdyin tuumasta toimeen. Ostin uudet superlonit, jotka osoittautuivat turhan paksuiksi. Ompeleminen oli yhtä tuskaa. Saumoja ei voi julkisesti esitellä, mutta onneksi niitä voi peittää tyynyllä ja torkkupeitolla.

Miten ompeleminen on minulle niin vaikeaa? Virkkaan mitä tahansa, mistä langasta tahansa ja vaikka minkälaisella puikolla, mutta ompelemisesta ei tule mitään. Kankaaseen olen kuitenkin tyytyväinen. Kuvassa olevan tyynyn olen saanut joskus lahjaksi.

Vanhat punaiset päälliset laitoin talteen. Niille voi tulla vielä käyttöä. Ne olivat ihan siistit, mutta pimeän talven jälkeen kaiken pitää olla vihreää, myös takapuoleni alla olevan pehmusteen.

Rottinkituoli sai uuden maalipinnan, vihreän tietenkin. Alkeellisilla ompelutaidoillani sain tehtyä tyynynpäällisen jämäkankaasta. Olen suorituksestani melko ylpeä. Vetoketju tyynynpäällisessä olisi ollut huippujuttu. Sen ompeleminen lähentelee kuitenkin rakettitiedettä, joten se sai jäädä tekemättä.

Tältä rottinkituoli näytti ennen. Huomioni kiinnittyy kasvihuoneen ulkopuolella oleviin pensashanhikkeihin. Mieleni tekisi laittaa niiden paikalle pieni kasvimaa. Pensaiden ympäriltä on hankala ajaa nurmikkoa ja kasvimaa sopisi hyvin kasvihuoneen kylkeen.

Minulla oli päiväyksen ohittaneita siemenpusseja läjäkaupalla. Osa kukkien siemenistä ei itänyt ollenkaan, joten päätin ottaa varman päälle kesäkurpitsoiden kanssa. Kylvin niitä kaksi pussillista ja kuinkas kävinkään. Minulla on nyt 19 terhakkaa kesäkurpitsan tainta. Vähempikin olisi riittänyt. Heitänkö pois ylimääräiset taimet, jotka katsovat minua surullisen näköisinä ja vetoavat tunteisiini. No en heitä, kun en pysty.

Tässä kaksi iloista velikultaa poseeraavat kesäkurpitsoiden äärellä. Sammakoilla on aina ollut kesätyö tomaattien varsien tukemisessa. Tänä vuonna en laittanut tomaatteja, joten pojat ovat lomatunnelmissa.

Sää on vihdoin lämmennyt. Luonto herää ja niin minäkin!