Vihdoinkin mökillä!

Pitkän talven jälkeen riemuni oli suunnaton, kun auto kurvasi pääsiäisenä mökin pihaan. Vihdoin pääsin rentoutumaan sielunmaisemaani. Laitoin pöytäliinan pöydälle ja kynttilän palamaan. Siitä se mökkikausi taas käynnistyi.

Minun pääsiäispöydässä ei ollut kovin monimutkaisia herkkuja.Minulla on mökillä niin monia mielenkiintoisia puuhia, että en oikein välitä ruoanlaitosta. Sähkötön mökki tuo myös omat haasteensa ruoanlaittoon. Kahvia on mukava keitellä puuhastelun lomassa, mutta ei tietenkään kuvan pannussa.

Keittiöpuuhat käyvät hitaammin kuin kotona, kun juoksevaa vettä ei ole, tiskikoneesta puhumattakaan. Minä ja punainen kattila olemme oiva työpari tiskaamisessa.

Radiomme Astrosound takaa lauantai-illan tahdit. Kasettisoitin ei ole toiminut vuosiin, mutta eipä meillä ole enää kasettejakaan. Radio sen sijaa käy ja kukkuu moitteettomasti.

Pääsiäinen oli sen verran viileä, että puita saimme poltella takassa, saunassa ja hellassa ahkerasti. Puupinoon tulikin melkoinen lovi. Meidän piti kaataa muutama puu odottamaan polttopuiden tekoa, mutta keskityimme lepäämiseen.

Sytykkeitä on iso saavillinen. Olemme keränneet tuohia hakkuualueilta. Poltamme myös kaikki roskat, jotka voi polttaa. Jäteastiaan menee vain se jäte, mitä mökkikunnassa ei voi lajitella.

Pääsiäisen viileä sää haittasi ulkoilua, mutta teimme kuitenkin joka päivä metsässä jonkinlaisen lenkin. Viime pääsiäisen aikoihin siivosimme kaikki lintupöntöt. Meillä on parikymmentä lintupönttöä, joten siinä oli melkoinen puuha. Olen miettinyt, että onkohan pönttöjen siivoaminen aivan välttämätöntä. Nyt emme siihen puuhaan ryhtyneet, joten täytyy tarkkailla, mitä pikkulinnut tuumaavat.

Onpa ihana, kun olen saanut taas uusia lukijoita. Tervetuloa mukaan Kirsti ja kaksi Kristiinaa!