Minä olen aina ihmetellyt, että miksi ihmisillä on niin paljon keskeneräisiä käsitöitä. Miksi he eivät tee niitä loppuun asti? Sain ymmärrystä asiaan, kun huomasin, että olen itse samassa tilanteessa.
Keinutuolin selkänojalla roikkuu kaulahuivi, jota aloitin tekemään lomalla (idea Pinterestistä). Huivia oli ihana virkata aurinkoisella parvekkeella uimapuku päällä. En pääse nyt ihan samaan tunnelmaan virttynyt villatakki päällä ja villatöppöset jaloissa iltahämärissä kotisohvalla.
Ponchon (malli Drops), virkkaamisen aloitin ennen lomaa, mutta se keskeytyi, koska langat loppuivat. Tilasin uudet ja hain ne jo R-kioskilta. Lankapussi odottaa nyt eteisen pöydällä. Matka siitä olohuoneen sohvalle, jossa yleensä teen käsitöitä, on yllättävän pitkä.
Tämä käsityö häviää hieman olohuoneen maton väreihin. Olisikin kadonnut vaikka maton alle näkymättömiin. Tästä on tulossa virkattu kassi. Ohje on Vikatikki-blogista. Isoäidin neliöitä on mukava virkata, mutta en miettinyt tarpeeksi pitkälle, kun aloitin työn. Paloista kootaan tässä muodossa kassi. Sitten pitäisi ommella vuorikangas. Ompelu kuulostaa nyt mahdottomalta toimenpiteeltä.
Ja nämäkin vielä! Tein jouluna kynsikkäitä oman mallin mukaan. Tarvitsen niitä töissä, kun siellä on niin kylmä. Toinen on valmis, mutta toinen on ihan alkuvaiheessa. Nyt ei oikein huvita muistella ohjetta ja kevätkin jo tulossa huimaa vauhtia.
Lankavarastosta pilkistää viime kesänä aloittamani keittiön pöydän kaitaliina. Tekeminen loppui, kun lanka loppui. Lankakin on jo ostettu ja työstä puuttuu enää noin 10 cm, mutta se tuntuu ainakin kilometriltä.
Käännän keskeneräisyyden positiiviseksi asiaksi. Minulla on monta rautaa tulessa ja tekemisen meininkiä. Se ei olekaan huono juttu!
Tää oli kyllä ehdottomasti hauskoin postaus tälle viikolle :) Matka eteisestä sohvalle tosiaan voi olla melkoisen pitkä :D
VastaaPoistaKävin äidin luona toissa iltana kylässä (vein haalarini hänelle kavennettavaksi) ja hänellä oli kolme käsityötä kesken ja nyt se minun haalari neljäntenä hommana. Siinä kummastelin hetken että miksi pitää olla kolme, eikö voi tehdä yhden kerrallaan. Mutta ihanaa ettei äitini siis ole ainoa <3
Kiitos! Yritin kuvailla sitä tuskaa, kun ei yhtään huvita ja kuitenkin pitäisi jotain tehdä.
PoistaMinäkin tykkään virkkaamisesta. Tekemäni isoäidin neliöt sopivatkin hyvin meidän vanhan hirsimökkimme tunnelmaan. Kotiini ne eivät kävisikään. Mökillä tykkään virkata terassilla ja katsella ja kuunnella ympäröivää luontoa.
VastaaPoistaKunpa pääsisi mökin terassille virkkaamaan ja kuuntelemaan heräävää luontoa.
PoistaKivoja töitä sinulla on meneillään, kun johonkin kyllästyy tekee sitten toista. Mukavaa päivää sateesta huolimatta:)
VastaaPoistaNäin on ja kaikki varmaan valmistuu aikoinaan.
PoistaVirkkaaminen on tosi kivaa, mutta välillä tahtoo käydä juuri noin :). Ja vanha sananlasku sanoo, että jos ei ole kahta kynsikästä, niin pidä toinen käsi taskussa :D.
VastaaPoistaParas sananlasku ikinä 😀. Tuon pidän mielessäni.
PoistaIhana postaus, kiitos tästä. Niin kauniita virkkauksia. Ja kauniita värejä. Olet tosi taitava.
VastaaPoistaVoi kiitos, kiva kuulla. Minulla on nyt menossa sellainen väriä elämään-vaihe.
PoistaKivoja virkkauksia olet aloittanut. Virkkaaminen on kivaa.
VastaaPoistaKivasti kerrottu hyvän tuulen postaus. ;))
Kiitos. Minulle tulee näistä kommenteista aina niin hyvä mieli.
PoistaTodellakin monta rautaa tulessa ja se on ihan positiivista!
VastaaPoistaKauniita virkkauksia, jotka ilahduttavat myös täällä ruudun takana istujaa. :)
Positiivisuus on valttia ja antaa virtaa elämään.
PoistaKauniita keskeneräisiä:) Mutta voi miten samanoloisia ajatuksia on päässäni pyörinyt. Minulla on useampi ompelutyö kesken. Yksi kirjontatyö ainakin. Ja virkattuna vissiin pari tyynynpäälisiin aiottua juttua, mutta kun ne vaatisi vähän muutakin kuin ne virkkuut. Ja useimmat näistä olleet kesken jo tosi kauan. Nuorena ihmettelin minäkin kun joku vanhempi ihminen puhui keskeneräisistä töistään ja minä siihen kehumaan, että minä teen ensin loppuun, ennenkuin aloitan uutta... Varmaan tuo ihminen ajatteli, että niin nyt, mutta entäpä joskus... Mutta ostinkin kyllä yhden keskeneräisen pienen kirjotatyön taannoin, josta puuttui aivan vähän. Jotenkin sitä oli kiva alkaa tänään. Jospa se poikisi intoa vähän muuhunkin.
VastaaPoistaToivon sinulle innostusta käsitöihin. Voin kuvitella, että tuo vanhempi ihminen on tosiaan ajatellut, että niinhän sinä luulet, mutta odotas vain.
PoistaIhania juttuja tulossa!❤
VastaaPoistaMinä vaan ihastelen, kun itse en osaa virkata.
Hyvää keskiviikkoa!
Kiitos! Kaikkea kivaa olisi suunnitteilla, jos vain olisi aikaa.
PoistaKivoja juttuja tuloillaan. Erityisesti tuosta huivista tulee niiin upea.
VastaaPoistaJep, minäkin tykkään huivista, kunhan vain saisin sen valmiiksi.
PoistaIhanat keskeneräiset. Kauniita värejä. Mukavaa loppuviikkoa, Ansu.
VastaaPoistaKiitos! Mukavaa viikonloppua myös sinulle Satu.
PoistaKauniita keskeneräisiä töitä. Jatka hissukseen, kyllä ne siitä valmistuvat. Kaikista tulee upeita.
VastaaPoistaKiitos, kiirettä en aio pitää, muuten ne jäävät kesken.
VastaaPoista