keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Peräkammarin poika


Pojastani ei sitten tullut peräkammarin poikaa, vaikka niin joskus vitsailin. Hän muuttaa pois kotoa ja minä ja mieheni jäämme kahdestaan. Kaksi tytärtämme ovat asuneet jo vuosia omillaan.

Minä mietin elämää usein kahvikupposen äärellä tai siivoamalla. Kuvassa on lakumokka-pala, joita tein Pirkan ohjeen mukaan, mutta olen syönyt parempiakin leivonnaisia.

Nyt teen kodista kahden aikuisen kodin. Aloitin siivouksen olohuoneesta lipaston laatikoista. Olin tallentanut poikani muistilappuja ja niitä lukiessa oli hauska muistella menneitä vuosia.


Muistilapun vieressä oli kasa pyykkiä. Poikani on aina ollut tarkka siisteydestä ja vaatteista. Suihkussa hän on viihtynyt erityisen hyvin. Vesimittari pyöri siihen malliin, että luulin sen menevän rikki.


Hän on aina ilmoittanut missä on ja milloin tulee. Koulumenestys olisi ollut huomattavasti parempi, jos naapuripulpetissa ei olisi aina ollut jotain kiinnostavampaa.


Väsynyt "yhteiskunta" eli äiti oli joskus hieman kyllästynyt ainaiseen kulutukseen. Enpä olisi silloin uskonut, että tuotakin aikaa tulee ikävä.


Tässä isän toive nurmikonleikkuusta. Kaikkihan me tiedämme, että Suomen kesäsää on varsin vaihteleva. En kyllä muista, että olisi ollut pimeää. Uskottava se on, kun lapussa niin lukee. Poikani huumorintaju on yksi hänen vahvuuksista.


Vaikka kodissani on menossa melkoinen KonMaritus, nämä muistilaput jäävät muistoksi piirongin laatikkoon. Kuvassa en taida olla ihan parhaimmillani, mutta huomatkaa poikani piirtämä sydän puserossa. Olen varmaan ihan onnistunut äitinä.

Tässä uudessa elämänvaiheessa sanoin miehelleni, että nyt laitamme ranttaliksi. Minulla ei ole kyllä ihan selvää käsitystä, kuinka laitetaan ranttaliksi. Ajattelin jotain sellaista, että ei jämähdetä paikoilleen, tehdään jotain uutta ja jännää, ollaan avarakatseisia ja positiivisia.

Tervetuloa uudet lukijat Suvi ja Virpi!

36 kommenttia:

  1. Siis ihania muistilappuja!
    Täällä kovasti hymyilyttää! :) :)
    Uusi elämänvaihe teillä siellä edessä, mitähän se tuokaan tullessaan.<3
    Kivaa KonMaritusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on jännää, kun ei oikein tiedä, miltä kaksinolo tuntuu 30 vuoden jälkeen.

      Poista
  2. Hauskat muistilaput.
    Muistan niin hyvin sen päivän ja ne haikeaakin haikeammat tuntemukset, kun viimeinen eli nuorin poikamme lensi pesästä opiskelun myötä. Taisipa äidin silmiin tulla muutama kyynelkin.
    Onnea uuteen elämänvaiheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En selviä minäkään ilman kyyneliä, mutta näin sen elämän kuuluu mennä.

      Poista
  3. Ihana postaus, ihan mielettömän ihana siis!

    VastaaPoista
  4. Hassua,eilen minäkin naureskelin poikieni vanhoille muistilapuille ja viesteille kun pengoin kuvia blogiini:)Lapset lähtevät ja tulevat, onhan se outoa hetken aikaa, mutta pian siihen(kin) alistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen tottuu. Sitten meillä on yksi ylimääräinen huone. Pääsen siis sisustuspuuhiin.

      Poista
  5. Tuli jotenkin omat lapset mieleen noista lappusista! Teillä koittaa ihana kahden aikuisen oma arki. Me ollaan saatu nauttia siitä jo tovi. Kiva kun lapset lentävät pesästä ja voidaan vielä todeta, että kotoa saaduin eväin siivet kantavat. Leppoisaa illanjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vain luottaa siihen, että olen osannut oikein evästää lapsia maailmalle.

      Poista
  6. Mukavia muisteluksia ja muistilappuja.

    Kyllähän ne ovat olleet parhaita aikoja, kun on ollut touhua ja tohinaa. Tosin lasten maailmalle lähtö on ollut monessa mielessä uuden etsimistä ja löytämistä.

    Meillä on vielä tallessa laminoituna vanhimman pojan kauppalappu noin kolmivuotiaana: piirroksia suklaasta ja erilaisista karkeista, joita isin piti tuodan tuliaisina :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikuttava muisto on sinullakin tallessa. Lapsilla on namit mielessä, vaikka eivät osaa vielä kirjoittaa.

      Poista
  7. Voi ihanuus mikä postaus ja mitä viestejä♥ Nuo on kyllä sellaisia aarteita jotka eivät saa koskaan hävitä! Pitäisi melkein laminoida nuo:) Miten se lasten kotona olo aika sitten sujahtaakin niin nopeasti..se "irti päästäminen" ei olekkaan niin helppoa..niin haikea olo kun lapset ei ole koko ajan kotona, toiset sanoo että siihen tottuu:) Nuo muistelohetket on kuitenkin niin kivoja♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin vain, että mihin se aika katosi. Viimeinenkin lähtee maailmalle, onpa tosi outoa, mutta nyt täytyy keksiä jotain hauskaa.

      Poista
  8. Onpa ihanaa, että olet säilyttänyt nuo viestilaput. Teillä on uusi, mielenkiintoinen elämä edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järjestelen ja siivoan paikkoja ja samalla mietin, mitä uutta kivaa keksin tähän uuteen elämänvaiheeseen.

      Poista
  9. Tämä oli hauska:) Nyt teillä onkin sitten ihan uusi vaihe. Vähän esimakua olette jo saaneetkin, kun kaksi jo aiemmin on lähtenyt omiin huusholleihinsa, mutta että ihan kaksistaan nyt. Meilläkin puolet on lapsista jo lähtenyt, pienemmät vielä on, mutta aika menee kyllä nopeasti, vähän liiankin nopeasti joskus. Meilläkin monenlaisia lippusia kerätään talteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodissa on tietysti jo hiljaisempaa, kun tytöt ovat muuttaneet pois. Joskus kaipaan pienten lasten hälinää.

      Poista
  10. Voi, jotenkin ihan liikutuin, kun luin poikanne ja teidän välistä "kirjeenvaihtoa". Näitä meilläkin on viljelty enkä ole myöskään hannonut hävittää lappuja.
    Onnea uuteen elämänvaiheeseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen säästänyt kaikkea vähän liikaakin ja nyt en enää niistä luovu.

      Poista
  11. Kiva oli lukea ja muistella menneitä. Olen itse myös säästänyt muutamia vastaavia lappusia. Näin joulun alla tulee mieleen, kun teimme nuorimmaisen koulun ala-asteen myyjäisiin isoja pipareita. Oli ukko ja akka. Sanoin että hän saa koristella ne itse. Meillä oli valmista sokerimassaa tuubista. Hän kysyi että mitenkä. Minä sanoin että voit laittaa ukolle vaikka kravatin kaulaan ja akalle vaikka napit eteen ja hameeseen jotain koristusta. Annoin muutaman harjoitus kappaleen ensin. Kun vähän ajan päästä katsoin tulosta kravatti olikin hieno paikallaan, mutta akalla oli mahdottoman hassut riippa rinnat, eikä muuta. Kyllä nauratti. Onneksi oli harjoitus kappaleet. Jälkeenpäin on harmittanut kun en kuvannut niitä. Mutta mekin tosiaan teimme isot remontit ja poikien huoneiden väliseinän poistettiin ja sinne ylös tuli meidän uusi olohuone. Mukava on taas olla kahdestaan ja mukava kun välillä käyvät. Näin sen elämän pitää mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska piparitarina 😀. Ja nuorimmainen niin tärkeänä pursotellut, mitä lie siinä ajatellut.

      Poista
  12. Hauskoja muistilappuja! Tiedän tunteesi. Meilläkin poika on nyt asunut pari kuukautta pois kotoa.
    Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan siis saman asian äärellä. Kivaa loppuviikkoa myös sinulle!

      Poista
  13. Naurattaa noi muistilaput. Mullakin on vielä tallessa yli 40 vuoden takaiset laput, joita olen äitini kanssa kirjoitellut samaan tyyliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hymy nousi minunkin huulille, voi niitä aikoja. Kiva Maiju, kun piipahdit täällä.

      Poista
  14. Pistäkää nyt ranttaliksi! Toi ruohonleikkuulappu on ihana. Ja tietysti kaikki muutkin. Ja äitisaarnaaja... Olen yrittänyt opettaa vanhemmalle pojalle pyykinpesua. Kaksoissisarensa on pyykännyt lahjaakkaasti jo monta vuotta. Ei poika opi, on jotenkin hankalaa. Sanoi, että hän hankkii sitten tyttöystävän collegessa niin saa pyykit pestyä. Leukani loksahti rintaan: olenko minä kasvattanut tällaisen sovinistin? Toivottavasti se oli vaan huono vitsi.

    Miten sitä pistetään ranttaliksi? Voisin kuvitella, että söisin oikein paljon valkosipulia, katsoisin sikahuonon leffan, pistelisin porkkanakakkua suihini puolenyön tietämillä ja pössyttelisin sikaria pikkutunneilla. Kaikista kärsisin seuraavana aamuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas sentään, kokemus se olisi tuokin ranttaliksi laittaminen. Voi olla, että sen jälkeen maistuisi hiljaiselo vähän aikaan 😂😂😂

      Poista
  15. Olipas hauskaa viestintää. ;) Mutta kuitenkin viestintää! kiva kun asioista on edes mainittu. Välillä tuntuu, että itsenäinen elämä on niin itsenäistä, että tiedottaminen unohtuu täysin.
    Ranttaliksi pistäminen voi olla hieman vaikeaa, jos se pitää nyt opetella. Meillä ainakin melko tasasta ranttalia. Tosin vielä viimeinen nuori aikuinen asuu kotona. Ehkä se alkaakin vasta sitten. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään viestintä taitaa tapahtua enemmän somessa. Kiva, kun piipahdit täällä.

      Poista
  16. Siinäpä kysymys miten laitetaan ranttaliksi. Mulla se menis ehkä niin, että menisin puutarhaan silloin kun pitäis laittaa ruokaa ;)

    Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, se sopii minulle todella hyvin. Niin mukavaa, kun tulit käymään blogissani.

      Poista
  17. Voi, nää oli niin hyviä et jäi hymy päälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sain sinut hyvälle tuulelle. Minäkin tulin iloselle mielelle, kun piipahdit blogissani.

      Poista