Tähän mökkiin mahtuu mukavia muistoja jo 20 vuoden ajalta. Lapset ovat jo lentäneet pesästä, mutta mieheni kanssa jatkamme muistojen keräämistä. Saimme mökin puolivalmiina. Joka talvi säästimme rahaa ja mietimme, että mitä seuraavana kesänä voisimme rakentaa. Mökki oli alun perin punamultainen, mutta sain päähäni, että se on parempi vihreänä. Pesimme punamullan pois. Keikuin kuvassa näkyvillä kaiteilla ja laskin kastelukannulla vettä, kun mieheni harjasi pylväistä maalia pois. Miten uskalsin? Käänsimme lautoja nurinpäin, kun kaikkea punamultaa ei saanut pois. Punamullan päälle ei oikein voinut maalata aivan toisenlaisella maalilla. Nyt hitaampia hirvittää ja asiantuntijoita arveluttaa, kun tätä tekstiä lukee. Saako niitä seinälautoja niin vain kääntää. No, ei mitään aavistusta, mutta maali on pysynyt jo varmaan 15 vuotta.
Maalausurakan lisäksi mökki on saanut aikojen saatossa uudet ikkunat ja ovet. Mökki oli uusi, kun se tuli meille, mutta edullisesti ja osittain kierrätysmateriaaleilla rakennettu ja siis puolivalmis. Yksi ikkuna tuli lisää ja kaiteet ovat myös uusittu. Meillä ei ollut aiemmin mitään rakentamiskokemusta. Mökissä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Meillä ei ole aggregaattia eikä juuri muitakaan koneita apuna. No mitä meillä sitten on ollut? Innostusta riittämiin! Kesämökki ei ole meille työleiri, vaan stressinpurkupaikka, kuntosali ja mahdollisuus toteuttaa luovuutta.
Tässä on mökki takaa päin. Kuvassa oleva mänty on hyvin tärkeä. Se on istutettu tuohon paikkaan noin 15 vuotta sitten. Toinen tyttäristäni oli kasvattanut sitä koulussa viilipurkissa ja pitihän sille paikka löytää. Joka kerta, kun katson mäntyä tai kuljen siitä ohi, hyvä mieli valtaa minut. Ihmettelen vain, että miten kummassa mänty istutettiin keskelle rantaan johtavaa polkua. Rakensimme jossain vaiheessa polulle puisen käytävän ja männyn kohdalla puukäytävä jakautuu männyn molemmin puolin. Eihän sitä voi mennä päin mäntyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti