keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Äidin uusi koti


Näin ihanaa koivukujaa pitkin voi kävellä äitini uudessa kodissa. Hän muutti seniorikotiin, jossa kaikki asiat ovat huomioitu asukkaiden näkökulmasta.


Jos ei jaksa lähteä ulos, voi istuskella "pellonreunassa" yhteisissä tiloissa.


Kuntoilua ei ole unohdettu. Talossa on ohjaaja, joka käy virkistämässä asukkaita.  Asukkaat asuvat itsenäisesti ja monet ovat tietysti kotihoidon asiakkaita.


Talo on täysin remontoitu ja kaikki on uutta. Saunaan on turvallista mennä. Turvallisuus on huomioitu erittäin hyvin. Ei kynnyksiä, ovet avautuvat helposti ja hissikin on tarpeeksi iso.


Äitini muutti viime viikonloppuna. Hänellä on makuuhuone ja tupakeittiö. Hän on 82-vuotias ja asuu vielä ihan itsenäisesti. Koti on nätti kuin karamelli. Muuttaja itse oli tosin eri mieltä ja lähes kaikista asioista. Kun tarpeettomien kukkapurkkien aluslautasistakin tulee kovin rakkaita, on hieman hankala saada sopimaan kaikki astiat näihin kaappeihin.

Tässä muutossa opin taas jälleen kerran, että tavaraan ei saa kiintyä liikaa. Sitä on meillä kaikilla yli oman tarpeen. Vanhassa kodissa odottaa vielä 20 taulua. Ne olivat kolmen huoneen ja keittiön rivitalossa kaikki seinillä. Uuteen kotiin tuotiin jo ainakin 10 taulua seinille ja osa varastoon.


Pesutilat ovat kauniit, toimivat ja turvalliset. Uuden asukkaan mielestä kuitenkin vanhassa kodissa oli kaikki niin paljon paremmin. Siitä huolimatta, että pesutilat olivat yläkerrassa, lumitöitäkin olisi pitänyt tehdä ja hoitaa myös puutarhaa.Muisti muistaa mukavia ja rakkaita asioita.


Muisti on merkillinen asia. Äitini on perusterve vanhus, jolla on kaikki asiat hyvin, vain muisti on huonontunut. Silti mikään ei ole hyvin. Muisti hapertuu ja tilalle astuu pelko. Kaikki uusi ei olekaan kivaa, kun ei enää osaa toimia ja tavaratkin ovat hukassa jatkuvasti. Pienistä asioista tulee vuorenkokoisia.

Minuakin alkaa pelottaa. Tuleeko minustakin yhtä muistamaton? En halua, että iloisuus vaihtuu epätoivoksi ja peloksi. Olen hämilläni.

46 kommenttia:

  1. Vaikeita nuo muutokset. Muutos vastarinta on ymmärrettävää, mutta kun aikaa kuluu, alkaa helpottaa. Onneksi usein melko nopeastikkin löytyy uudesta kodista ne kivat asiat ja tuolla niitä näyttäisi riittävän. Muistin huononeminen on rankkaa myös omaisille. Voimia tähän isoon muutokseen ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muutos on aina uusi juttu ja vaikeaa monille, varsinkin vanhuksille.

      Poista
  2. Todella nätit puitteet on kyllä ♥. Minulla on vähän samantapaisia kokemuksia oman äitini suhteen....mikään ei oikein kelpaa. Hän on muuttanutkin useaan kertaan vielä kahdeksankymppisenä ja aina on narinaa ja sen paremman etsimistä ?

    Tosin se on hänen perusluonteessaan eli itse suhtaudun toiveikkaasti itseeni, kun en ole kiintynyt tavaroihin ja yleensä tyydyn vallitseviin olosuhteisiin. Ihmisen kannattaa olla itselleen armollinen eikä haalia turhia murheita, kun niitä tulee haalimattakin :).

    Mutta toivon, että seniorikoti alkaa tuntua kuitenkin hyvältä ja sieltä löytyisi iloa ja tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meissä on paljon samaa. En kiinny tavaroihin ja yritän etsiä asioista aina myös niitä valoisia puolia.

      Poista
  3. Isäni täyttää huhtikuussa 88 vuotta ja asuu yksin rivitalokodissaan. Huoneisto on kaksikerroksinen, mutta onneksi isä suostuu nukkumaankin alakerrassa. Äitinihän putosi nuo portaat kolmevuotta sitten ja tapaturmasta kaksiviikkoa menehtyi....oli aivoverenvuotoa ja niskanikamia murtunut.
    Olen isää vannottanut, että ylös ei ole mitään asiaa, kun on yksin ja luvannut on sinne olla menemättä, mutta silti välillä pelottaa. Olen monen monta kertaa lähtenyt hänen luoksen ajamaan, kun ei ole vastannut puhelimeen. Yleensä sitten matkalla olen papparaisen saanut kiinni ja kääntynyt kotia kohti.
    Hänelle tulee joka päivä ruoka ja siivoja käy kaksikertaa viikossa, mutta olisin kyllä iloinen, jos suostuisi johonkin tuollaiseen muuttamaan, johon äitisi nyt muutti, mutta minkäs teet, kun ei suostu..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jännä, että oma koti on niin rakas, vaikka se olisi vaarallinen. Siihen liittyy varmaan niin paljon muistoja, joita uudessa kodissa ei ole.

      Poista
  4. Ihana. Näyttää todella kauniilta. On se lapsillekin mukava, kun tietää että vanhemmilla on hyvät olosuhteet. Toivotaan, että äitisi viihtyy siellä hyvin.

    VastaaPoista
  5. Minun isä kuoli 40-vuotiaana ja äiti 70-vuotiaana. Tuska oli suuri . Mutta tuollaisilta asioilta olen toki säästynyt. Kumpikaan vaihtoehto ei ole oikein hyvä.
    Minä olen hirveä tavaran haalia, niin että ongelmia tulee, kun pitää tästä pienempään joskus muuttaa.
    Voimia sinulle Ansu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia tarvitaan, kiitos Piia. Tavarat ovat kauniita ja saahan niitä olla, vaikka kuinka paljon, jos niistä vain pystyy luopumaan.

      Poista
  6. Äitini muutti 88-vuotiaana Kotosalla-asuntoon Tampereen Hervantaan ja oli erittäin tyytyväinen, kun se sattui olemaan ihan oma tahto. Asunnon valinnassa tuli moka: ikkunat olivat ikäihmisten korttelin laajalle sisäpihalle kun äitini kaipasi entisen asunnon ikkunanäkymää eli vilkasta katua silmien alla. Tuo tyytymättömyyden ilmaiseminen on normaalia pelkoa muutoksista. Ota Sinä Ansu nyt "silmä käteesi ja sydän kouraasi" ja seuraa tarkasti äitisi tilan muutoksia, eli koska äitisi joutuu tutustumaan hra Alzheimeriin. Hän hiipii muutosten aikana huomaamatta alivuokralaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Anneli oikeassa. Alzheimeria ei vielä todettu, mutta eiköhän se herra jo odottele oven takana.

      Poista
  7. Kaunis turvallinen koti harmillista kun muisti menee voimia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koti on tosi kaunis. Kyllä muistin heikkeneminen on vaikea asia.

      Poista
  8. Näyttää tosi hyvin suunnitellulta ja hyvältä paikalta.
    Oma isäni eli 91-vuotiaaksi ja asui kolme viimeistä elinvuottaan lukuun ottamatta isohkossa omakotitalossa yksin. Kotiapu kävi päivittäin ja ruokapalvelu samoin. Me sisarukset sitten hankimme ja maksoimme isällemme myös siivouspalvelun. Jatkuva huoli oli silti kova, kun itse asuin viidensadan kilsan päässä ja olin lähes pelkän puhelimen varassa. Isäni ei suostunut lähtemään kodistaan vasta, kun pakon edessä. Onneksi oli tosi ketterä, energinen ja suht' hyväkuntoinen kolmea viimeistä elinvuottaan lukuun ottamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma koti olisi paras ratkaisu. Pyysimme äitiä muuttamaan jo kymmenen vuotta sitten, mutta ei siitä mitään tullut.

      Poista
  9. Minusta tuntuu, että vanhempamme ovat sitä ikäluokkaa, jossa kaikki pitää olla hyvin ja mielellään vielä itse tehty ja huolehdittu. Kun sitten joutuu tavallaan antamaan periksi ja luopumaan siitä minkä on omalla työllään saanut aikaan, moni pelkää ja tuntee, että on epäonnistunut. Vaikka juuri ihka oma koti,kuka sitä kotoaan pois muuttais, vaikka siitä kodista tulisikin vaarallinen ja jopa kuleman loukko ajan mittaan.
    Ja se muisti...kun se muutenkin reistailee, niin uuteen paikkaan muuttamnen on pelottavaa, koska ei muista miksi ja missä on. Onnkeis oma äiti itse valitsi itselleen senioritalon, kun oli ihan 'järjissään'. Kerkesi asua siellä 10 vuotta ja onneksi ehti omaksua paikan kodikseen. Äidilläni oli dementtia/alheimer ja loppuajasta ei tuntenut kuin yhden lapsistaa, iso-siskoni. Me muut olimme vain joitain ihan vieraita ihmisiä, jotka 'esitti hänen lapsiaan'....
    Ja kyllä tulevaisuus hieman pelottaa...

    Toivon, että äitisi lopulta hyväksyy muuton <3 Voimia teille kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, epäonnistuminen ja luopuminen. Uudessa ei ole mitään mielenkiintoista, kun tavaratkin ovat vain hukassa.

      Poista
  10. Ihana uusi koti äidilläsi! Ymmärrän pohdiskelusi. Vanhusten asiat puhuttaa tänä päivänä kovasti.
    Pirteää viikon jatkoa kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloa ja pirteyttä on pidettävä yllä, toivoa ei kannata menettää.

      Poista
  11. Kaunis uusi koti äidilläsi. Niinhän se on että vanhemmiten muutoksiin on vaikeampi tottua ja kaikki uusi tuntuu pelottavalta. Äitini sanoi juuri jouluna että on surullista kun elämässä on nykyisin niin paljon luopumista. Omat vanhempani asuvat vielä omillaan, mutta ei varmasti kaukana ole aika, jolloin tarvitaan jonkin sortin tukiasumista. Huoli meillä kauempana asuvilla lapsilla on jo nyt vanhempien itsenäisestä pärjäämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luopuminen on todella vaikeaa, varsinkin, jos on säästänyt tavaroita vuosikausia.

      Poista
  12. Kivan näköinen uusi koti äidilläsi. Läheisen muistisairaudet ovat pelottavia niin vanhukselle itselleen kuin läheisillekin. Toivottavasti äitisi alkaa viihtyä uudessa ympäristössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti sai talosta vielä kaksion, kun moni muu joutui tyytymään yksiöön.

      Poista
  13. On tosi kivan näköinen koti. Tosi kodikkaan näköinen.
    Kyllä sitä tavaraa kertyy vuosien varrella, sitten kun muuttaa pienempään se onkin ongelmana minne panna ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodikas on juuri oikea sana ja omat tutut tavarat ympärillä.

      Poista
  14. Ihanan oloinen paikka jossa on varmasti mukava asustaa. Muistamattomuus on varmasti ikäihmisen kiusa ja hankala sellainen :( jaksamista sinne ja ihanaa kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistisairaudet ovat kyllä melkoinen vaiva, nyt kun sen saa itsekin nähdä.

      Poista
  15. Toivottavasti äitisi kuitenkin rupeaa tuossa viihtymään, kun paikat ja ihmiset siellä tulevat tutummiksi. Toivon, että hän saa siellä oikein hyviä ystäviä. Mitä tavaraan tulee, niin sitä kyllä kertyy itsellekin kovasti...

    VastaaPoista
  16. Uusi koti näyttää viihtyisältä, mutta muuttajalle se on iso muutos. Voimia kaikille.

    VastaaPoista
  17. Tuo uusi koti näyttää kyllä ihanteelliselta ikäihmisen asunnolta. Kaikki on mietitty turvallisuus ja käytännöllisyys huomioon ottaen. Toki joka paikasta jotain sanomista löytyy, varsinkin jos muutto on tapahtunut hiukan vastentahtoisesti. Tämän koin vuosia sitten oman isäni kohdalla, kun hänellä oli todettu muistisairaus. Hän ei olisi millään halunnut muuttaa palvelutaloon ja myöhemmin sitten enemmän huolenpitoa tarjoavaan paikkaan. Mutta ei kulunut kuin viikko tai kaksi niin jo oli eri ääni kellossa. Lopulta isä viihtyi siellä tosi hyvin ja oli henkilökunnan mielestä oikea ilopilkku ja kovin pidetty muiden asukkaiden keskuudessa.
    Voimia ja kärsivällisyyttä sinulle äitisi kanssa. Muistisairas ei useinkaan ymmärrä omaa parastaan, koska hänen mielestään hän selviää kaikesta "ihan hyvin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella, että näin käy myös äitini kohdalla. Tuo "ihan hyvin" on tosiaan kuultu jo moneen kertaan.

      Poista
  18. Kaunis uusi koti! Muuttaminen on varmasti iso asia äidillesi. Onneksi omat tutut ja turvalliset tavarat seuraavat mukana! Varmasti niitä hyviäkin asioita alkaa löytyä, kun hän pääsee kunnolla asettumaan! Voimia sinulle ja äidillesi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelen, että omat tavarat luovat turvallisuutta.

      Poista
  19. Kivalta näyttää uusi koti, tuo viljapelto ja koivumaisemat on niin kauniit! Muistisairaudet on kyllä ikäviä..olin aikoinaan vanhainkodilla töissä, jossa näiden sairauksien kanssa luovittiin päivittäin, toiminnassa/hoidossa suurin tavoite oli jokaikinen päivä, että vanhuksilla olisi mahdollisimman hyvä ja turvallinen olo.. Voimia sinne kovasti uusien tuulien tuomiin haasteisiin, toivotaan että äitisi kotiutuu pian, usein kun alkaa saamaan ystäviä niistä muista asukkaista niin huomaakin viihtyvänsä ja muut asukkaat saattavat tuoda myös turvallisuuden tunnetta, sitten kun vähän kerkiää tutustumaan♥

    VastaaPoista
  20. Oikein kaunis ja viihtyisä koti ja ympäristö! Toivottavasti äitisi alkaa viihtymään uudessa kodissaan, kunhan pääsee sinne kunnolla asettumaan. Voimia teille kaikille suureen muutokseen!

    VastaaPoista
  21. Koti näyttää mukavalta. Toisaalta kyllä ymmärrän äitiäsikin, monella asialla on merkitystä eikä kukaan oikein ymmärrä kuinka paljon.

    Omalta osaltani olen miettinyt, että pari matkalaukullista on oikein sopiva jäämistö. Tytär on jo luvannut ottaa siipiensä suojaan joitakin itselleni tärkeitä asioita :) Tavara on tavaraa ja näin yritän ajatella, vaikka aika hamsteri olenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että me muut emme varmasti ymmärrä tarpeeksi esim. muistojen merkitystä.

      Poista
  22. Viihtyisän näköinen koti!
    Ja tuleehan siitä kodikas, kun saa omia
    tuttuja tavaroita ympärille.
    Toivon myös, että äitisi tulee viihtymään uudessa kodissa. Onhan se iso muutos ja pelottavaa.
    Mutta hyvä, että pääsee turvalliseen paikkaan, jossa on apua lähellä.

    VastaaPoista
  23. Onpa viehättävä ja viihtyisän näköinen koti. Toivottavasti äitisi pian kotiutuu tuonne.

    VastaaPoista